Joskus sanotaan, että on turhaa jossitella. Jos asiaa hieman syvemmin miettii, onko "jos" sanaa hyödyllisempää sanaa arkielämän kannalta olemassakaan?  Jos tulee työttömyys, onko riittävästi puskurirahastoja? Jos  tulee vesivahinko, kattaako vakuutus? Jos jää pettää, onko naskalit valmiina? Jos "pian" avattava Olkiluoto 3 oikeasti joskus käynnistetään, onko turvajärjestelmät varmasti kunnossa? Jne jne.

Yrittämisessä kuten monessa muussakin asiassa on lukemattomia muuttujia ja on vaikeaa keksiä sen parempaa tapaa valmistautua erilaisiin tilanteisiin kuin nimenomaan jossittelu. Vain jossittelulla voidaan käydä läpi ennakolta erilaiset mahdolliset tilanteet ja varautua niihin. Se on tavallaan eräänlaista omaehtoista asioiden koeponnistamista joka ottaa huomioon realimaailman haasteet ja muuttujat. Siksi jossittelu on nimenomaan realimaailman huomiomista eikä turhaa haihattelua kuten jossittelusta tyypillisesti ajatellaan. Tietenkään sellainen jossittelu ei ole hyödyksi jossa jossitellaan, että miksi en ottanutkaan vastaan sitä unelmien työpaikkaa 20 vuotta sitten tai entä jos olisin kääntynyt 15 vuotta sitten risteyksestä oikealle. Menneen jossittelu on suhteellisen turhaa. Hyvä kuitenkin jos menneestä voi oppia ja välttää samat virheet.