Tässä blogissa pohdin hieman syvällisempiä vaihteeksi. Toisinaan törmää kysymyksiin siitä uskonko Jumalaan joten on paikallaan kirjoittaa ajatukset aiheesta ylös. Allekirjoittaneen teistinen historia menee siten, että uskoin Jumalaan lapsesta saakka noin 30 vuotiaaksi. Oikeastaan vain yksi kysymys sai aluksi pohtimaan kristinuskon mielekkyyttä mutta usko tuntemattomaan Jumalaan säilyi edelleen jonkin aikaa. Kysymys johon en löytänyt vastausta oli seuraava: Jos ikuinen helvetti on oikein niin miksi omatunto sanoo sen olevan vääryyttä jos samainen Jumala on antanut omantunnon, että luonut helvetin? Tähän kysymykseen en koskaan saanut tyydyttävää vastausta ja laajensin kriittisiä kysymyksiäni kristinuskosta esim vedenpaisumuksen joukkosurmaan. Pohdin miksi Jumala joka on kaikkiviisas ei keksi mitään muuta ratkaisua ongelmiin kuin väkivalta omaa luomustaan eli heikompaansa kohtaan. Toisin sanoen jos Jumalan viisain mahdollinen keino ratkaista ongelmia on väkivalta luotujaan vastaan niin miten hän voi tuomita ihmisiä samoista rikoksista tai vähemmistä? Edelleen jatkoin pohdintaa Jeesukseen sijaisuhrina. Normaaliin oikeustajuun kuuluu se, että syytöntä ei rangaista. Miten voisimme luottaa Jumalaan joka rankaisee syytöntä jotta syylliset eivät saisi rankaisua mikäli vain uskovat Jumalaan joka ei näyttäydy? Lisäksi mietitytti kenelle Jumalan pitäisi ylimpänä päällikkönä uhrata Jeesus ellei sitten vain omalle päähänpinttymälleen. Loppuviimeksi Jumala ei edes uhrannut Jeesusta kristinuskossa koska hän otti tarinan mukaan Jeesuksen luokseen.

Nämä kysymykset ja monet muut saivat aluksi luopumaan kristinuskosta. Koin että kristinusko on moraalisesti täysin kyseenalainen. Jonkinlainen usko tuntemattomaan Jumalaan säilyi kuitenkin vielä tovin ennen kuin päädyin ateistiksi pohdittuani seuraavia kysymyksiä: Jos jumala on kaikkivoipainen hän kykenee poistamaan maailmasta pahuuden. Jos hänellä on empatiaa, että kyky tehdä mitä tahansa, hän automaattisesti poistaa pahuuden. Maailmassa on lukematon määrä ihmisiä joilla olisi halu poistaa maailmasta pahuus, heiltä puutuu vain kyvyt tehdä se. Jumalalla olisi oletettavasti kyvyt mutta ei jostain syystä tahtoa. Tässä kohtaa kuullaan jonkun sanovan vasta-argumenttinä, että ihminen se pahuutta aiheuttaa! Totta, ihminen aiheuttaa pahuutta mutta Jumala olisi luonut ihmisen juuri sellaiseksi kuin se on. Toisaalta ihmisen pahuus voidaan myös sulkea laskuista pois ja huomioidaan vain maailman ns. rakenteellinen pahuus. Rakenteellista pahuutta olisi maan luominen sellaiseksi, että se alituiseen aiheuttaa maanjäristyksiä ja tsunameita taikka hurrigaaneja yms. Myös se, että pieniä lapsia sairastuu kuollettaviin ja julmiin sairauksiin on rakenteellista pahuutta siinä mielessä, ettei ihmisellä ole asiassa osaa eikä arpaa.

Näiden kysymysten lisäksi on epäselvää mikä olisi oletetun Jumalan motiivi pysyä piilossa. Piilossa pysymällä Jumala mahdollistaa satamäärin erilaisia uskontoja ja syntyy myös uskonsotia. Uskoa pidetään teistien piirissä niin itseisarvona, ettei ehditä pohtia miksi Jumala odottaisi ihmiseltä uskoa itseensä sokeasti. Eikö itselleen rehellinen ihminen halua todisteita ennen uskomista? Jos uskomme vain lohduttaaksemme heikkoa psyykettämme, niin silloinhan tulemme vain valinneeksi todennäköisemmin juuri sen uskonnon joka omassa elinpirissä tai kulttuurissa on vallitsevin tai josta saamme eniten vaikutteita. Näinhän asia onkin kun katsotaan maailman karttaa ja uskontojen esiintymistä maailmassa. Ateistit toisinaan ajatellaan Jumalan ehdottomina kieltäjinä. Näin asia ei ole. Ateismi on vain uskon puutetta Jumalaan eikä  väite siitä, että Jumalaa ei varmasti ole olemassa. Usko puuttuu koska todisteet puuttuvat. Todisteiden tullessa ateismikin katoaa.

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa. Seuraavassa blogissa ajattelin pohtia miksi näen uskonnot kielteisenä ilmiönä.