Paavo Arhinmäki kritisoi kärkkäästi Björn Walhroosia:

"Björn Wahlroos herättää tunteita ylipäätänsä, mutta miksi nyt erityisesti? Hän sijoittaa veroparatiisin kautta pikavippibisnekseen, joka on lähes ryöstöä kaikkein heikoimmilta. Wahlroos esiintyy isänmaallisena ja samaan aikaan välttelee veroja voitoista, joita raapii köyhiltä. Onko tämä se henkilö, jonka ohjeita yhteiskunnan pyörittämiseen esitellään suurissa ja näyttävissä haastatteluissa tasaisesti 3-4 kertaa vuodessa?"

 

Pikavippibisnekseen sijoittamista ei voida pitää järin eettisenä toimintana. Toisaalta voisiko tunteita herättävä Walhroos tehdä mitään mitä ei kritisoitaisi?  Oikeastaan pikavippifirmat tekevät vain sitä minkä lainsäätäjät mahdollistavat. Lainsäätäjän tehtävä olisi puuttua kiskurikorkoihin ja kuluttajan itsensä vastuulla on olla ottamatta ylihintaisia vippejä.

Mutta asiaan. Arhinmäki kyseenalaistaa sen olisiko Walhroos sellainen henkilö jota tulisi kuunnella talousasioissa. Vastaus on yksiselitteisesti kyllä. Mies on Sammon hallituksen puheenjohtaja ja kansantaloustieteen professori. Sen lisäksi häntä pidetään taitavana yritysjohtajana. Jokainen hänen luentojaan kuunnellut voinee allekirjoittaa hänen huolensa Suomen suunnasta. Arhinmäki itse  taannoin lausahti ettei valtion tarvitse maksaa velkojaan pois, joka on tietysti täysin valheellinen että vastuuton ajatus kansanedustajalta. Jos valtionvelkoja ei kerran tarvi koskaan maksaa pois niin miksi Arhinmäki ei ehdota, että keksisimme erilaisia virkoja jokaiselle työttömälle ja rahoittaisimme sen velalla?

Ilmeisesti vasemmiston ajattelu menee siten, että jos joku on taloudessa ansioitunut ja vielä syntilistalla varakkuus, niin ainakaan silloin tällaista henkilöä ei pitäisi kuunnella. Tällainen populistinen puhe vetoaa tietenkin vasemmiston äänestäjiin joiden sieluissa siintää suuri viha rikkaita kohtaan. Köyhyys ei koskaan tule poistumaan tulonsiirroilla vaan sillä, että maahamme investoidaan ja sijoitetaan, että täällä on yrittäjähenkistä väkeä tekemässä asioita ja luomassa uskoa tulevaisuuteen. Tulonsiirroissa painopisteen tulisi ollakin niiden ihmisten auttamisessa joilta puuttuu esim. sairauden, iän tai vammaisuuden vuoksi kyky auttaa omaa tilaansa.

Mitä taas tulee Walhroosin isänmaallisuuteen niin hän tietänee sen asian itse paremmin. Tämänkin asian voi kuitenkin ajatella myös niin, että onko poliitikkomme isänmaallisia kun he harjoittaa sellaista politiikkaa, että vauraimmat ihmiset tai osaavimmat nuoret hamuaa pois rahallisine tai taidollisine pääomineen maasta? Minä en usko, että edes vasemmistolaiset maksavat veroja yhtään sen enempää kuin on lain mukaan pakko. Jos Walhroos hoitaa talouttaan parhaimmalla mahdollisella tavalla kuten kaikkien tulisi tehdä, niin hän automaattisesti etsii taloudellisempia laillisia ratkaisuja. Päättäjien tehtävä on olla niin isänmaallisia ja viisaita ratkaisuissaan, että ihmiset haluavat pitää rahansa Suomessa ja sijoittaa tänne.

Kun miettii, että tämä hallitus on viemässä Suomea  eu:n elvytyspakettiin jossa meidän jo korkeasti verotettuja euroja sekä velkarahaa ollaan lähettämässä mm. Italiaan niin herää kysymys mistä suomalaisten into maksaa veroja syntyy tulevaisuudessa? Veroja maksetaan mieluiten silloin jos ymmärretään niillä saavutettavan koko yhteiskuntamme hyväksi erilaisia vällttämättömiä palveluita ja asioita. Kun verot eivät enää korreloi hyvien palvelujen ja infran kanssa, laskee veronmaksuhalukkuus väkisinkin. Jos Suomi jonakin päivänä olisi osa liittovaltiota, niin blogistin veronmaksuhalukkuus olisi pyöreä nolla. Me maksamme veroja oman yhteisömme parhaaksi.

Varmasti Wahlroosia voi aiheellisesti kritisoida eri asioista kuten ketä tahansa, myös Arhinmäkeä, mutta olkoon myös niin että silloin kun hän on oikeassa ja puhuu taloudesta kansantaloustieteen professorina täysin aiheellisista huolenaiheista, niin kuunneltakoot häntä.