Pentti Linkola puhui aina, että demokratia vie meidät tuhoon. Hän ajattelin asiaa ympäristön kontekstista ja oli mahdollisesti aivan oikeassa. Talouden näkökulmasta nimenomaan demokratia johtaa valtioiden ylivelkaantumiseen. Poliitikot mielummin lupaavat etuja kansalaisille ja toteuttavat niitä velaksi ja laativat ylisuuria budjeteita saadakseen kannatusta. Laskun voi aina siirtää seuraavan hallituksen murheeksi joka ei yleensä kuitenkaan vastaa huutoon vaan jatkaa samaa menoa. Mitä köyhemmäksi kansa muuttuu, sitä lyhytjänteisemmin he äänestävät poliitikkoja jotka lupaavat etuisuuksia.

Erikoista demokratiassa on ihmisten usko politiikkaan. Hallituksessa kannatus tyypillisesti laskee ja oppositiossa se kasvaa korkoa. Sama meno ja kierto jatkuu ja mikään ei muutu. Olen joskus pohtinut millainen hallintomalli toimisi paremmin ja korvaisi demokratian koska diktatuurikaan ei näyttäyty kovin kannatettavana. Hieman leikkimielisesti aloin kuitenkin pohtia millaista olisi jos äänestäisimme 4 vuoden välein diktaattorin valinnasta.

Diktatuurit on historiallisesti surkea tilanne koska kysymyksessä on hirmuhallinto jossa jokin itsekäs tyranni varastaa vallan. Periaatteessa jos diktaattori olisikin viisas, epäitsekäs, kyvykäs, muitakin kuunteleva, sovitteleva ja henkilö joka epäitsekkäästi kykenee hallitsemaan hyvin maata ja näkemään isot asiakokonaisuudet sekä eri asioiden muuttujat sekä suhtee toisiinsa, niin tilanne voisikin olla toinen. Jos siis voisimme äänestää hyvistä diktaattoriehdokkaista tarkan seulan ja psykologiset testit läpäisseistä ehdokkaista 4 vuoden välein johtajan, niin ehkä se voittaisi demoratian?