Millainen maailma olisi ilman uskontoja? Luultavasti sotia ja kahnauksia olisi vähemmän koska vastakkainasettelua olisi vähemmän. Näen uskonnot valtavina energiasyöppöinä. Jos kaikki se aika ja energia sekä raha mitä käytetään maailman uskonnoissa Jumalien palvontaan voitaisiin valjastaa konkreettiseen työhön esim heikompiosaisia auttaaksemme, maailma väkisinkin olisi parempi paikka. Uskonnot tarjoavat ihmiselle näennäislohtua joka loppupeleissä saattaa olla ihmisen kasvulle jopa kielteistä. Ajatellaan asiaa äärimmäisen esimerkin kautta. Henkilö on menettänyt molemmat jalkansa ja hän rukoilee Jumalaa parantamaan hänet alituiseen. Hän uskoo rukouksen antavan hänelle ihmeen. Koska ihmettä ei tapahdu, hän joutuu pettymään joka ikinen aamu tilanteeseensa. Mikäli hän ei uskoisi ihmeeseen, hän olisi pakotettu hyväksymään tilanteensa ja luultavasti olisi tilanteensa kanssa sinut nopeammin kuin ruokkimalla turhaa toivoa uskon avulla.

Uskonnot levittävät myös maailmaan taantumuksellisia ja suvaitsemattomia ajatusmalleja. Luultavasti lääketieteen kehitys olisi ollut nopeampaa ellei erilaiset uskonnolliset näkökulmat olisi hidastaneet lääketieteen kehitystä alkuaikoina. Vielä joitain vuosikymmeniä sitten esimerkiksi Jehovan todistajat kielsivät elinsiirrot jäseniltään. Verensiirrot he kieltävät edelleenkin. Lukuisat Jehovan todistajat ovat menehtyneet näiden taantumuksellisten oppien vuoksi. Vastaavanlaisia kehityksen jarruja on lukemattomissa uskonnoissa.

Mielestäni yksi merkittävin uskontojen haitta on moraalikysymysten käsittely. Uskonto tarjoaa ikäänkuin valmiin moraalin sääntöineen ja kieltoineen. Valitettavasti nämä moraalisäännöt ovat yleensä aikojen takaa ja eivät sovellu nykypäivän kompleksiseen maailmaan. Käytännön seuraus valmiina saadusta moraalista on se, että yksilö ei itse näe vaivaa pohtiakseen oikeaa ja väärää. Filosofi Friedrich Nietzsche pohdiskeli herramoraalia ja orjamoraalia. Uskonnoissa voidaan ajatella toteutuvan orjamoraalin. Käytännössä  orjamoraali on kuin valmiina saatu moraalinen arvoitusjärjestelmä. Herramoraali taas perustuu pohtivan yksilön ymmärrykseen hyvästä ja huonosta. Kun esimerkiksi kristinuskossa ja varsinkin islamissa suhtaudutaan varsin nuivasti homoseksuaalisuuteen, voidaan ajatella orjamoraalin olevan syynä siihen miksi näin uskovat pitäytyvät tiukasti kannassaan. Herramoraalissa yksilö esittää itselleen kysymyksen ketä vastaan ja miten homoseksuaalisuus on väärin? Todeten pian, että koska se ei vahingoita ketään miltään osin, se ei myöskään voi olla väärin vaikka ei herättäisikään ihastusta meissä heteroissa. Kun moraalikäsitykset poimitaan "pyhästä kirjoituksesta" tuhansien vuosien takaa, ne eivät yksinkertaisesti sovellu nykymaaimaan jossa pitää ottaa kantaa monimutkaisiin eettisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Tietenkin on sellaisia universaaleja ajasta riippumattomia pelkistettyjä hyviä moraalisääntöjä kuin, älä tapa tai älä varasta. Näidenkin sääntöjen voidaan ajatella toteutuvan ilman uskontojen julistustakin.

Uskontojen voidaan ajatella ennemmin erottavan ihmisiä toisistaan kuin yhdistävän heitä, poislukien tietenkin se yhtenäisyyden kokemus joka syntyy saman uskonnon sisällä. Monet uskontokunnat kohtelee uskosta luopuneita julmasti eristäen heidät henkisesti. Jehovan todistajilla on voimassa edelleen karttaminen jossa perheenjäsen joka eroaa lahkosta, käytännössä hylätään. Uskonnonvapaus ei voi myöskään toteutua jos eroamisesta sanktioidaan.Näen kuitenkin ateistina, että kristinusko muodostaa Suomessa tradition jolla on oma paikkansa. Kun pohditaan uskontojen hyötyjä ja haittoja niin hyödyiksi tulee laskea vain ne asiat joita ei voida saavuttaa ilman uskontoja. Jos esimerkiksi yhteisöllisyys lasketaan uskonnon hyödyksi, se voitanee saavuttaa myös esim kerhotoiminnalla tai urheiluseuralla. Jos lähtökohtana on se realiteetti, että monet ihmiset haluavat uskoa, niin lienee hyvä että meillä merkittävin uskonto on kristinusko jota toteutetaan varsin maallistuneesti. Suvivirsi siis soikoon kouluissa jo ihan tradition takia tulevaisuudessakin.