https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006705511.html

Iltasanomissa oli verran hieno juttu sijoittamisesta, että inspiroiduin kirjoittamaan aiheesta itsekkin. Sijoittaminen mielletään rikkaiden harrastukseksi ja korostetaan siihen liittyviä riskejä.  Molemmat käsitykset ovat harmillisia jarruja monen ihmisen sijoittajauralle. Korkoa korolle- ilmiössä ajalla on suurempi merkitys kuin pääoman määrällä. Jos 20 vuotias nuori aloittaa sijoittamaan 150 euroa kuukaudessa siten, että saa markkinoiden keskituottoa (noin 7%) on hänellä 50 vuotiaana 181 931 euron potti. Tuosta summasta itse sijoitettua pääomaa on ainoastaan 54 000 euroa eli kaikki loput ovat korkoa korolle joka osoittaa hyvin, että ajalla on suurempi merkitys kuin pääomilla. Korkoa korolle toteutuu rahastoissa kahta reittiä. Rahaston saamat osingot uudelleensijoitetaan samoihin osakkeisiin kasvuosuudellisissa rahastoissa ja osakkeiden arvonnousun kautta. Uudessa osakesäästötilissä sama toteutetaan itse manuaalisesti sijoittamalla osakkeista saadut osingot uudelleen.

Riskit taas ovat keskustelussa yleensä keskiössä kun puhutaan sijoittamisesta. Mikäli haluaa, voi sijoittaa rahansa huonoihin yhtiöihin ja uskoa suuriin voittoihin suurella riskillä. Voi myös sijoittaa hyvin hajautettuihin pienikuluisiin indeksirahastoihin jotka seuraa jotakin indeksiä. Tällöin yhden yhtiön alamäki ei pilaa koko salkkua. Jos haluaa maksimoida hajautuksen, ostaa useampia rahastoja jolloin saadaan kattava maantieteellinen hajautus eri markkinoille. Jotta voisi tehdä hyviä suoria osakeostoja tulee osata analysoida yhtiöitä ja tuntea markkinoita. Tätä osaamista voi kehittää opiskelemalla mutta useimmille rahastot ovat sikälikin erinomainen vaihtoehto, että harvalla on aikaa ja kykyä analysoida yksittäisiä yhtiöitä ja tehdä viiisaita osakepoimintoja. Markkinoiden romahduksilla ei ole merkitystä pitkäaikaisessa säännöllisessä sijoittamisessa koska ajallisella ostojen hajautuksella saadaan  rahasto-osuudet keskimäärin hyvään hintaan pitkällä aikavälillä ja aika tasaa kuopat ja huiput.

Iltasanomien jutussa piensijoittaja kertoi sijoittaneensa aluksi vain 15 euroa kuussa. Sekin kannattaa koska sijoittamisen opiskelu saa tuulta alleen kun on pienelläkin panostuksella mukana. Summia voi sitten lisätä taitojen ja tulojen karttuessa. Tällaisia juttuja kaipaisi mediaan useammin inspiroimaan ihmisiä taloudellisesta vastuusta aikana jolloin yhä useampi vain velkaantuu ja ostaa osarilla kaiken mahdollisen. Se joka ymmärtää korkoa korolle-ilmiön voiman, voittaa sillä ja se joka ei ymmärrä häviää sen vuoksi. Sijoittamisen opiskelu on mielettömän mielenkiintoista ja lopulta se ei ole lainkaan niin monimutkaista mitä laajan termistöviidakon voi antaa aluksi olettaa. Rikkailla on varaa olla sijoittamattakin mutta onko vähemmän rikkailla?