Blogistia on aina häirinnyt konformismi eli ihmisten tapa mukauttaa ajatteluaan enemmistön tai muiden ihmisten mukaiseksi. Tätä ilmiötä käytetään hyväksi paljon markkinoinnissa ja esimerkiksi muodin myyminen perustuu tähän.  Politiikassa ilmiö on hyvinkin tuttu. Myös arvoja ja ideologioita markkinoidaan tällä periaatteella. Jokaisen pitäisi kysyä itseltään seuraava kysymys:

Oletko valmis uhraamaan vaikka sosiaaliset suhteesi ollaksesi totuuden ja oikeudenmukaisuuden puolella tilanteissa missä joudut jäämään yksin tai vähemmistöön puolustamaan oikeudenmukaisuutta, vai mukautatko mielipiteesi enemmistöön tai vaikenetko ja pidät kantasi sisälläsi? Tämä kysymys oikeastaan määrittelee sen, oletko vahva yksilö vai muiden perässä kulkeva sopuli. Kysymykseen vastaus oikeastaan kertoo sen onko arvomme kaupan vai ovatko ne syvällä selkärangassa olevia lahjomattomia periaatteita. Vastaus myös määrittelee paljon sitä miten yksilöllinen ja vahva persoona olet.

Joku ajattelija on sanonut, että vääryyttä tekee enemmän ne jotka havaitsevat vääryyden mutta eivät puutu siihen vaan seuraavat sivusta. Ainostaan vahvat ihmisyksilöt uskaltavat olla tarvittaessa yksin muuta maailmaa vastaan ja luottavat arviointikykyynsä siitä mikä on oikein tai totta. Tarve mukauttaa oma mielipiteensä tai käytöksensä enemmistön näkemykseen voidaan laskea sosiaaliseksi hyväksynnän hakemiseksi. Käytän tästä termiä sosiaalinen korruptio. Vahva yksilö ei kaipaa hyväksyntää vaan hänelle riittää omat periaatteet.

Ihmisten tarve hakea hyväksyntää toisiltaan ilmenee usein myös tarpeena puhua muista ihmisistä ja heidän tekemisistään kolmansille ja useinmiten ristiin. Esimerkki: Matti, Paavo ja Perttu tuntevat toisensa. Matti puhuu Paavolle miten Perttu on taas ollut ylimielinen ja kuvittelee tietävänsä kaiken. Matti puhuu Pertulle miten Paavo on vaikea luonne ja Perttu yhtyy näkemykseen ja naureskelevat Paavolle...jne jne. Tällaisen toimintamallin ja juoruamisen dynamiikka luultavasti perustuu siihen, että kaksi tai useampi ihmistä hakee jotain yhteistä puolta ja yhteyttä muiden ihmisten kustannuksella.

Vahva yksilö kiinnostuu enemmän uuden oppimisesta, periaatteista ja oikeustajusta kuin enemmistön näkökannoista tai juoruihin osallistumisesta. Kun joku yksilö kokee ulkopuolisuutta ja erillisyyttä sekä useimmista ihmisistä että maailmasta, se perustunee usein siihen, että hän ohjautuu arvojen kautta, eikä sopeudu siihen konformistiseen maailmaan missä pitäisi olla osasena jotain suurta saippuaoopperaa ja tuhota näin oma yksilöllisyytensä sopeutumalla siihen minkä kokee vääräksi ja vastenmieliseksi.

Ämpärijono on mielenkiintoinen ilmiö. Kun ihmisiä kerääntyy jonnekin riittävästi, ei tarvita enää edes varsinaista motiivia tai syytä siihen miksi moni yhtyy tähän ryhmään. Motiiviksi  riittää se, että koska niin moni tuntuu olevan jostakin niin kiinnostunut, että kokoontuvat, asiassa pitää olla jotain. Sitten ollaankin sopuleina jonottamassa kaksi tuntia ilmaista ämpäriä jonka olisi saanut eurolla halpakaupasta sitten kun oikea tarve ylimääräiselle ämpärille syntyy.

Maailmassa on yksilöllisempää elää löytämällä yhteys ja ymmärrys harvojen yksilöiden kanssa kuin yrittää mukautua sopulilauman odotuksiin, tapoihin tai ajatusmalleihin.