Ota 20 ilmaiskierrosta

Ei omaa rahaa, ei riskiä


maanantai, 10. elokuu 2020

Halosen kommentit

Presidentti Halonen höpöttelee mielenkiintoisia asioita:

"naisten johtamat maat hallitsevat koronan paremmin."

"Meidän läntinen naapurimme, Ruotsi, ei vaikuta selviytyneen niin hyvin, mutta siellä ovat miehet johdossa."

Kaksi huomiota. Ruotsin hallituksesta enemmistö on naisia.  Hyväkyisikö Halonen jos joku sanoisi samalla tavalla naisista? Halosen kommenttista paistaa läpi tyypillinen intersektionaalinen feminismi jossa ihmiset jaetaan sortajiin ja sorrettuihin. Vaikea nähdä mitä hyvää tällaiset kommentit saisi aikaan.

sunnuntai, 9. elokuu 2020

Vasemmiston asennevammat

Toisinaan lukemalla muiden kirjoituksia saa hyviä ajattelun eväitä. Tässä kirjoituksessa on erittäin hyviä huomioita oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden eroista: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ninniylikallio/rahan-lappaaminen-silmat-ummessa-on-vastuutonta/

Muutamia lainauksia:

"Näyttää siltä, että vasemmalla ajatellaan, että yksilön ei tarvitse nähdä vaivaa, ponnistella, tai edes yrittää toimia oikein, jos lähtökohdat antavat oikeutusta uhriasemalle. Huonommin pärjäävistä valtioista saatetaan ajatella samalla tavalla, vastuuta tai velvoitteita ei vaadita."

"Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi uhriasemasta BLM. Mellakointia pidetään vasemmalla oikeutettuna. Kokonaisia kaupunkeja saa hajottaa ja jopa ”etuoikeutettuja” tappaa mellakoinnin tiimellyksessä. Tarkoitus, eli tasavertaisuus, pyhittää keinot."

"Oikeistolaisena pidän edesvastuuttomana sitä, että alamme paikkaamaan muiden höveliä taloudenpitoa sillä, että korotamme Suomessa veroja ja hintoja, sekä otamme lisää velkaa."

"Vasemmiston ajatuksen juoksun ydin tuntuu olevan se, että jos yrität enemmän, on enemmän jaettaviksi heillekin, jotka eivät halua yrittää.  Sosialistisissa valtioissa ”menestytään” ihan toisella tavalla, ei välttämättä ahkeruudella tai vastuullisuudella. Esimerkkejä löytyy."

 

Sellaiselta havainnolta on vaikea välttyä, että vasemmistolainen aate perustuu kapinaan ja uhriasemaan. Koska on köyhyyttä, on ratkaisu rikkaiden varojen sosialisointi. Koska on rasismia, se oikeuttaa tuhoamaan vaikka kokonaisia kaupunkeja. Koska on itsenäisyyspäivä, on vastaus anarkistisissa mielenilmaisuissa. Listaa voi jatkaa pitkästi, mutta aina tullaan samaan johtopäätökseen, että vasemmistolaisuutta ei ohjaa vastuun otto omasta elämästä vaan pyrkimys rikkoa muiden aikaansaannokset.

Lopulta ajattelu ja asenteet ohjaavat ihmisen toimintaa syvästi. Jos ihmiselle opetetaan jo lapsena, että vauraat ihmiset ovat pahoja, hän tuskin tulee edistäneeksi omaa pärjäämistään.  Kun ajatttelutapa keskittyy kapinaan ja uhriaseman korostamiseen, ei se millään muotoa edistä ihmisen pärjäämistä. Länsimaisessa valtiossa hyvin moni on noussut pois köyhyydestä omine avuineen kantamalla vastuuta elämästään vaikka lähtökohdat olisi olleet heikot. Tietenkin on myös niin, että hyvin alikehittyneissä maissa edes yksilön tahto tai asenne ei takaa onnistumista. Siksi näiden maiden tukemisen ehdoksi tulisi asettaa hallinnon ja rakenteiden kehittäminen.

Varmasti jokainen tiedostaa, että maailma on epäoikeudenmukainen.  Varmuudella ratkaisu ei ole ainakaan kapina, anarkismi tai uhriutuminen. Kun ajatellaan valtioita niin voidaan pohtia, että onko se sattumaa että esimerkiksi pohjoismaat ovat olleet monella mittarilla hyvinvointivaltioita. Se ei ole sattumaa vaan se on ansaittua. Suomi oli läpeensä köyhä kehitysmaa jossa ihmisiä kuoli nälkään.aiemmin. Sen lisäksi Suomi koki vielä sisällissodan ennen sotia Neuvostoliiton kanssa. Meillä on kuitenkin ollut tahtoa ja vastuuta sekä kykyä organisoida toimiva yhteiskunta.

Kun ajattelee kehitysmaita ja alikehittyneitä maita, ne ovat usein luonnonolosuhteiltaan ja luonnonvaroiltaan todella ideaaleja synnyttämään vaurautta. Se ei kuitenkaan ole sattumaa miksi nämä maat eivät pärjää. Korruptio jyllää ja maat ovat heikosti organisoituja.  Teemmekö me oikein kun lahjoitamme rahaa näihin maihin vaatimatta muutoksia? Tähän kysymykseen vastaa erittäin hyvin Ghanan presidentti: https://www.youtube.com/watch?v=8zqScRa_Ypw

Yhteenvetona voidaan ajatella, että suurta maailmaa ja sen epäkohtia yksilö tuskin voi muuttaa. Yksilö voi muuttaa helpoiten oman tai lähipiirinsä elämän muuttamalla ensiksi ajattelutapaansa. Vastuu omasta elämästä on ensisijaisesti ihmisellä itsellään. Valtio voi osaltaan auttaa että ihmisillä on maksimaaliset edellytykset tavoitella onnistumista. Yksi asia on kuitenkin aivan varmaa. Kapinahengestä, katkeruudesta ja kateudesta polttoaineensa saava aatemaailma ei voi luoda koskaan ympärilleen hyvinvointia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei niitä ihmisiä voitaisi auttaa ja tukea jotka ovat syystä tai toisesta menettäneet kykynsä auttaa itse itseään tai joilla on itsellään voimakas tahto muuttaa elämäänsä.

 

lauantai, 8. elokuu 2020

Cancel culture

Nyt on Ivan Puopololta siinä määrin relevantin älykästä pohdintaa, että suosittelen jokaista uhraamaan 4 minuuttia ja kuuntelemaan: https://www.youtube.com/watch?v=a-uzNVKl96k

perjantai, 7. elokuu 2020

Rajoitukset

Joskus tuntuu, että joka ikisessä yhteiskunnallisessa kysymyksessä vihreiden kanta on aina se joka on Suomelle vahingollisin. Ja niin on tälläkin kertaa. Kun korona tiukentaa otettaan niin Ohisalon ja hallituksen  linja on, että höllennetään maahanpääsyä: https://www.is.fi/politiikka/art-2000006593912.html

Sisäministerinä Ohisalon tehtäväkenttää olisi sisäinen turvallisuus. Suomessa toistaiseksi on jotenkuten korona hallinnassa. Jotta emme joutuisi takaisin rajoitusten tielle, olisi rajat ylittävä liikenne pidettävä minimissään kera karanteenien.  

Eikö nyt vain voisi mennä pienimmän riesan tietä ja laittaa tiukka kontrolli rajanylityksiin ja kieltää kaikki isommat kokoontumiset ja laittaa maskipakko julkisiin tiloihin. Näin säästyttäisiin ehkä siltä, että tulee paluu tiukkoihin rajoituksiin jossa talous ja yritykset kärsii tavattomasti sekä vanhusten päät pehmenee kodeissaan. Tämä kannattaisi tehdä etupainoitteisesti niin kauan kuin koronatilanne on kohtalainen.
 

perjantai, 7. elokuu 2020

Onko onnellisuus tärkeää?

Blogisti on usein pohtinut onnellisuutta. Moni tuntuu ajattelevan, että onnellisuus on elämässä tärkeintä. Itse en oikein tuollaista ajatusta ymmärrä. Ajattelen, että onnellisuus on täysin ylimitoitettu odote maailmassa missä kärsimys ja hyvinvointi jakautuu täysin sattumanvaraisesti alkaen aina syntymästä, syntymaan kulttuurista, terveydentilasta tai geeneistä sekä ihan vain tuurista.

Ajatellaampa asiaa kärjistetyn esimerkin avulla. Synnyt maahan missä on  sekasortoa, köyhyyttä, terveysongelmia, rikollisuutta, ja muuta inhimillistä kärsimystä ympäriinsä. Voiko empaattinen ihminen kokea tällaisessa paikassa onnellisuutta samaan aikaan empatian kanssa? Mielestäni ei voi.  Entä jos tämä ihminen muuttaakin paikkaan missä ympärillä asuvat ihmiset voivat hyvin. Mielestäni tieto suunnattoman kärsimyksen olemassaolosta hyvin merkittävällä osalla ihmiskuntaa pitäisi vähentää yksilön onnellisuutta voi hän itse miten hyvin tahansa tai oli hänen ympäristössään asiat miten hyvin tahansa.

Näkisin, että onnellisuuden tavoittelu on jokseenkin ylimitoitettua ja turhaa. Paremminkin voisi ajatella, että jonkinlaisen tyyneyden ja siedettävän olotilan voisi ajatella myös kehittävän ihmistä enemmän kuin ylenpalttinen onnellisuus joka johtaa helposti älylliseen kuplaan. Jos liiallinen kärsimys ei enää jalosta niin tuskin onnellisuuskaan sitä tekee. Lopulta jos elämä pyörii liiaksi omien subjektiivisten tuntemusten varassa, jää monta paljon olennaisempaa asiaa tutkimatta. Elämme katoavaisina olentoina ihmeellisessä maailmassa erilaisine ilmiöineen. Paljon mielenkiintoisempaa on pyrkiä oppimaan asioita elämästä ja maailmasta kuin keskittyä siihen onko omassa pienessä elämässään onnellinen.

Jokainen voi miettiä seuraavaa kysymystä: Olisitko mielummin onnellinen ja tietämätön vai tietäisit totuuden joka riistäisi onnesi? Turhaan ei sanota, että tieto lisää tuskaa. Se on kuitenkin sen arvoista.