keskiviikko, 22. marraskuu 2017

Ovathan johtajamme ymmärryksen kartalla?

Pääministerimme totesi Eurooppalaisia arvoja käsitelleessä seminaarissa seuraavasti

"Nyt kun islam lukuisine tulkintoineen ja sen edustamat arvot ovat vahvemmin läsnä koko Euroopassa ja myös yhteiskunnassamme, saattaa kiusauksena olla rohkeasti lähteä vastustamaan itsellemme vieraiden arvojen rantautumista"

Sipilän seuraavat kommentit eivät kuitenkaan enää herätä toiveita siitä, että pääministerille olisi valmis mihinkään muuhun kuin Eurooppalaisten arvojen rapauttamiseen sillä samalla välinpitämättömyydellä kuin muutkin EU:ta nuoleskelevat vallanpitäjät Euroopassa.

"Islamin läsnäolo haastaa meitä laajemminkin kehittämään uskonnollista lukutaitoamme. Esimerkiksi uskonnonopetuksen merkitys korostuu tästä näkökulmasta"

Kuvitteleeko pääministerimme, että ongelmien ydin olisi siinä ettemme ymmärrä uskontoja tarpeeksi hyvin? Kuvitteleeko hän, että islamilaisten vaikeudet ja halukkuus sopeutua halveksimaansa länsimaiseen yhteiskuntaan paranisi jotenkin sillä, että me opiskelemme uskontoa? Ei, ei ja ei, ongelmien ydin ei ole alkuunkaan meidän suunnalla. Ongelmien ydin on islamilaisessa kulttuurissa jossa arvostetaan ja kunnioitetaan vain ja ainoastaan islamia ja sen arvoja.

Sellaista harhaluuloa on tietyillä tahoilla ylläpidetty, että me Euroopan maat kykenisimme toteuttamaan islaminuskoisten laajan sopeutumisen ja integroitumisen kunhan vain teemme asiat oikein. Mikäli ongelmat olisi ratkottavissa meidän puolelta, niin olettaisi Euroopassa olevan edes yksi runsaasti islamilaista muuttoliikettä vastaaonttanut maa, jossa nämä asiat olisi "osattu" tehdä oikein ja tulokset kertoisi positiivista sanomaansa.

Vaikka miten pitkään hakkaisi päätänsä seinään niin tietyt tosiasiat eivät ole muuttumassa mihinkään. 1. islamissa kunnioitetaan vain islamia. 2. Me emme voi opettaa kenellekään arvoja ylitse heidän uskontonsa.

Sipilän puheet asettuu erikoiseen valoon kun muistelee, että taannoin Laura Huhtasaari piti eduskunnassa puheen jossa viittasi Eurooppaa kohdanneen islamisoitumisen tuomiin haasteisiin. Tämä youtubestakin löytyvä hyvin relevantti puhe leimattiin  nopeasti vihapuheeksi. Kukaan täysipäinen ei voi sanoa, että Huhtasaaren puheessa olisi ollut minkäänlaista vihaa tai mitään kyseenalaista. Se oli ajan hetkeen keskeisesti liittyvä relevantti puheenvuoro.

Maailma on mennyt merkilliseksi kun on olemassa tiettyjä tabuja aiheita joista ei uskalleta puhua suoraan kuten asiat ovat. Epäkorrektisti sanoen turhanpäiväisiä paskanjauhajia sen sijaan on joka tuutti pullollaan. Laajan kyselyn mukaan eurooppalaisista 55% ei pidä islamilaista maahanmuuttoa toivottavana ilmiönä. Eräissä maissa luku oli 70%. Nämä ihmiset eivät ole ennakkoluuloisia vaan ymmärtäviä. He ymmärtävät ettei kaksi täysin eri arvoilla varustettua ihmisryhmää  tule koskaan synnyttämään yhdessä mitään hyvää. Pitkäaikaiset ja laajat kokemukset asiasta viittaavat vahvasti samaan suuntaan kaikkine tilastoineen.

Huonossa mallissa on tulevaisuutemme pitkin poikin Eurooppaa kun johtajamme elää harhakuvitelmissa ja poliittisen korrektiuden pumpulissa. Vai kehtaako joku sanoa etteikö se ole harhakuvitelmaa, että lisäämällä uskonnonopetusta, voisimme edistää islaminuskoisten integroitumista, työllisyyttä tai arvommaailmojen muutosta?

lauantai, 26. elokuu 2017

Poliitikot näpertelemässä vaikka ratkaisujakin olisi

Blogi on viimeaikoina jäänyt vähemmälle huomiolle. Turun tapahtumien keskustelua seurattuani, koin pakottavaa tarvetta purkaa ajatukseni tunkiolle, eli tänne blogiin. Eräät tahot tuntuvat olevan enemmän huolissaan suomalaisten koventuneista asenteista kuin turvattomuuden lisääntymisestä. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ensin oli Eurooppalaiset terroriteot ja kasvanut rikollisuus ja vasta sitten koventui asenteet. Kaiken aikaa monia on hiertänyt se, että moniin ongelmiin olisi hyvin yksinkertaisia ratkaisuja joiden keksiminen ei edellytä kaksisia älynlahjoja.

Fakta 1. Euroopan ja Suomen kyky auttaa on rajallinen.

Fakta 2. Johtuen faktasta 1, on humanitäärinen apu kohdennettava tarkasti niiden hyväksi jotka varmasti apua tarvii

Fakta 3. Suurin osa Eurooppaan saapuvista turvapaikkaa hakevista ei ole turvapaikan tarpeessa

Humanitäärinen työ tulee siis toteuttaa huomioimalla kansalliset intressimme ja etumme (turvallisuus ja talous) sekä autettavien ihmisten hätä. Toteuttaako Eurooppa nyt politiikkaa jossa nämä asiat olisi tasapainossa ja kansojen hyväksyttävissä? Vastaus on yksiselitteisesti EI.

Gallupien mukaan suomalaisista enemmistö vaatii turvapaikkapolitiikkaan kovia tiukennuksia. Tiukennukset toimisi sekä kansamme hyvinvoinnin jatkumisen hyväksi, että turvapaikkaa tarvivien hyväksi.

Ongelmat voitaisiin ratkaista hyvin helposti seuraavalla tavalla. Tiedossamme on ne maat jotka katsotaan riittävän turvallisiksi, että niihin voidaan palauttaa turvapaikanhakijoita. Tiedämme myös maat jotka katsotaan vaarallisiksi. Meidän tulisi käännyttää jo rajalta nämä ihmiset jotka saapuu hakemaan turvapaikkaa riittävän turvallisista maista. Toiseksi meidän tulisi noudattaa jonkinlaista kiintiötä siinä, että suurin osa turvapaikkaa vaarallisista maista saapuvista, on lapsia ja naisia, eli käännyttää miehiä rajoilta. Otaksun, että suurin osa vanhemmista on valmiita uhraamaan vaikka henkensä lapsensa elämän puolesta. Koska resurssit ova rajalliset, tulisi lapsien turvaan panostaa jotta maksimoidaan avuttomampien avunsaanti. Mikäli tätä mallia ei haluttaisi käyttää, voisimme edes edellyttää että kun turvapaikkapäätös annetaan, on hakijat henkilökohtaisesti paikalla ja valmiita siihen, että heidät siirretään säilöön siksi aikaa kunnes karkoitus pannaan täytäntöön. Ei voi olla niin, että oli päätös myönteinen tai kielteinen niin maahan saa joka tapauksessa jäädä. Meidän tulee lähteä siitä että päätökset ovat oikeita, ja kunnioittaa niitä.

Näin toimien antaisimme maailmalle sen viestin, että tänne on turha hakeutua jos tietää ettei ole oikeasti avun tarpeessa. Samalla ne jotka apua tarvivat aidosti, tietäisi että välitämme ja teemme parhaamme auttaaksemme. Miksi kansalaisten asenteet on tiukentuneet suhteessa turvapaikanhakijoihin? Syy on siinä, että meillä on omasta takaa taloudellisia ongelmia ja paljon syrjäytyneisyyttä ja tyytymättömyyttä. Olemme pettyneitä siihen miten typerästi poliitikkomme puolustaa kansallisia etujamme. Kansa kokee että vähistä rahoistamme autamme väärää väkeä. Jos politiikkaa muutettaisiin ehdottamallani tavalla, kansalaiset ymmärtäisi ja hyväksyisi paljon paremmin pakolaisia koska voisimme olla varmoja, että suurin osa on aidosti apua vailla. Samalla kansan ei tarvisi kokea huolta kasvaneen turvattomuuden takia.

Kukaan tuskin pitäisi poliitikkojamme sinisilmäisinä ja typerinä mikäli he ottaisi jämäkän otteen ja toteaisi ykskantaan, että nyt keskitytään lapsien auttamiseen ja huolehditaan samalla siitä että resurssimme tulee kohdennetuksi oikeudenmukaisella tavalla. Turunkin tapahtumat olisi todennäköisesti jäänyt tapahtumatta mikäli maamme toteuttaisi edellä mainittua politiikkaa.

Huomionarvoista on myös se, että ne ihmiset jotka äänekkäimmin vastustavat nykyistä mallia, on usein ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Tästä monelle syntyy sellainen vaikutelma, että nämä ovat vain höyrypäiden suvaitsemattomien kiihkoilijoiden pieni joukko. Tosiasiassa kyselyiden perusteella suurin osa suomalaisia haluaa tiukentaa pakolaispolitiikkaa kuten maahanmuuttopolitiikkaakin. Ihmiset joilla on korkea asema ja paljon menetettävää, ei vain uskalla puhua liikaa ajatuksiaan koska meillä on vielä toistaiseksi olemassa voimakas koneisto joka demonisoi ja tuomitsee ihmiset "vääristä" mielipiteistä. Ongelmien tulee kärjistyä huomattavan paljon lisää, että useimmat uskaltaa sanoa kantansa ääneen.

Poliitikot näpertelevät nyt uusien tiedustelulakialoitteiden kanssa antaakseen meille kansalaisille illuusion siitä, että he tekevät jotain asioille. Todellisuudessa millään tiedustelulla ei tällaisia tapahtumia ehkäistä. Oikeasti toimivat ratkaisut ovat jotain ehdottamani kaltaisia ja ne ovat poliitikoille ihan liian epäkorrekteja koska heidän pitää kumartaa eu:n suuntaan.

 

perjantai, 19. toukokuu 2017

Ex-pääministeri Jäätteenmäen suuret huolenaiheet

Entinen ja varsin lyhytaikainen pääministeri Jäätteenmäki on murheissaan siitä, että hallituksessa on liian vähän naisia. Vain entinen poliitikko voi suoltaa tällaisia "suuria" huolenaiheita eetteriin. Kansalta jos kysytään niin tuskin hallituksen sukupuolijakauma ihan ensimmäiseksi kritiikkilistalla löytyy kun aletaan ruotimaan hallituksen toimintaa. Suurin hallituksen ja koko politiikan ongelma on krooninen viisausvaje. Meillä ei yksinkertaisesti ole edes opposition reservissä poliitikkoja jotka kykenisivät ylittämään sen vähimmäisvaatimuksen riman mitä päättäjille tulisi asettaa.

Blogista tulisi pitkä jos alkaisi ruotimaan hallituksen typeryyksiä. Tuskin se on tarpeenkaan koska kaikki ovat hallituksen osaamattomuuden nähneet. Kaksi asiaa kuitenkin mainitsen jotka itseäni korpee syvästi. Ensimmäinen oli ministeri Bernerin äärimmäisen typerä ehdotus siitä, että kansalaiset alkaisivat maksaa vakuutusyhtiöille tai muille välistävetäjille rahaa siitä hyvästä, että käyttäisimme omia väyliämme, eli kansallisomaisuuttamme. Bernerin ehdotuksia kritisoi suurin piirtein kaikki ja kaikkialla täysin aiheesta. Vaan mitä teki herra Sipilä? Hän totesi ykskantaan että tukee Berneriä 100 prosenttisesti. Silloinkin kun olisi kovan kritiikin tai jopa erottamisen paikka, antaa pääministeri tukensa. Näin toimii hyvävelikerho.

Toinen asia jossa ei ole päätä eikä häntää, eikä edes parhaita selkäpaloja, on hallituksen kaavailut työttömien päänmenoksi. Työttömiä aiotaan nöyryyttää ja kiusata siitä ettei maassa ole työpaikkoja. Puhutaan jopa palkattomasta työstä. Hallitus menee perse edellä puuhun niin että rytisee. Tietenkin meillä on olemassa joukko ihmisiä joita työ ei kiinnosta, mutta ongelma ei ole kovin iso verrattuna työpaikkapulaan. Jos hallitus yhtäänkään järkeä omaisi,se ehdottaisi vaikka suuryritysten tukemisen lakkauttamista ja varojen siirtämistä aloittavien pienyritysten tukemiseksi. Olisi olemassa monia luovia keinoja lisätä työllisyyttä.

Jäätteenmäki murehtii sukupuolijakaumasta samaan aikaan kun kansa murehtii hallituksen kyvyttömyyttä ja osaamattomuutta sekä suoranaista perseilyä. Silläkö maan asiat kuntoon tulee, että aletaan syynäämään haarovälejä? Henkilökohtaisesti näkisin asian niinkin epäkorrektisti, että päättäminen on miesten heiniä. Lukemattomat naisetkin ovat tätä mieltä. Tietenkin on todella kyvykkäitä naisia, mutta keskimäärin naiset sotkee liiaksi tunteita päätöksiensä taakse. Jos asian sanoo oikein inhoittavan epäkorrektisti niin nainen autokaupassa miettii auton väriä vaikka pitäisi miettiä sen käyttötarkoitusta ja  tekniikkaa sekä huoltokustannuksia.  Naisilla ja miehillä on omanlaisensa vahvuudet keskimäärin eikä sen myöntäminen pitäisi olla suuri asia.

Lopulta on kuitenkin samantekevää onko hallituksessa enemmän naisia vai miehiä, kunhan nämä henkilöt olisi viisaita ja järkeviä. Ei tarvitse olla edes älykäs, kunhan nuo kaksi ominaisuutta löytyy päättäjältä.   Sukupuolta olennaisempaa olisi asettaa jonkinlainen ikäraja ministerin pestille. Nuori voi olla osaava ja älykäs mutta innokkuudella ei voi kompensoida iän mukanaan tuomaa viisautta. Tosin kun puhe on poliitikoista, ei voi olla mitenkään varma että ikä olisi tuonut mukanaan viisautta. Kansan arjesta vieraantuneita hyvävelikerholaisia he ovat.

lauantai, 22. huhtikuu 2017

Pakkopalautukset on humaanein tie

Presidentti Halonen otti kantaa pakkopalautuksiin. Vaikka nopeasti ajatellen pakkopalautukset voivat tuntua epäinhimillisille, edustavat ne kuitenkin kaikkein humaaneinta tapaa kun pohditaan seurauksia pidemmälle. Ensimmäinen asia joka kaikessa humanitäärisessä työssä tulee huomioida, on resurssien määrä. Koska nämä resurssit ovat rajallisia, on niiden kohdentaminen äärimmäisen tärkeää. Ideaalissa tilanteessa mahdollisimman suuri määrä turvapaikkaa hakevista on oikeutettu sen saamaan. Tarvimme siis selvän viestin maailmalle siitä, että noudatamme tarkkaa seulaa tehdessämme turvapaikkapäätöksiä. Kun palautamme ihmisiä takaisin, osoitamme että olemme johdonmukaisia humanitäärisessä työssämme. Tämä on reilua myös vaeltaville ihmisille tietää ettei kannata haaskata varojaan tai terveyttää yrittäessään maahan, ellei täytä turvapaikan saamiseen vaadittavia edellytyksiä.

Mikäli toimisimme niin leväperäisesti kuin Halonen ja eräät muut tahot kirkko mukaan lukien toivoo, antaisimme maailmalle sen viestin, että tänne saa tulla ja jäädä joka tapauksessa, oli sitten turvapaikalle tarvetta tai ei. Tällainen toiminta lisäisi keinottelua ja vähentäisi resurssejamme auttaa heitä joilla on todellinen tarve turvapaikalle. On odotettavaa että tulevaisuudessa pakolaisten määrä kasvaa. Siksi olisi viisasta jo valmiiksi luoda johdonmukainen ja uskottava järjestelmä.

Ongelma tässäkin tapauksessa on se, että vaatimalla tiukkaa turvapaikkapolitiikkaa ja palautuksia, saa nopeasti otsaansa ikävän ja epäempaattisen ihmisen leiman vaikka seurauksien näkökulmasta tämä olisi huomattavasti oikeudenmukaisempaa ja humaanimpaa kaikki osapuolet huomioiden. Leväperäinen ja löperö pakolaispolitiikka houkuttelee taloudellisin perustein matkaavia liikkeelle ja aiheuttaa oikeille pakolaisille tukalan tilanteen. Veronmaksajien näkökulmasta tänä leikkausten ja työttömyyden aikakaudella olisi myös tärkeää määrittää jonkinlainen katto humanitääriselle työlle. Mikäli tällaista taloudellisiin realiteetteihin perustuvaa kattoa ei ole, kokee suomalaiset maahantulijat yhä useammin erittäin nuivasti ja vastakkainasettelu kiihtyy. Onnistunut humanitäärinen työ tai muu auttaminen ei ole tunteilua vaan järjellistä seurausten ja tavoitteiden puntarointia.

lauantai, 1. huhtikuu 2017

Jos uskoisin politiikkaan, äänestäisin Perussuomalaisia

Mikäli uskoisin politiikkaan riittävästi äänestääkseni, äänestäisin Perussuomalaisia. Perussuomalaisten kohdalla on jostain syystä aina puolustauduttava, joten kerron syyt mielipiteeni taakse. Tekisin sen solidaarisuudesta puolueelle joka on median tikun nokassa kerta toisensa jälkeen. Tekisin sen siksi, että demokratiassamme ei enää kannateta moniäänisyyttä. Tuskin mikään muu puolue uskaltaa sanoa ääneen omilla kasvoillaan sen tutkitustikin kansan enemmistön mielipiteen vääränlaisesta maahanmuutosta vaikka tietävät saavansa erilaisia leimoja otsaansa.

Vihervasemmisto puhuu suvaitsevaisuudesta kovaan ääneen mutta ei suvaitse kuitenkaan edes eriäviä mielipiteitä maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä. Jos joku rohkenee kyseenalaistaa nykyisen maahanmuuton ja esittää siitä hyviä argumenttejä taikka tilastoja, hänet leimataan välittömästi. Tällaisella toiminnalla on aina vastareaktionsa. Mitä enemmän asiallista keskustelua pyritään tukahduttamaan ihmisiä leimaamalla, sitä todennäköisemmin vastareaktiot ovat jyrkempiä. Vihervasemmistolla on kaksijakoinen suhtautuminen suvaitsevaisuuteen. Yhtäältä he puhuvat suvaitsevaisuuden puolesta ja jo kotvan kuluttua ovat suvaitsemattomia pelkkiä vastakkaisia mielipiteitä kohtaan. Kaikki suvaitsevaisuus on aina valikoivaa. Vihervasemmisto  on itse valikoiva suvaitsevaisuutensa suhteen kun puhutaan suomalaisten eriävistä mielipiteistä, mutta moittii samalla näitä toisinajattelijoita siitä, että myös nämä toteuttavat valikoivaa suvaitsevaisuutta. Kysymyksessä on kuitenkin sama asia mutta  kohde on eri. Jokainen voi miettiä kumpi suvaitsemattomuus on perustellumpaa. Se, että ei suvaita toisenlaisia mielipiteitä, vaiko se että ei suvaita sellaisten kulttuurien tai uskontojen käytäntöjä jotka saavat ihmiset loukkaamaan ihmisoikeuksia, sananvapautta, naisten oikeuksia taikka oikeutta olla seksuaaliselta identiteetiltään se mikä haluaa. Käsitykseni mukaan teot ja konkretia on vakavampi asia kuin mielipiteiden ilmaisu.

Perussuomalaisia on myös leimattu populistipuolueeksi. Tosiasiassa kaikki puolueet ovat populistisia. Jos olemme rehellisiä, niin Timo Soinia pitäisi kiittää siitä että on rehellisesti tunnustanut olevansa populisti. Muutkin poliitikot sitä nimittäin ovat, mutta eivät tunnusta eikä media ole syöttämässä kansalle yhtenään että Vihreiden puoluejohtaja on populisti. Jos asiaa mietitään hieman syvemmälle, voidaan ajatella niinkin että Perussuomalaiset ovat vähemmän populistinen puolue kuin esimerkiksi Vihreät, SDP taikka Vasemmistoliitto. Ajatellaan esimerkiksi maahanmuuttokysymystä. Perussuomalaiset toteavat ykskantaan, että rahamme ei riitä siihen, että toimimme piikki avoimena maailman sosiaalitoimistona. He ajattelevat myös ettei yhteiskuntarauhamme säily jos etenemme Ruotsin tielle. Vasemmistopuolueet taasen vetoavat kannattajiinsa jotka haluavat profiloitua hyvinä ihmisinä ja ilmaisevat, että voimme rajattomasti ottaa vastaan maahanmuuttajia. He kuitenkin unohtavat kertoa kansalaisille mitä se maksaa ja kuka sen maksaa sekä mistä kaikesta se on pois. Kumpi edellä mainituista on enemmän populismia, realismiin perustuva kannan ottaminen vai vetoaminen äänestäjien hyväntahtoisuuteen ilman että realiteetit ja negatiiviset seuraukset jätetään kertomatta?

Perussuomalaisia äänestämällä antaa todennäköisesti äänensä demokratian puolesta paremmin kuin minkään muun puolueen tukemisella. Jos lähdemme tielle, jossa moniäänisyyttä yritetään koko ajan poliitikkojen ja median avulla tukahduttaa leimaamalla ihmisiä, voimme yhtä hyvin luopua koko demokratiasta.