Perussuomalaiset valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Riikka Purran. Huvittava  huomio oli Hesarissa missä populismintutkija totesi että PS ei ole enää populistipuolue. Herää kysymys mitä populismilla edes tarkoitetaan jos puheenjohtajan vaihtaminen muuttaa koko puolueen hetkessä vaikka uuden puheenjohtajan linjapuhekin oli vielä tuossa vaiheessa pitämättä.Tohtisin sanoa, että väärin tutkittu. Soinin aikana Perussuomalaiset olivat populistipuolue ja tämä näkyi mm. erilaisten sloganien suoltamisena mitä Soini viljeli. Soini pyöritti puoluetta puhtaasti oman pyrkyryytensä takia ja möi lopulta arvonsa mennessään hallitukseen. Samalla periaatteella hän myös jätti puolueen ja siirtyi sinisiin vain jatkaakseen tovin kauemmin ministerinä.

Halla-ahon aikana puolue on itse asiassa olliut yksi vähiten populistisempia puolueita maassa. Idea on nimenomaan ollut se että kansan ääniä ei kosiskella helppoheikkimäisesti vappusatasia lupailemalla vaan pidetään oma linja ja ne jotka ovat samaa mieltä asioista, kannattavat puoluetta. Lisäksi puolue on perustanut ajattelunsa pragmaattisuuteen ja realismiin eikä tuulien haisteluun. Melkein sanoisin että SDP on tämän päivän suomessa populistisin puolue ja PS ja KD vähiten populistisia. Toisaalta populismikin voidaan ajatella monella tapaa. Me nimenomaan tarvimme sellaista "populismia" jossa kansan mielipidettäkin kuunnellaan. Ei voi olla niin että edes EU:n luonnetta muuttavasta elvytyspaketista ei kysytä kansalta vaan eliitti suhmuroi asiat itse. Ja toisaalta sellainen populismi missä kansaa kosiskellaan vappusatasilla, on halpaa populismia.

Sakari Puisto ja Riikka Purra ovat varmasti molemmat hyviä valintoja ja tällä kertaa Purra voitti. Puolueen kannalta varmasti hyvä että Halla-aho siirtyi sivuun koska häntä ei pidetty muissa puolueissa hallituskelpoisena. Tätäkään ei tietysti voi järjellä perustella koska puolueen ohjelman ja hallitusneuvotteluiden tuloksen tulisi ratkaista eikä puheenjohtajan persoonan. Ymmärrän täysin Halla-ahoa että välillä saattoi korpea kun irti konteksteistaan olevia iänikuisen vanhoja blogikirjoituksia otettiin aina esille. Erikoista on yleensäkin sellainen ajattelu missä se ratkaisee kuka sanoo eikä se mitä sanotaan.  Halla-ahoa voi arvostaa yli puoluerajojen siitä, että hänelle asiat olivat tärkeämpiä kuin hillotolpat. Hän ei ollut tai ole poliittinen pyrkyri toisin kuin hänen edeltäjänsä. Purrasta näkee myös, että hän haluaa edistää nimenomaan asioita joten varmasti hyvä valinta puheenjohtajaksi.