Elvytysrahastosta on puhuttu viimeaikoina paljon. Elvytysrahastosta käytävästä keskustelusta on tehnyt selvästi havainnon, miten vähän argumentit ja tosiasiat painavat kantojen muodostamisessa. Vaikka järkiperäiset syyt ja argumentit ovat elvytysrahastoa vastaan, niin miksi silti niin moni kansanedustaja sitä puoltaa?  Politiikassa tietenkin on kyse aatteellisista ryhmittymistä mutta tietyt ihmisen ajattelua muovaavat ilmiöt leimaavat ihmisten ajattelua muutoinkin. Asiasta käytävä keskustelu herätti kiinnostuksen pohtia mihin nämä ihmiset perustavat ilmiselvästi Suomelle vahingollisen kantansa kun kerran asian puolesta esitetyt argumentitkin ovat perin heikkoja.

Abilenen paradoksi on tilanne, missä ryhmä ihmisiä tekee jotain siksi, että he uskovat muidenkin haluavan tehdä, vaikka tosiasiassa kukaan ei haluaisi tehdä. Esimerkkinä perhe joka lähtee matkalle, jonne tosiasiallisesti yksikään ei hauaisi lähteä, mutta matkalle lähdetään koska halutaan miellyttää muita joiden uskotaan haluavan matkalle.

Toinen merkittävä ajattelua vääristävä ilmiö on konformisuus, eli ihmisen taipumus mukauttaa mielipiteensä enemmistön mielipiteeseen. Solomon Asch toteutti aikoinaan kokeen jossa asiaa tutkittiin. Testissä kuuden valekoehenkilön joukkoon laitettiin yksi oikea koehenkilö. Heille näytettiin eri mittaisia janoja joista yksi oli selvästi yhtä pitkä kuin jokin toinen jana. Kysymys kuului, mikä janoista on saman mittainen. Testin ideana oli, että valekoehenkilöt vastaavat väärin ja oikea koehenkilö vastaa heidän jälkeensä. Kokeen tulos osoitti että 33% ihmisistä mukautti vastauksensa enemmistön näkemykseen vaikka se oli ilmiselvästi väärin vastattu ja oikea vastaus oli heidän silmiensä edessä.

Ryhmäpaine puolestaan synnyttää paineen tehdä tai ajatella ryhmän ajattelemalla tavalla. Mikäli joku uskaltaa ajatella ja toimia itsenäisesti, tätä paheksutaan ja mahdollisesti hänet eristetään sosiaalisesti.  Nämä ilmiöt on haitallisia jo itsessään, mutta erityisesti politiikassa ne on erityisen haitallisia koska virheelliset ratkaisut voivat vaikuttaa niin monien ihmisten elämään. Onkin surkeaa, että tosiasiat ja tarkoituksenmukaisuus eivät ohjaa politiikkaa vaan se on ryhmäpaineen, mielikuvien ja propagandan taikka miellyttämisen halun ohjaamaa.