lauantai, 27. lokakuu 2018

Voihan ilmasto

Ilmastonmuutoksen torjunnasta käyty keskustelu on kuin Kummeli-sketsiä muistuttavaa parodiaa. Se olisi hauskaa, ellei poliitikkomme olisi täysin vakavissaan. Pohditaan siis hieman asiaa uudelleen. Lähdetään pohdinnassa kolmesta olettamuksesta:

1. Ilmastonmuutos on seurausta ihmisen toiminnasta

2. jos lämpötilan nousu ei pystytä rajaamaan 2 asteeseen, on seuraukset ekosysteemille ja elämälle peruuttamattomia

3. Ihmisen toimilla on mahdollista rajoittaa lämpeneminen 2 asteeseen.

Koska kysymyksessä on elämän jatkumisen ja biodiversiteetin kannalta äärimmäisen vakava tilanne, asiaa pitäisi ajatella  poikkeustilana. Toisin sanoen toimenpiteiden tulisi olla brutaalin nopeita ja radikaaleja päästöjen vähentämiseksi. Tilannetta voisi verrata suuronnettomuuteen. Massiivisessa maanjäristyksessä on tuhansia uhreja. Mitä tekee pelastushenkilöstö? Se tietenkin koordinoi toimiaan siten, että rajallisia resursseja keskitetään ensiksi kuolemanvaarassa olevien hyväksi.  Täysin samoin päästöjen vähennyksissä tulisi puuttua heti kaikkein suurimpiin päästöihin ronskilla kädellä globaalisti ja vasta sitten alkaa hienosäätää sellaisia pikkuasioita joissa kansalaisetkin voivat olla mukana talkoissa.

Ilmastonmuutos on seurauksiltaan pysyvä ja huomattavasti vakavampi kuin esimerkin maanjäristys. Mitä tekee poliitikot? He käy vakavissaan keskustelua siitä, miten auton verotusta muuttamalla voisimme vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen. Ilmastonmuutoksen aiheuttamat sään ääri-ilmiöt ovat jo täällä. Ilmastonmuutos on itse itseään ruokkiva prosessi. Tästä huolimatta emme kuule poliitikkojen ehdottavan oikeita toimenpiteitä päästöjen vähentämiseksi. Palloa ollaan heittämässä kaikille ihmisille ja typerimmät ottavat sen vielä vastaan otta voivat hillua moraalisessa ylemyydentunteessaan ostaessaan kasvisruokaa ympäristösyistä kuvitellen itsekin, että sillä olisi joku vaikutus ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Realiteetit kehiin. Suomen hiilidoksidipäästöt ovat 0,14% eli reilun promillen maailman hiilidioksidipäästöistä. Onko meillä aikaa sellaiseen pelleilyyn jossa vastuu ilmastokatastrofista heitetään ihmisten "tiedostamisen" varaan? Demokratia ei koskaan tarjoa mahdollisuutta riittävän brutaaleihin toimnpiteisiin päästöjen vähentämiseksi koska ihmiset eivät ole vapaaehtoisesti valmiita romuttamaan elämänsä tasoa. Saisiko sellainen puolue kannatusta joka ehdottaisi lentomatkustamisen ja turismin kieltämistä ympäristösyistä?

YK:n mukaan maailman väkiluku on 9,8 miljardia vuonna 2050. Jokainen kasvispihveillä maailmaa pelastavan tulisi ymmärtää, että niin kauan kuin väkiluvun annetaan kasvaa, ei meidän päästöjen vähentäminen vähennä maailman kokonaispäästöjä. Sikäli kuin ilmaston lämpeneminen on vakava uhka, tulisi syntyvyyttä säädellä lääketieteen keinoin globaalisti. Saastuttavat tehtaat tulisi ajaa alas välittömästi siihen saakka kunnes on keksitty menetelmät ajaa tehdasta päästöttömästi. On mahdotonta keksiä muita kuin brutaaleja ratkaisuja päästöjen ratkaisevaan vähentämiseen. Aikaa ei olisi pitkällisiin neuvotteluihin joiden tuloksina saadaan heikkoja kompromissejä ja mikään ei oikeasti muutu. Aikaa ei olisi myöskään sellaiseen idioottimaiseen moraaliseen ylemmyydentunteeseen jota moni nauttii tehdessään omia pikku valintoaan omassa pikku elämässään sanoen vielä muille, että "kun kaikki muuttavat tapojaan niin maailma pelastuu".

Ongelman ydin on siinä, että koska ihminen ei kykene myöntämään sitä tosiasiaa, että ilmastonmuutos ei ole enää ihmisen käsissä (jos on koskaan ollutkaan?) niin jotain pitää yrittää tehdä jotta säilytämme uskon utopiaan. Jos ei muuta niin säädetään nyt edes vaikka autoilun verotusta Suomessa niin saadaan siitä promillesta pois tuhannesosa ja asiaan uskoville tulee hyvä mieli.

torstai, 27. syyskuu 2018

Naiivi, naivimpi, pääministeri

Joskus tulee mieleen kysymys, onko naiivius tyhmyyttä? Tätä kysymystä sai pohtia suuren kansallisen myötähäpeän siivittämänä Venäjän pääministeri Medvedevin vieraillessa Suomessa. Nimittäin pääministerimme osoitti sellaista hyväuskoista naiiviutta, että jonkun tulisi puhutella ja nuhdella häntä. Pääministerien tiedoitustilaisuudessa toimittaja esitti kysymyksen koskien Airiston helmeä ja sen  kiinteistöihin strategisilla sijainneilla. Medvedev vastasi pitkästi nimittäen epäilyksiä tulehtuneiden aivojen hourailuksi naurun säestyksellä.

Vaan mitä tekee oma pääministerimme Sipilä? Hän korosti sitä että kyse on nimenomaan talousrikoksista ja rahanpesusta. Loppuun hän totesi : "Helppo yhtyä näihin kollegan kommentteihin.". Eli siis kun Medvedev hieman naurahtaa ja kertoo suomalaisten hourehtivan asialla niin se uppoaa meidän pääministeriin täysin. Suomen pääministerin tehtävä olisi osoittaa Venäjän pääministerille, että olemme askeleen edellä ja tiedämme enemmän kuin kerromme. Valtioiden päämiesten väliset vierailut eivät ole kaverusten välisiä illanistujaisia vaan tilanteita missä naiiviudelle ei ole sijaa. Venäläisillä on syytä tyytyväisyyteen taas kerran kun hyväuskoiset hölmöt poliitikkomme ovat pyöriteltävissä kuin kuoriämpäri. Röyhkeyden määrän ei  voi olettaa vähenevän kun päättäjämme antaa näin perusteellisen naiivin kuvan Suomesta.

keskiviikko, 19. syyskuu 2018

Sosiaalinen korruptio

Useimmat meistä on joskus kuullut juttuja tutuista katsastusmiehistä tai peräti tutuista tullimiehistä. Kun on hieman suhteita niin asiat saadaan luistamaan. Perheiden ja sukujen kesken tämä sosiaalinen korruptio tunnetaan nimellä nepotismi. Kun nuori tulee ikään jossa kesätyöpaikalle on tarvetta, se järjestyy kätevästi kun isä tai muu sukulainen on firmassa merkittävässä asemassa. Politiikassa sosiaalinen korruptio näkyy oman puolueen jäsenten suosimisena erilaisiin tehtäviin nimitettäessä. Merkittvässä asemassa olevalle henkilölle tällainen suosiminen voi olla myös keino brassailla omalla vallallaan osoittamalla sitä lähipiirinsä edustajalle erilaisina myönnytyksinä ja erivapauksina.

Ongelmana on usein sovittaa oikeudenmukaisuus ja sosiaalisten suhteiden ylläpito toisiinsa. Jos et suosikaan sukulaista tai muuta lähipiiriin kuuluvaa henkilöä, hän saattaa kokea sen loukkauksena. Jos taas suosit jotakuta vain säilyttääksesi sosiaaliset suhteet hyvinä, saatat joutua tekemään epäoikeudenmukaisia valintoja. Näkisin, että suurimmaksi osaksi valinnat osuvat tällaisissa tilanteissa niin, että oikeudenmukaisuus on alisteista sosiaalisille suhteille. Ihmisellä on  vahva tarve vaikuttaa muiden silmissä hyvälle tyypille. Tämä tarve ei mitenkään  vähemmä taipumusta sosiaaliselle korruptiolle.

Vaikka tällainen sosiaalinen korruptio onkin syvältä, kokee meistä varmasti useimmat mielihyvää siitä jos meitä suositaan siksi, että kuulumme jonkun ihmisen sisäpiiriin. Lujittaahan se sidettä edelleen. Maailma on siitä epäkiitollinen paikka, ettei siitä saisi edes teorian tasolla luotua oikeudenmukaista ja ei-korruptoitunutta maailmaa.

tiistai, 18. syyskuu 2018

Fanaattisuus

Wikipedia määrittelee fanaattisuuden seuraavasti:

"Fanaattisuus ( fanaticus) on kiihkomielistä käyttäytymistä, jonkin asian kiihkomielistä puolustamista.Lievemmässä merkityksessä sanalla tarkoitetaan, että sillä kuvattu henkilö omistaa liikaa aikaa tai vaivaa tiettyyn toimintaan, kuten harrastukseen  tai puhtauteen"

Bertrand Russell ajatteli fanaattisuudesta seuraavasti:

”Fanaattisuus on ensisijaisesti järjen käytön älyllistä vajavaisuutta, sellaista johon filosofiasta löytyy älyllinen vastamyrkky”. "Eräässä myöhemmässä radiopuheessaan hän liittää kiihkomielisyyden erityisesti pelkoon"

Mielestäni Russelin näkemys on hyvin yksisilmäinen ja kuvaa vain tietynlaista fanaattisuutta. .Ajatellaampa vaikkapa rotuerottelua vastustanutta Martin Luther Kingiä. Hän väsymättä keskitti elämänsä rotuerottelun vastustamiseen tietoisena siitä, että se voi koitua hänen kohtalokseen ja saa aikaan suurta vastustusta. Voimme ajatella myös Mahatma Gandhia joka joutui toistuvasti vangituksi toteuttaessaan väkivallatonta vastarintaa. Tohtisiko joku näin jälkikäteen sanoa näille herroille, että otitte asianne turhankin vakavasti ja liian kiihkomielisesti olitte asianne takana? Tuskimpa. Heidät muistetaan lukemattomien muiden lailla siksi, että olivat täysin sitoutuneita asiaansa.

Fanaattisuutta voisi verrata kynään. Kynällä voi innoittaa ihmisiä ja pyrkiä vaikuttamaan maailmaan hyvällä tavalla. Kynällä voi myös lytätä, mitätöidä ja lietsoa vihaa. Fanaattisuus itsessään voi olla erinomainen tai hyvin harmillinen asia, täysin riippuen siitä millaisia asoita fanaattisesti ollaan ajamassa.

Maailmaa ovat muuttaneet hyvässä ja pahassa eniten ne ihmiset jotka ovat olleet asioilleen täysin omistautuneita ja fanaattisen kiihkomielisiä idealisteja. Hatunnosto kaikille niille fanaatikoille jotka on kautta maailmanhistorian olleet valmiita uhraamaan vaikka henkensä oikean asian puolesta. Fanaattisuus voi olla mitä suurinta epäitsekkyyttä tai suurien inhimillisten kärsimysten aiheuttaja. Fanaattisuutta varsin yksisilmäisesti pidetään vain huonona asiana vaikka keskeisempää on ajetut asiat kuin fanaattisuus itsessään.

 

maanantai, 17. syyskuu 2018

Vähemmistö Vähemmistö Vähemmistö

Tässä ajassa ja etenkin vihervasemmiston suunnalla kuulemme yhtenään puheita erilaisten vähemmistöjen puolustamisen tärkeydestä. Vihervasemmiston tavoitteena on tietenkin saada monet eri vähemmistöt äänestämään juuri heitä. Pohditaan kuitenkin hetki kysymystä miksi vähemmistöjä pitäisi puolustaa.  Suomenruotsalaiset ovat maasamme selvä vähemmistö. Osaako joku keksiä miltä osin  tämä hyvinvoiva, vauras, hyvin työllistynyt ja muutoin elinvoiva vähemmistö tarvisi jonkinlaista suojelua?  Ruotsinkielen asemasta on puhuttu paljon. Kielen asema on aina luonnollinen ja korreloi sen puhujien määrän kanssa. Jos vähemmistöyttä itsessään pidetään jonkinlaisena itseisarvona tai suojelun kohteena, syntyy sellaisia eriskummallisia  tilaneita missä enemmitön pitää opetella koulussa toista maailmalla tarpeetonta heimokieltä vaikka senkin ajan voisi käyttää jonkin maailmankielen oppimiseen. Itse kokisin sen loukkauksena ja vähättelynä jos joku alkaisi suhtautua minuun ikäänkuin suojelevasti tai kuin olisin heikompi vain vähemmistöyteni vuoksi. Suomenruotsalaiset ovat hyvää väkeä noin keskimäärin mutta eivät he mitään suojelua tai paapomista kaipaa.

Entäs sitten homoseksuaalit. Mitä suojelua tai erityishuomioita he tarvitsee oman vähemmistöytensä vuoksi? Nyt kun saimme maahan tasa-arvoisen avioliittolain, ei homoseksuaaleja ainakaan viranomaistaholta enää kohdella huonommin. Homoja on aina ollut ja tulee aina olemaan joku prosenti väestöstä. He eivät katoa mihinkään ja he elävät samanlaista elämää veronmaksajina omine askareineen kuin muutkin. Miltä osin ja missä tilanteessa homoja pitäisi vähemmistöytensä vuoksi huomioida erikseen tai paapoa? Entäs sitten me suomalaiset joita on vain reilu 5 miljoonaa maailman yli 7miljardista ihmisistä ja puhumme vielä harvinaista kieltäkin. Olemmeko me odottaneet, että meitä pitäisi kohdella kansainvälisessä yhteisössä jonakin vähemmistönä? Emme ole. Kaikkien vähemmistöjen asiat eivät ole yhtä hyvin kuin joidenkin toisten vähemmistöjen. Epäkohdat voidaan korjata ilman, että itse vähemmistöydestä tehdään itseisarvoa tai suurta numeroa.

Tässä ajassa vallitsee vihervasemmistolaisten ja kulttuurimarxistien alulle panema trendi jossa ihmiset on saatu lähes kilpailemaan keskenään siitä kuka nuolee eniten erilaisten vähemmistöjen takalistoa ja kuka on täten "hyvä ihminen". Jos tärkein juurisyy ja motiivi vähemmistöjen puolustamiseen on hyvän ihmisen statuksen hankkiminen itselleen muiden samanmielisten edessä, syntyy tilanne jossa vähemmistöys muuttuu VIP-kortiksi erilaisiin etuisuuksiin tai positiiviseen syrjintään. Ihmisten nuoleskelu on aina rumaa. Jos esimerkiksi Suomi on heikentänyt saamelaisten elinoloja, tulee asia korjata. Ei siksi, että Saamelaiset ovat vähemmistö, vaan koska se on väärin. Epäkohdat tulee korjata ja pyrkiä tasa-arvoon, mutta ei suinkaan nuolla kenenkään, ei edes vähemmistöjen  hanuria.

Vähemmistöjä ei pidä opettaa siihen, että he voivat vedota omaan vähemmistöyteensä ja käyttää  yleistä ilmapiiriä hyväkseen etujensa ajamiseen, jossa ihmiset kilpailee "hyvän ihmisen" tittelistä. Ruotsissa tilanne on muslimien osalta päässyt juuri tästä syystä sellaiseksi, että oikeuslaitos on antanut lukuisia mielivaltaisia tuomioita siitä, että on tapahtunut syrjintää kun joku ei olekaan suostunut positiiviseen syrjintään esimerkiksi työelämässä. Vähemmistöistä ei pidä syntyä ihmisryhmää jonka edessä muiden on oltava aina varpaillaan ja varuillaan. Parasta on kun vähemistöjä kohdellaan kuten muitakin kohdellaan. Loppupeleissä me kaikki voimme löytää asian jonka perusteella kuulumme aina johonkin vähemmistöön. Vähemmistöt on enemmistö.