Elämässä tuntuvat pätevän tietyt lainalaisuudet jotka usein on perin epäkiitollisia. Yksi niistä on ilkeä ja epäreilunkin tuntuinen ongelma johon useimmat ovat törmänneet. Nimittäin varsin todennäköisesti ikäviä asioita seuraa lisää ikäviä asioita ja hyviä asioita seuraa hyviä asioita. Ajatellaan asiaa esimerkin kautta sijoittuen urheilun maailmaan. Kun formulakuljettaja (tai muu urheilija) saa aikaiseksi huipputuloksia, hänen itsevarmuutensa kasvaa ja stressi vähenee jolloin hän voi yhä helpommin ja rennommin takoa lisää kovia suorituksia. Vastaavasti jos kuljettaja jää tallikakaverinsa varjoon tuloksissa, hänen suorituspaineensa kasvaa ja hän altistuu helpommin virheille, jolloin onnistumisen todennäköisyys laskee.

Sama ilmiö toistuu taloudessa. Kun yrityksellä tai kotitaloudella menee hyvin, se voi tehdä pitkäjänteisiä ratkaisuja taloudessa ja säästää. Kun sillä menee huonosti, se voi tehdä vain epätaloudellisia lyhytnäköisiä pakkoratkaisuja ja köyhtyä lisää.

Edellisissa esimerkeissä syy-seuraussuhde tuntuisi loogiselle vaikka ei reilua olekaan. Se noudattaa oikeastaan samaa luonnosta tuttua ilmiötä missä pentueen vahvin saa parhaimmat edellytykset ja heikoin surkeimmat. Se ei ole reilua mutta se on luonnon ja logiikan laki. Epäreiluimmalle tilanne tuntuu silloin kun ihmisen kaltaiset älylliset olennot noudattavat samaa toimintamallia ja logiikkaa vaikka tietävät elämän monimutkaisuuden.

Otetaan esimerkki inhimillisen elämän puolelta. Kuvitellaan, että jokin henkilö tulee koulukiusatuksi ja vanhempiensa kaltoin kohtelemaksi lapsuutensa ajan. Inhimillisesti ymmärrettävä seuraus voi olla,  että hän alkoholisoituu tai sortuu peräti huumeisiin. Kun esimerkkimme henkilö sitten notkuu alkoholistikaveriensa kanssa ja ei ole  saanut elämässään aikaiseksi mitään, hänet leimataan arvottomaksi juopoksi. Näin siksi, että ihmiset eivät tunne hänen elämänsä taustoja vaan näkevät ainoastaan lopputuloksen eli kurjan juopon. He voivat kokea hetken olevansa parempia leimatessaan toisen tietämättä että maailma menetti tässä juopossa erittäin lahjakkaan ihmisen vain siksi, että häntä kohteltiin paskasti kriittisessä vaiheessa elämäänsä.

Kuten lukija ymmärtää, on pointti siinä että joissakin asioissa tietyt ikäänkuin pakolliset lainalaisuudet sanelevat epämiellyttävän epäoikeudenmukaisuuden koska ne liittyvät asioihin joihin ihminen ei voi vaikuttaa. Väistämätön ja ilkeä fakta on, että sorsapoikueen hitain joutuu todennäköisemmin linnun ravinnoksi koska jo fysiikan lakien mukaan lintu tavoittaa hitaimman ja heikoimman helpoimmin. Sen sijaan ihminen on älyllinen olento ja ihmisellä olisi kyky ymmärtää että me emme tunne tuon juopon tarinaa emmekä voi siksi määritellä häntä sen lopputuloksen seurauksista mitä me näemme hänessä. Tietenkin osa meistä kykeneekin tähän mutta valitettavan usein pinnallisessa maailmassa näemme vain sen mitä haluamme nähdä ja määrittelemme ihmiset liian nopeasti.

Olen joskus nuorena pohdiskellut ja todennut, että puistojen penkeillä notkuvissa alkoholisteissa lienee todennäköisemmin hienoimmat  elämälle hukatut persoonat. Nimittäin usein herkimmät ihmiset haavoittuvat maailman julmuudesta ja pakenevat raakaa todellisuutta päihteisiin tai addiktioihin. Usein kilteimmät saa kohtalokseen kurjuuden. Maailma tuntuisi olevan lähes joka asiassa käänteinen siihen nähden mikä olisi ideaalia.