torstai, 21. lokakuu 2021

Konteksti

Konteksti eli asiayhteys on usein asia joka unohdetaan koska on kiire päätellä asiat nopeasti.  Usein  esimerkiksi kristittyjen kuulee mainitsevan, että jokin raamatun jae on irroitettu kontekstistaan jolloin sen merkitys ymmärretään väärin. Konteksti on yleensä eri käsitteiden tai asiakokonaisuuksien välistä, mutta konteksti voidaan nähdä myös kerrotun asian ja sanojan omien lähtökohtien ja tarkastelukulmien välisenä. Yleensä teemme nopeita päätelmiä sanojan esittämistä näkökulmista tai kannaotoista niin, että linkitämme sanotun asian jotenkin sanojaan itseensä vaikka konteksti olisikin esimerkiksi ideologinen, filosofinen tai jotain muuta joka ei liity sanojan persoonaan tai elämään mitenkään. Otetaan muutama esimerkki:

A)Henkilö esittää mielipiteen, että yritysverotusta pitäisi laskea jotta saataisiin maahan lisää investointeja ja Wahlroosia tulisi kuulla enemmän talousasioissa. Nyt kuulija todennäköisesti päättelee että kommentoija on itse varakas liikemies koska tyypillisesti varakkaat arvostaa Wahlroosin näkemyksiä. Konteksti saattoi olla sanojan puolelta puhtaan ideologinen ja talousrealistinen vaikka kommentoija olikin itse työtön. Sanojan näkökannasta ei siis voinut päätellä juuri mitään sanojasta itsestään kysymättä asiaa näkökannan esittäjältä.

B)Henkilö esittää mielipiteen, että Päivi Räsänen on saanut syytteitä väärillä perusteilla ja häneltä tulisi pyytää anteeksi valtakunnansyyttäjän toimesta. Nyt kuulija saattaa päätellä, että kommentoijan  olevan kristitty itsekin koska puolustaa Räsästä. Todellisuudessa kommentin esittäjä saattoi olla ateisti joka esitti kantansa sananvapauden ja uskonnonvapauden kontekstista kansalaisaktivistina.

Esimerkkejä voisi keksiä paljon siitä miten sanotuista asioista päätellään usein virheellisesti sanottujen asioiden koskettavan automaattisesti sanojaa itseään. Usein tietysti ihminen peilaa näkökulmissaan omaa elämäänsä ja tästä varmasti seuraa sellainen harha, että niin olisi aina. Kirjoitetussa tekstissä kuten esimerkiksi raamatussa voimme ymmärtää kontekstin yksinkertaisesti lukemalla lisää. Kommentin esittäjän näkökumista emme välttämättä pysty tietämään mistä kontekstista tai lähtökohdasta kommentti on esitetty ellemme kysy sitä erikseen tai ellei sitä erikseen kerrota. Joissakin tilanteissa esimerkiksi jokin viranhaltija voi esittää näkemyksiä virkansa puolesta jotka eivät edusta hänen henkilökohtaisia kantojaan. Silloin asia yleensä mainitaan.Tässä blogissa pohditaan asioita jotka eivät kosketa mitenkään blogistia itseään ja myös asioita joilla on tarttumapintaa blogistiin ja elettyyn elämään.

 

 

 

sunnuntai, 17. lokakuu 2021

Kollektiivinen juna

Eräs havainto jonka varmaan useimmat on tehneet, on asia jolle en heti keksi osuvaa termiä. Kutsutaan sitä vaikka vallitsevaksi suuntaukseksi tai pysäyttämättömäksi junaksi. Nimittäin moni on varmasti huomannut ilmiöitä jotka ovat tavallaan lähteneet ihmisten lapasesta kollektiivisesti. Kun jokin ilmiö tai asia on saavuttanut tietyn lakipisteen ja volyymin, se etenee ja kulkee kuin pysäyttämätön juna vaikka kuuluisikin sellaisia harvoja puheenvuoroja tai argumenttejä joiden perusteella koko ilmiö tai asia tulisi kyseenalaistetuksi. Toisin sanoen ollaan jo liian pitkällä että asiaa voisi enää perua psykologisesti tai käytännön syistä ja se elää jo ikäänkuin omaa elämäänsä eikä ole enää kenenkään hallittavissa.

Noitavainot lienevät hyvä esimerkki tällaisesta pysäyttämättömästä junasta joka liikkui kauan vaikka sillä ei ollut mitään tekemistä järjen kanssa. Suomessakin pidettiin aikoinaan yli 400 noitaoikeudenkäyntiä. Lääketieteessä on ollut ajanjaksoja jolloin uskomuksilla on korvattu tiedon puutetta tai tieteellisiä ratkaisuja koska  junan pysäyttäminen olisi edellyttänyt kollektiivisen ison virheen myöntämistä. EU on yksi tällainen pysäyttämätön juna nykyaikana. Koska olemme jo liian syvällä on mahdotonta erota tai se edellyttäisi liian kalliita uhrauksia ja virheiden myöntämistä. Siispä juna liikkuu vaikka se ajaakin meidät kurjuuden leirille.

Me too- kampanja ajoi ainakin yhden ihmisen itsemurhaan Ruotisssa. https://yle.fi/uutiset/3-10125410

Ottamatta mitenkään kantaa siihen onko millaisia väärinkäytöksiä tapahtunut ko. tapauksessa, on Me too- liike myös hyvä esimerkki siitä miten liikkuva kollektiivinen juna voi saada aikaan kamalia asioita  pelkällä massallaan ja ihmisten taipumuksella mennä virtojen mukana. Median tai minkään liikkeen tehtävä ei ole tuomita ihmisiä vaan väärinkäytökset kuuluu oikaista oikeudessa tai keskustelemalla. Rinnastaisin asian nykyajan noitavainoon. Pointtina ei tietenkää ole sanoa etteikö Me too-liike kiinnitäisi huomioita oikeisiin asioihin, vaan se että on vaarallista kun massat alkavat jakaa hurmoksessa tuomioita ilman että ihmisillä on edes mahdollisuutta puolustautua, koska väkisinkin osa kenttätuomioista on vääriä.

Liikkuvaa paradigmojen tai erilaisten suuntauksien junaa on vaikea pysäyttää silloin jos se saa massaa riittävästi taakseen, oli se miten järjetön asia tahansa. Natsi-Saksa lienee myös hyvä esimerkki. Kun Hitler oli suosionsa huipulla ja kansa aivopestyä niin aivan fiksut ja normaalijärkiset ihmiset kallistuivat aatteen taakse. Luultavasti meistä useimmat olisi tehneet samoin samana ajanjaksona sen ajan valtavirran mukana koska liikkuva juna oli jo liikkeessä. Asiaa ei olisi pysättänyt edes väkevät vastalauseet tai parhaimmatkaan argumentit. Paremminkin olisi tullut sosiaalisesti eristetyksi jos olisi soraääniä sanonut vaikka historiallisesti tiedämmekin, että soraäänet olivat oikeassa.

Ilmastonmuutos voi olla ihmisen toiminnan seurausta tai sitten normaalia ilmaston syklisyyttä, mutta siinäkin asiassa liikkuva junaa ei voi pysäyttää tai edes rauhoitella koska vallitsevan paradigman takana on jo riittävän iso massa ja liian isoja poliittisia ja taloudellisia panostuksia. Siksi emme näe uutisia valtamediassa tällaisista asioista mitä Seura-lehti huomioi pari vuotta sitten. Nimittäin IPCC:n mukaan uhka puolentoista asteen lämpenemisestä on loitonnut sitten vuoden 2014 arviosta https://seura.fi/asiat/tutkivat/tata-et-tiennyt-ilmastonmuutoksen-torjuntaan-annettiin-hiljattain-lisaaikaa-miksi-kansainvalinen-ilmastopaneeli-katki-toivoa-herattavan-tutkimustuloksen-raporttinsa-uumeniin/

Useimmat meistä on kohdanneet varmasti omassa pienessä elämässäänkin tämän samaisen liikkuvan junan ilmiön. Kun asiat ovat riittävän pitkälle edenneet joko oman tai muiden toiminnan tai väärinkäsitysten takia, on mahdotonta pysäyttää liikkuvaa junaa vaikka myöhemmin tajuttaisiinkin että on tehty ison mittaluokan virhe. Mielenkiintoista ilmiössä on se, että yksilön tasolla me opimme aina uutta ja voimme vähentää omia virheitämme mutta kollektiivisesti ihmiskunta tuntuu toistavan samoja virheitä. Tämä johtuu varmasti siitä että yksilön on helpompaa ottaa vastuu valinnoistaan ja ehkäistä niitä jatkossa, kun taas kollektiivisesti vastuu jakautuu niin monille että ihmiskunta ajaa esimerkiksi sotien suhteen toistuvasti väärillä raiteilla.
 

torstai, 14. lokakuu 2021

Intersektionaalisen feminismin kosto

Sanna Ukkola tekee kolumnissaan relevantteja huomioita Vihreän puolueen harjoittamasta valkoisen heteromiehen syrjimisestä. Hienoa on se että Ukkola naisena tekee nämä havainnot.

Valkoinen heteromies on ongelmajätettä: https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ada3125d-9bf2-4d3a-b983-2fb68f3f8b23

Sen me tiedämme, että naisia on sorrettu historiallisesti paljon ja sorretaan edelleen monissa eritysesti islamilaisissa maanosissa. Tiedämme myös sen, että seksuaalivähemmistöjä ja mustia  on sorrettu. Mutta yhtä lailla me tiedämme myös sen, että elämme jo vuotta 2021 ja Suomi on tasa-arvossa edelläkävijöitä ja  tässä valtakunnassa ei enää naisia sorreta sen paremmin kuin seksuaalivähemmistöjäkään. Ja nyt puhun tietysti isosta kuvasta enkä jokaisesta yksilöstä.

Siksi vihreiden harjoittama toiminta vaikuttaakin enemmän historialliselle intersektionaalisen  feminismin kostolle jossa pyrkimyksenä on ainoastaan tasapainoittaa kuvitteellisella tasa-arvo vaa'alla menneitä vääryyksiä. Jos nykypäivänä pitäisi siis sortaa valkoisia heteromiehiä siksi, että menneinä aikoina on sorrettu naisia ja seksuaalivähemmistöjä, niin milloin tämä punnitus sitten päättyisi? Nykypäivän valkoinen heteromies ei ole vastuussa siitä jos menneinä aikoina naisia on sorrettu joten heitä ei tarvitse sortaa kollektiivisella kostolla.

Kirjoitin joskus mikä intersektionaalisessa feminismissä on pielessä:

https://korrektiako.vuodatus.net/lue/2020/06/intersektionaalinen-feminismi-ja-feminismi

keskiviikko, 13. lokakuu 2021

Havaintoja elämästä

Elämässä tuntuvat pätevän tietyt lainalaisuudet jotka usein on perin epäkiitollisia. Yksi niistä on ilkeä ja epäreilunkin tuntuinen ongelma johon useimmat ovat törmänneet. Nimittäin varsin todennäköisesti ikäviä asioita seuraa lisää ikäviä asioita ja hyviä asioita seuraa hyviä asioita. Ajatellaan asiaa esimerkin kautta sijoittuen urheilun maailmaan. Kun formulakuljettaja (tai muu urheilija) saa aikaiseksi huipputuloksia, hänen itsevarmuutensa kasvaa ja stressi vähenee jolloin hän voi yhä helpommin ja rennommin takoa lisää kovia suorituksia. Vastaavasti jos kuljettaja jää tallikakaverinsa varjoon tuloksissa, hänen suorituspaineensa kasvaa ja hän altistuu helpommin virheille, jolloin onnistumisen todennäköisyys laskee.

Sama ilmiö toistuu taloudessa. Kun yrityksellä tai kotitaloudella menee hyvin, se voi tehdä pitkäjänteisiä ratkaisuja taloudessa ja säästää. Kun sillä menee huonosti, se voi tehdä vain epätaloudellisia lyhytnäköisiä pakkoratkaisuja ja köyhtyä lisää.

Edellisissa esimerkeissä syy-seuraussuhde tuntuisi loogiselle vaikka ei reilua olekaan. Se noudattaa oikeastaan samaa luonnosta tuttua ilmiötä missä pentueen vahvin saa parhaimmat edellytykset ja heikoin surkeimmat. Se ei ole reilua mutta se on luonnon ja logiikan laki. Epäreiluimmalle tilanne tuntuu silloin kun ihmisen kaltaiset älylliset olennot noudattavat samaa toimintamallia ja logiikkaa vaikka tietävät elämän monimutkaisuuden.

Otetaan esimerkki inhimillisen elämän puolelta. Kuvitellaan, että jokin henkilö tulee koulukiusatuksi ja vanhempiensa kaltoin kohtelemaksi lapsuutensa ajan. Inhimillisesti ymmärrettävä seuraus voi olla,  että hän alkoholisoituu tai sortuu peräti huumeisiin. Kun esimerkkimme henkilö sitten notkuu alkoholistikaveriensa kanssa ja ei ole  saanut elämässään aikaiseksi mitään, hänet leimataan arvottomaksi juopoksi. Näin siksi, että ihmiset eivät tunne hänen elämänsä taustoja vaan näkevät ainoastaan lopputuloksen eli kurjan juopon. He voivat kokea hetken olevansa parempia leimatessaan toisen tietämättä että maailma menetti tässä juopossa erittäin lahjakkaan ihmisen vain siksi, että häntä kohteltiin paskasti kriittisessä vaiheessa elämäänsä.

Kuten lukija ymmärtää, on pointti siinä että joissakin asioissa tietyt ikäänkuin pakolliset lainalaisuudet sanelevat epämiellyttävän epäoikeudenmukaisuuden koska ne liittyvät asioihin joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Väistämätön ja ilkeä fakta on, että sorsapoikueen hitain joutuu todennäköisemmin linnun ravinnoksi koska jo fysiikan lakien mukaan lintu tavoittaa hitaimman ja heikoimman helpoimmin. Sen sijaan ihminen on älyllinen olento ja ihmisellä olisi kyky ymmärtää että me emme tunne tuon juopon tarinaa emmekä voi siksi määritellä häntä sen lopputuloksen seurauksista mitä me näemme hänessä. Tietenkin osa meistä kykeneekin tähän mutta valitettavan usein pinnallisessa maailmassa näemme vain sen mitä haluamme nähdä ja määrittelemme ihmiset liian nopeasti.

Olen joskus nuorena pohdiskellut ja todennut, että puistojen penkeillä notkuvissa alkoholisteissa lienee todennäköisemmin hienoimmat  elämälle hukatut persoonat. Nimittäin usein herkimmät ihmiset haavoittuvat maailman julmuudesta ja pakenevat raakaa todellisuutta päihteisiin tai addiktioihin. Usein kilteimmät saa kohtalokseen kurjuuden. Maailma tuntuisi olevan lähes joka asiassa käänteinen siihen nähden mikä olisi ideaalia.

 

 


 

tiistai, 12. lokakuu 2021

Tieteen, taiteen ja kulttuurin rahoituksesta leikkauksia

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008327043.html

Blogisti ei varmasti ole ainoa jolle tulee lukiessaan uutisia leikkauksista, välittömästi mieleen elvytyspaketti. Rahaa riittää lähetettäväksi Italiaan ja muualle miljardiluokassa, mutta kotimaassa nipistellään tärkeistä asioista miljoonia.

Jos kysymys olisi ainoastaan priorisoinnista niin poliitikot kykenisi perustelemaan, että on välttämätöntä leikata tieteestä, taiteesta tai kulttuurista koska me tarvimme ne varat väliaikaisesti vaikka terveydenhuollon rahoitukseen joka prioriteettilistalla menisi tietysti henkeen ja terveyteen liittyen sielunravinnon eli kulttuurin edelle. Mutta kysymys ei ole priorisoinneista vaan arvovalinnoista. On pelkkä arvovalinta antaa valtion ylivelkaantua ja käyttää rahaa suomalaisten kannalta sekundäärisiin kohteisiin maailmalla samalla kun leikataan suomalaisten palveluista ja tarpeista ja lisätään velkataakkaa.

Tilanteen voisi rinnastaa perheen isään joka ajaa taksilla ympäri kyliä ja tarjoilee kalliita paukkuja kavereilleen ilman budjettia, mutta kun oma lapsi tarvisi uudet luistimet niin hän toteaa ettei nyt ole varaa. Se ei ole priorisointia, se on arvovalinta.