perjantai, 4. toukokuu 2018

Oletko konservatiivi vai liberaali, vai sekä että?

Hesari ei oikeastaan enää yllätä luokattoman surkeilla jutuillaan. Niin tavaksi se jo tullut on. Hesari teki lapsellisen "testin" jossa voit mitata oletko konservatiivi vai liberaali. Lukijoiden kritiikin määrän perusteella Hesarin testi ei ihan uponnut ihmisiin.

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005665210.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=2&utm_source=tf-other&share=a2897b7e9fb035c62056b646db6a6bff

 

Kysymys 1 tiedustelee haluaako vastaaja ottaa lisää turvapaikanhakijoita. Mielestäni kysymys ei millään muotoa kuvaa sitä onko vastaaja konservatiivi vai liberaali huolimatta siitä, että liberaalit saattaat useimmin olla myötämielisempiä kaikelle maahanmuutolle. Moni liberaali voi vastustaa turvapaikanhakijoiden ottamista sillä perusteella, että katsoo humanitäärisen työn olevan tehokkaampaa kriisikohteissa ja pakolaisleireillä. Vastus riippunee useimmilla myös täysin siitä, millaisesta pakolaisuudesta ja millaisessa taloudellisessa tilanteessa se toteutuu. Ei voi olla niin, että ollaksesi liberaali sinun on kannatettava kaikissa tilanteissa turvapaikanhakijoiden vastaanottamista.

Kysymys 2 antaa vaihtoehdoiksi raiskauksille kaksi vaihtoehtoa jotka  limittyy osaksi kesnenäänkin samaksi asiaksi. Raiskausten määrä ei ensinkään selity millään yhdellä asialla koska kysymyksessä on erilaiset syyt. Kantasuomalaisten osalta on raiskauksissa kyse itsekkyydestä ja piittaamattomuudesta ja se ei siten ole kulttuurillinen ilmiö. Kun katsotaan tilastoja ja Yleisradionkin uutisoimia uutisia niin Lähi-idästä tulleet ihmiset syyllistyvät erittäin suurella yliedustuksella raiskauksiin. Kysymykseen 2 on mahtoton edes vastata koska kumpikaan vaihtoehto ei toimi selityksenä kaikille raiskauksille. Mikäli kysymyksessä viitattaisiin raiskausten lisääntymiseen, niin nr.10 olisi rehellisin vastaus. Jos vastaaja kysymyksenasettelun suppeudesta huolimatta  vastaa, että Lähi-idästä ja Afrikasta suuntautunut maahanmuutto selittää raiskauksia, ei hän silloinkaan ole vastauksensa vuoksi konservatiivi, vaan vain   uutisia ja tilastoja seurannut vastauksessaan rehellinen. Edellyttäisikö liberaalius tässä suhteessa tosiasian kieltämistä?

Kysymys 3 on kaikista viidestä kysymyksestä ainoa, joka edes hieman kuvannee sitä onko vastaaja potentiaalisesti liberaali vai konservatiivi. Sekin tosin voidaan ajatella monella tappaa olemassa liberaali tai konservatiivi. Ydinperhe voi mielestäni tarkoittaa mitä tahansa perhettä mutta jos ajatellaan sen tarkoittavan perhemallia joissa on isä, äiti ja lapset, niin eihän kai kukaan hetero joka haluaa lapsia, ole perustamatta tällaista perhettä vain siksi, että se olisi jotenkin "vanhentunut ihanne". Se on ja tulee aina olemaan valtavirtaa koska suurin osa yksilöistä on lisääntymishaluisia heteroita. Siihen ei tarvita ihanteita. Yhteiskunnan näkökulmasta on päivänselvää, että lapsia hankkivat perheet on erittäin keskeisessä roolissa yhteiskunnassa. Tähänkin kysymykseen liberaali voi vastata miten tahansa mutta konservatiivi todennäköisemmin vain toista vaihtoehtoa painottaen.

Kysymys 4 ei sekään anna vastauksena käsitystä siitä, onko vastaaja liberaali vai konservatiivi koska molemmat väitteet pitävät osaltaan paikkansa. Toisaalta liikaa mennään heteronormatiivisen enemmistön ehdoilla ja toisaalta monia (ei kaikkia) vähemmistöjä paapotaan liikaa.

Kysymys 5 on hankala sekin, koska  me tarvitsemme sekä liberaaleja asioita sekä pitäytymistä hyviksi koetuista perusarvoista. Suomalaisia perusarvoja on esimerkiksi työteliäisyys, sitkeys ja rehellisyys. Tuskin kukaan liberaalikaan näitä arvoja haluaisi uhrata.

 

Pohdin, että miten suuresti oma profiloituminen liberaaliksi tai konservatiiviksi ohjaa ihmisten mielipiteitä ja ajatuksia. Miten usein tapahtuu niin, että liberaaliksi tai konservatiiviksi profiloituminen toimii kuin itsesensuurin välineenä ja ohjaa ihmisen mielipiteitä, koska eihän liberaali  saa ajatella näin, tai eihän konservatiivi voi tällä tapaa pähkäillä. Jos julistautuu kategorisesti liberaaliksi tai konservatiiviksi, niin mielestäni silloin julistautuu uskonnolliseksi. Me elämme maailmassa mikä on moniuloitteisempi kuin mustavalkoinen ajattelu joka mahdollistaisi kaikkivoipaisen aatteen.

Allekirjoittanut kannattaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia ja eutanasiaa. Kannatan kehitystä ja kulttuurien moninaisuutta pidän tietyin varauksin rikkautena.  Silti vastustan  sellaista maahanmuuttopolitiikkaa joka on kykenemätön myöntämään, että eräiltä ilmansuunnilta toteutuva maahanmuutto on ihan pitkäaikaisten tilastojen ja kokemusten valossa sopeutumiskyvytöntä länteen, ja se muodostaa monille maille isoja ongelmia. Kumpi siis olen, liberaali vai konservatiivi?

Konservatiivisuuden näen suojelevan omaa konservatiivisuuttaan joka on johdonmukaista. Liberaaliuden onngelmaksi muodostuu se, että esimerkiksi maahanmuutossa ajatellaan liberaliuden olevan ikäänkuin tarttuvaa ja leviävää kunhan vain me osoitamme ensiksi liberaaliutta. Tosiasiassa juuri liberaalin maahanmuuttopolitiikan seurauksena Eurooppa on saanut ison annoksen konservatiivisia arvoja Lähi-idästä. Paradoksaalista onkin, että konservatiivit suojelisi maahanmuuttopolitiikan saralla kaikkein parhaiten Euroopan säilymistä liberaalina yksilönvapauksien ja sananvapauden kehtona. Jos maa toimii tietyissä asioissa riittävän konservatiivisesti suojellen omaa talouttaan, kulttuuriaan, identiteettiään sekä turvallisuuttaan, se voi rajojensa sisällä toteuttaa hienosti toimivaa liberaaliutta.

torstai, 3. toukokuu 2018

Rinne ohoi, oletko hyvä tyyppi?

Demarien puoluejohtaja Antti Rinne on sanonut haluavansa korottaa pienituloisten eläkeläisten eläkkeitä 100 eurolla. Miksi Juuri nyt? Eihän vain siksi, että eduskuntavaaleihin on aikaa alle vuosi? Mikä on nyt toisin pieniä eläkkeitä saavien tilanteessa kuin muutama vuosi sitten, kun Rinne istui hallituksessa? Taktisesti fiksu veto rinteeltä jättää tämä populistinen ääntenkalastelu vaalikauden loppuun. Kun hallituspuolueet leimaa Rinteen puheet populismiksi, he ovat täysin oikeassa. Rinnettä kiinnostaa äänten kalastelu eikä suinkaan eläkeläiset. Vallanpitäjää kiinnostaa valta. Toisaalta ei myöskään hallitusta kiinnosta pieniä eläkkeitä saavat. Myös hallituksen populistisyytöksiä esittävät poliitikot harrastaa populismia joten tekopyhiä ovat heidän sanansa.

Olen täysin vakuuttunut, että mikäli Rinne istuisi nyt hallituksessa, hän  puhuisi ja toimisi siten, että saisi jatkaa hallituksessa. Hän ei vaatisi eläkkeiden korotusta jos istuisi hallituksessa esimerkiksi Sinisten paikalla. Perussuomalaisia on sanottu populistipuolueeksi. Objektiivinen politiikan seuraaja näkee populismia kaikissa puolueissa, eikä vähiten Demareissa ja Vihreissä. Kristillisdemokraatit luullakseni näyttäytyy puolueena joka harrastaa vain vähän populismia.

Sinä päivänä kun äänestäjä on ymmärtänyt politiikan luonteen, häntä ei enää äänestäminen kiinnosta. Meille uskotellaan, että äänestämällä voi vaikuttaa. Tosiasiassa äänestäjän kuluttajansuoja on tolkuttoman heikko. Et saa juuri koskaan sitä, minkä puolesta äänestit. MItä alkaisemmaksi äänestysaktiivisuus saadaan, sitä näkyvämmän viestin lähetämme siitä, ettemme ole vaalikaudesta toiseen uunotettavissa ja jonkin olisi muututtava.

perjantai, 20. huhtikuu 2018

Hyljekantojen kasvu epäekologista

Luonnonsuojelu on asia jossa mennään toisinaan yksi näkökulma edellä ja hukataan usein kokonaisuus. Itämeren hyljepopulaatio on kasvanut kasvamistaan vuodesta toiseen. Hylkeitä on haluttu suojella suojelemisen perään unohtaen samalla sen, että ihmisen kuuluisi olla hylkeen luonnollinen vihollinen. Hyljepopulaation karkaaminen käsistä on meriluonnolle äärimmäisen vahingollista. Luonnonsuojelijat näkevät hylkeen ainoastaan söpönä ja alituista suojelua vaativana eläimenä unohtaen samalla sen, että jo tällä hetkellä hylkeet rokottavat itämeren lohikantaa 3 kertaa enemmän kuin kalastus.Jo vuonna 2010 hylkeet söivät vuodessa Itämerestä lähes puoli miljoonaa lohta. Tämän päälle tulee taimenet, siiat ja muu hylkeelle maittavat kalat. Tutkimukset tietävät sanoa että hylkeet ja norpat syövät kalaa Itämerestä noin 72 miljoonaa kiloa. Tämän kaiken kalan ne paskovat takaisin merta rehevöittämään.

Hylkeet eivät pelkästään syö kaloja ravinnokseen vaan ne myös sankkoina laumoina karkoittavat kaloja niiden kutupaikoilta ja elinympäristöstä missä kalat viihtyvät. On käsittämätöntä puhua samaan aikaan luonnonvaraisen lohen suojelusta ja suojella luonnonlohen suurinta vihollista hyljettä. Jos hylkeille olisi sallittu jo kaksi vuoskymmentä sitten täysi metsästysoikeus, olisi ihminen verottanut hyljepopulaatiota koko ajan sen verran, että hylkeistä ei olisi muodostunut Itämeren suurinta ekologista katastrofia. Muistan aikoinaan kun Karpo teki ohjelmassaan testin siitä miten helposti ihmiset laittavat nimiään adresseihin "hyvän" asian puolesta ymmärtämättä lainkaan mistä oikeasti on kysymys. Hieman samalla tapaa monet vihreät ajattelevat hylkeistä, että se vaatii alituista suojelemista koska suojeluhan on aina oikein ja siitä saa hyvän mielen. Nyt suojelua vaatisi jo monet kalakannat hylkeiltä.

Hylkeen metsästys on äärimmäisen haastavaa. Vaikka hylkeillä olisi ollut vapaa metsästysoikeus jo 20 vuotta sitten, ei hylkeitä olisi metsästetty sukupuuttoon laajoilla merialueilla. Se olisi kuitenkin antanut hylkeelle luonnollisen vihollisen ja pitänyt hyljekannat sellaisella tasolla, että myös muilla merenelävillä on mahdollisuus pärjätä. Nyt tilanne on riistäytynyt kokonaan hallitsemattomaksi ja monet kalakannat tulevat romahtamaan. Samalla vähenee rannikolla koko ajan kalastus ja lähikalan tuottaminen vähenee, joka tarkoittaa sitä että kalaa pitää tuoda kuluttajien tarpeisiin ulkomailta. Tämä ei tietenkään ole ekologista toimintaa vaan vaatii paljon mm.fossiilisia polttoaineita.

Vaarana on, että jos hyljekanta saa kasvaa rajattomasti, se voi sairastua ja luonto karsii silloin kertaheitolla hylkekannan sukupuuton partaalle. Mikään populaatio ei voi vain kasvamistaan kasvaa rajattomasti. Todellinen luonnonsuojelu ymmärtää luonnon monimuotoisuuden ja erilaisten tekojen seuraukset luonnossa. Jos ihminen on ajanut maapallolla sukupuuttoon monia eläinlajeja, niin samalla on voinut myös vääristyä käsitys siitä, että ihmisen kuuluukin olla monille eläimille vihollinen yhtenä eläinlajeista ja osana ravintoketjua. Tämä tietenkin oikeissa mittasuhteissa resursseihin nähden. Hylkeen osalta olemme ajamassa ahdinkoon monia kalakantoja ja tekemässä karhunpalvelusta meriluonnolle. Suomen kalatalouden pelastus on tuhannet järvemme josta pyydetään kestävällä tavalla terveellistä lähikalaa kauppoihimme. Maamme kalastus pitää vesistöjä kunnossa, tuottaa pienellä määrällä fossiilisia polttoaineita arvokasta ja terveellistä ja uusiutuvaa lähiruokaa ihmisille kestävästi ja tuottaa samalla työpaikkoja monella sektorilla. Kotimainen kala on terveellisintä ja ekologisinta mahdollista ruokaa.Todella sääli kuitenkin, että rannikkomme kalastus ja kalakannat on uhrattu luonnonsuojelun nimissä hylkeelle. WWF:n kalasuositukset näyttää vihreää valoa pääosin kaikille tärkeimmille kotimaisille kaloille ja kehoittaa suosimaan niitä. Sääli vain edes WWF ei ole ottanut keskusteluun ylisuurten hyljekantojen  tuhoavaa vaikutusta rannikon kalakannoille.

maanantai, 16. huhtikuu 2018

Totuus uhrataan ihmissuhteiden alttarille

Kärjistäen ilmaisten ihminen on luonteeltaan lammas. Jos se ei suoranaisesti viihdy laumoissa, niin se ainakin ajattelee kuin lammas.Ja ainakin ihminen tyypillisesti suojelee ihmissuhteita mukauttamalla ääneen sanottuja mielipiteitään ja pahimmillaan jopa ääneen sanomattomia ajatuksiaan sellaisiksi jotka vastaa oman sosiaalisen ryhmän odotuksia. Kuvitellaampa liki mahdoton tilanne. Ajatellaan, että on menossa Vihreiden puoluekokous jossa puidaan puolueen poliittista linjaa ja ehdotuksia. Puolue on yhtenään toistanut edustajiensa suulla sanomaa siitä, miten turvapaikanhakijoita tulee ottaa maahan ja mielellään vielä olla antamatta heille karkoituspäätöksiä. Koska nämä asiat ovat puolueessa kuin uskonnollinen dogmi, ei jäsenistö todennäköisesti tule lainkaan kyseenalaistaneeksi näitä päämääriä. Ajatellaan että sinä olet tässä puoluekokouksessa mukana pitkäaikaisena Vihreiden kansanedustaja. Ajatellaan edelleen, että olet tutkinut ja pohtinut asioita ja päätynytkin siihen, että olisi huomattavasti humaanimpaa rajoittaa pakolaisten vastaanottamista rahan ja resurssien säästämiseksi ja niiden säästyneiden resurssien kohdentamista suoraan auttamiseen kriisikohteissa keskittyen erityisesti hädänalaisten lasten auttamiseen. Tiedossasi on, että esitettyäsi tämän oman humaanimman, järkevämmän ja tehokkaaman tavan auttaa, saat koko puolueen jäsenistön tuomitsevat katseet ja paheksunnan kyseenalaistettuasi puolueen mallin. Valitsetko tässä tilanteessa puolustaa asiaasi jonka katsot perustellusti olevan enemmän hyvää tuottava, vaikka tiedät saavasi ihmisten paheksunnan, vai mukautatko mielipidettäsi ja pysyt vaiti säilyttääksesi ihmissuteesi ja jäsenistön kunnioituksen? Uskoakseni suurin osa mukauttaa mielipidettään säilyttääkseen ihmissuhteensa ja nauttiakseen "hyvän" tyypin arvostusta. Toisin sanoen todellinen mielipide ja joskus ihan totuuskin uhrataan ihmissuhteiden alttarille vain siksi, että liian moni ihminen on suvaitsematon erilaisia mielipiteitä kohtaan.

Rinnastaisin ajattelun rikostutkintaan sikäli, että kuten tasokkaassa ajattelussa niin myös rikostutkinnassa lähdetään liikkeelle jälkien seuraamisesta. Ajattelu on ikäänkuin ulkoa ohjautuvaa. Liian usein näemme sellaista ajattelua jossa ensin päätetään mielipide perustuen yleensä tunnesyihin ja sitten aletaan etsiä vahvistusta tämän mielipiteen taakse. Päädytään nopeasti tilanteeseen joka ei kestä kriittistä tarkastelua. Ajattelussa äärimmäisen keskeistä on poistua mukavuusalueelta ja luopua ajatuksesta, että totuuden tulisi jollain tavoin olla itsellemme suopea tai yhteneväinen omien ihanteidemme tai aatteidemme kanssa. Maailma ei ole korrekti, joten vain harvoin tapahtuu niin onnellisesti että totuus jossakin asiassa olisi meitä miellyttävä. Ajattelussa tulee kyseenalaistaa lähtökohtaisesti kaikki. Vaikeinta ihmisille on kyseenalaistaa sellaiset hyvin tunnepitoiset asiat joita on vaalittu kauan ja hartaudella. Vielä vaikeammaksi se muuttuu jos merkittävä osa lähipiirin ihmisistä on samanhenkisiä. Jos sosialiset kontaktisi muodostuu ihmisistä jotka on jakaneet vuosikaudet esimerkiksi saman uskonnon, on hyvin vaikeaa lähteä kyseenalaistamaan tätä uskontoa.

Laadukkaassa ajattelussa ihmisen ego on alisteinen totuudelle. Totuudenjanon tulee olla vahvempi kuin egoistisen oikeassa olemisen tarpeen. Siksi on ihmiselle eduksi jos hän on muuttanut mielipiteitään elämänsä aikana aina kun hän on oivaltanut uutta tai saanut lisää informaatiota.

 

sunnuntai, 15. huhtikuu 2018

Kaksoistandardit

Häkellyttävää on toisinaan seurata tai osallistua keskusteluun missä tasa-arvon, suvaitsevaitsevaisuuden ja seksuaalivähemmistöjen puolustajina profiloituvat ihmiset puolustavat hyvin mielellään islamia. Otaksun tämän tapahtuvan kauniisti ilmaisten suuresta ajattelemattomuudesta. Erikoisinta on tilanteet missä itse seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö puolustaa islamia. Ilmeisesti silloin ajattelu menee niinkin yksinkertaista rataa, että koska  olen vähemmistössä itse, niin minun täytyy puolustaa kaikkia muitakin vähemmistöjä vain vähemmistöön kuulumisen vuoksi ikäänkuin itseisarvoisesti. Järjettömintä mitä suomalainen homoseksuaali voi tehdä, on puolustaa äärimmäisen homovastaista islamia. Samoin on laita feministien suhteen.

Kun suomalainen kristitty vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, niin nopeasti ovat nämä samat ihmiset haukkumassa kristittyjä ja vastustamassa heidän ajatteluaan. Kuitenkin kaikki tietävät, että islamilainen maailma on homovastaisuudessa maailman kärkeä. Millään muulla tätä ristiriitaa ja kaksoistandardia on vaikea selittää kuin sillä, että joko etninen tausta tai se vähemmistöys vaikuttaa lopputulemaan. Henkilökohtaisesti pidän tätä älyllisenä idiotismina noin epäkorrektisti ilmaisten.

Ajassamme on nähtävissä trendi, että jotkut vähemmistöt toivoisivat erityiskohtelua ja alituista paapomista neutraalin suhtautumisen sijaan. Alkuperäinen tarkoitus kai oli, että ne vähemmistöt joiden asiat ovat olleet huonosti esimerkiksi syrjinnän vuoksi, saisi tasa-arvoisen lähtötilanteen.  Selkäydinvammainen pyörätuolipotilas kuuluu kävelykykyisten joukossa vähemmistöön. On perusteltua, että rakennamme pyörätuolipotilaita varten ramppeja julkisiin rakennuksiin jotta myös he kykenee asioimaan itsenäisesti. Jos taas islaminuskoinen ihminen on muuttanut suomeen, kuuluu hänen velvollisuuksiinsa tulijana mukautua meidän elämänmenoomme, eikä saada ohituskaistoja uskonnollisen vähemmistöytensä vuoksi. Hänen vuoksi ei siis tarvita mitään erityistoimenpiteitä koska hän halutessaan kykenee tekemään samat asiat kuin muutkin. Jos taas ei kykene, vastuu siitä ei kuulu meille koska hän oli se joka tänne omasta tahdostaan saapuikin. On siis olemassa vähemmistöjä joita on perustellumpaa huomioida yhteiskunnassa eri tavoin kuin joitakin toisia vähemmistöjä. 

Voiko vähemmistöön kuuluva olla rasisti tai väärässä? Vähemmistöön kuuluminen ei anna minkäänlaista suojaa niitä samoja ilmiöitä kohtaan mitä tavataan muussakin väestössä. Jos suomalainen islamia puolustava vähemmistödikkaaja menisi muutamaksi vuodeksi asumaan useisiin islamistisiin maihin, hän tuskin pitäisi islamin suhtautumista esimerkiksi homoseksuaaleihin tai toisinuskoviin saati sitten toisinajatteleviin kovinkaan suvaitsevana. Ihmisoikeusjärjestöjen kritiikin kohteena on vuodesta toiseen islamistiset maanosat. Eräät vähemmistöt vaikuttaa olevan varustettu ikäänkuin jollakin mielensäpahoittamis-ohjelmalla, jossa oikein odotetaan tilaisuutta päästä uhriutumaan. Tämä johtaa siihen että nähdään esimerkiksi rasismia joka puolella.

Jos islam olisi meille kokonaan tuntematon asia maassamme, ja sitten jokin kantasuomalainen ryhmittymä alkaisi edistää ja puhua täsmälleen samanlaisia arvoja ja suhtautumista esimerkiksi naisiin tai homoseksuaaleihin, mikä islamissa on arkipäivää, niin on päivänselvää että mm. feministit olisi kovaäänisesti kritisoimassa tätä ryhmittymää. Koska islam edustaa suomessa vähemmistö-uskontoa, niin tämä vähemmistöys antaa ikäänkuin suojaa kritiikiltä eräiden tahojen mielestä. Uskontokritiikissä tämä asia näkyy hyvin selvästi. Saat kritisoida kristinuskoa mielinmäärin ja vähemmistödikkaajat ja feministit ovat hiirenhiljaa tai jopa osallistuvat kritiikkiin. Mutta kritisoipa islamia niin olet nopeasti rasisti tai ainakin väärässä kritiikkisi kanssa.

Henkilökohtaisesti yritän olla mahdollisimman sokea kaikille vähemmistöille. En puolusta tai vastusta ketään vain siksi, että kuuluvat johonkin vähemmistöön. Sen sijaan vastustan sellaista ajatusta, että vähemmisöjä tulisi kohdella jotenkin paapoen tai varoen kritiikkiään asioista vain siksi, että joku sattuu kuulumaan vähemmistöön. Irakilainen homoseksuaali  on Irakissa vähemmistöä joka saa pelätä henkensä edestä että hänen suuntautumisensa paljastuu. Jostain syystä feministejä tai tasa-arvon sekä seksuaalivähemmistöjen puolustajia ei voisi vähempää kiinnostaa miten islamissa suhtaudutaan naisiin tai seksuaalivähemmistöihin. Loogista olisi ajatella, että siellä missä sortoa ja suvaitsemattomuutta on eniten, niin siihen suuntaan menisi kritiikin terävin kärki. Ilmeisesti logiikka ei ole ihmisen vahvimpia alueita.