Onko Suomi se maa, joka kaataisi koko EU:n monivuotisen rahoituskehyksen ja tämän yhdessä sovitun elpymisvälineen? Ymmärrämmekö, kuinka suuret vaikutukset sillä olisi - Sanna Marin

Tämä paketti on huono, mutta EU on Suomelle tärkeä ja Suomen EU-jäsenyys on meille kaikki kaikessa - Petteri Orpo

Vaikutus olisi eurooppalainen maanjäristys. Se, että unionilla ei olisi tässä tilanteessa uutta seitsemän vuoden budjettia, olisi katastrofi, valtiovarainministeri - Matti Vanhanen

 

Tällaisia kommentteja kuunnellessa tulee mieleen, että onko suomalaisilla orjamentaliteetti? Kun miettii Suomen käyttäytymistä EU: ssa aiemmin, niin orjamentaliteetti käy hyvin selväksi. Monikaan maailman maa, ei ole taistellut niin ylivoimaista vihollista vastaan niin ansiokkaasti kuin Suomi sodissaan. Suomi on noussut aikojen saatossa kehitysmaa-asteelta yhdeksi onnistuneimmista maista. Läpi on käyty sisällissota siinä välissä ja nähty nälkää. Meillä on suhteessa väkiukuun ehkä eniten keksintöjä ja innovaatioita. Meillä on osaavia ihmisiä ja uuttera rehellinen kansa. Ja tästä huolimatta meillä on niin vahva orjamentaliteetti, että emme pidä puoliamme EU:ssa yhtään.

Tietekin osan ilmiöstä selittää se, että Tuppuraisen tai Marinin kaltaiset federalistit välittävät vain omista palkkioviroistaan ja ovat valmiita uhraamaan isänmaan tavoitteensa saavuttamiseksi. Ilmoittihan Sanna Marin jo elvytyspakettia neuvottelemaan lähtiessään, että sopu on Suomen tavoite. Eikai mihinkään neuvotteluihin lähdetä niin, että ilmoitetaan ensitöikseen, että me olemme sitten se osapuoli jonka tavoitteena on vain sopu. Neuvotteluhin lähdetään ajamaan omaa etua kaikilla mahdollisilla keinoilla ja sopu on sitten mahdollinen kompromissi tiukoista neuvotteluista. Jos tällaisella ilmoituksella lähtee neuvotteluihin, niin muut vievät kuin litran mittaa, ja niin Marinille juurikin kävi. Silti hän esiintyi Suomessa kuin suurenakin voittajana. Hänen vahvan esiintymisensä takia häntä kuitenkin uskoo moni.

Tuppurainen taannoin totesi, että "oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista". Mikä muu voisi olla kansanedustajan tehtävä kuin ajaa sen samaisen kansan etuja ja hyvää kuin joka on antanut mandaatin kansanesustajan tehtävään? Kuka muu ajaisi suomalaisten etua ellemme itse? Ei yhdeksi maailman onnistuneimmaksi maaksi tulla sillä, että ajetaan muiden valtakuntien etuja. Auttaa voi toki muita mutta ei uhrata omaa vastuutaan omista asioistaan.

Orpon kommentti on kuvaava. Hänen mukaan paketti on surkea, mutta koska EU on meille kaikki kaikessa, niin antaa mennä vaan. Toisin sanoen kaikki uhrataan EU:lle jota pidetään itseisarvona. Vaikka Kokoomus kannattaisikin EU:ta, niin pakettia voisi silti vastustaa sillä periaatteella, että se on EU:n kehityksen kannalta huono ratkaisu kun perussopimuksesta lipsutaan. Näin ollen myös EU:n kannattaja voisi vastustaa elvytyspakettia. Kun tämä mentaliteettimme jo tunnetaan EU:ssa niin onko ihme, että sitä myös hyväksikäytetään. Sitten saamme EU:sta puhelun jossa varoitetaan vakavalla mainehaitalla jos ette nyt tee kuten me odotamme. Sitten kansanedustajamme ovat kauhuissaan, että ne jo soittivat sieltä. Tottakai EU on tuonut joitakin etuja Suomelle, mutta mittavin haitta on syntynyt Eurosta. Laskelmien mukaan häviämme viennissä kymmeniä prosentteja verrattuna Ruotsiin jolla on oma kelluva valuutta, vain siksi että meillä on käytössä yhteisvaluutta joka ei jousta. https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015102220545902

Elvytyspaketti ei liity koronaan vaan korona on tekosyy sen luomiseksi. Todelliset motiivit liittynevät Britannian eroon EU:sta ja siihen, että unionilla on kiire saada aikaan liittovaltio. Yhteisvaluutta ei voi toimia ilman liittovaltiota ja yhteistä verotusta joten tämä lienee toinen syy. Jokainen kansallisvaltioiden suvereeniutta arvostava ihminen vastustaa elvytyspakettia ja toivoo, ettei Suomi tee äänestyksessä historiansa kalleita virhettä.  Peloteltu mainehaitta olisi ainoastaan sulka Suomen hattuun ja ratkaisuamme arvostaisi laaja joukko ihmisiä Euroopassa koska se puolustaisi myös heidän itsemääräämisoikeuttaan. Vaikka poliittisesti lyhellä aikavälillä siitä seuraisikin harmia niin pitkällä aikavälillä se olisi ainoastaan eduksi meille ja Euroopalle. 

Suomi on halunnut olla EU:ssa se kiltti etupenkin kuuntelija-oppilas vaikka meidän pitäisi olla se luokan pahin häirikkö joka lyö hiekkaa rattaisiin sen minkä ehtii.  Meillä on ollut vuodesta 1995 saakka aikaa jo havaita miten epäedullinen EU on meille sekä muillekin kansallisvaltioille ja pyrkiä jarruttamaan liittovaltiokehitystä. Kun eduskunta on äänestänyt elvytyspaketista on edessä joko suunnaton ilonaihe tai murheellisin päivä sitten sen jälkeen kun Suomi joutui tekemään alueluovutuksia Neuvostoliitolle. Elämme veitsenterällä.