Toisinaan lukemalla muiden kirjoituksia saa hyviä ajattelun eväitä. Tässä kirjoituksessa on erittäin hyviä huomioita oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden eroista: https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ninniylikallio/rahan-lappaaminen-silmat-ummessa-on-vastuutonta/

Muutamia lainauksia:

"Näyttää siltä, että vasemmalla ajatellaan, että yksilön ei tarvitse nähdä vaivaa, ponnistella, tai edes yrittää toimia oikein, jos lähtökohdat antavat oikeutusta uhriasemalle. Huonommin pärjäävistä valtioista saatetaan ajatella samalla tavalla, vastuuta tai velvoitteita ei vaadita."

"Otetaan ensimmäiseksi esimerkiksi uhriasemasta BLM. Mellakointia pidetään vasemmalla oikeutettuna. Kokonaisia kaupunkeja saa hajottaa ja jopa ”etuoikeutettuja” tappaa mellakoinnin tiimellyksessä. Tarkoitus, eli tasavertaisuus, pyhittää keinot."

"Oikeistolaisena pidän edesvastuuttomana sitä, että alamme paikkaamaan muiden höveliä taloudenpitoa sillä, että korotamme Suomessa veroja ja hintoja, sekä otamme lisää velkaa."

"Vasemmiston ajatuksen juoksun ydin tuntuu olevan se, että jos yrität enemmän, on enemmän jaettaviksi heillekin, jotka eivät halua yrittää.  Sosialistisissa valtioissa ”menestytään” ihan toisella tavalla, ei välttämättä ahkeruudella tai vastuullisuudella. Esimerkkejä löytyy."

 

Sellaiselta havainnolta on vaikea välttyä, että vasemmistolainen aate perustuu kapinaan ja uhriasemaan. Koska on köyhyyttä, on ratkaisu rikkaiden varojen sosialisointi. Koska on rasismia, se oikeuttaa tuhoamaan vaikka kokonaisia kaupunkeja. Koska on itsenäisyyspäivä, on vastaus anarkistisissa mielenilmaisuissa. Listaa voi jatkaa pitkästi, mutta aina tullaan samaan johtopäätökseen, että vasemmistolaisuutta ei ohjaa vastuun otto omasta elämästä vaan pyrkimys rikkoa muiden aikaansaannokset.

Lopulta ajattelu ja asenteet ohjaavat ihmisen toimintaa syvästi. Jos ihmiselle opetetaan jo lapsena, että vauraat ihmiset ovat pahoja, hän tuskin tulee edistäneeksi omaa pärjäämistään.  Kun ajatttelutapa keskittyy kapinaan ja uhriaseman korostamiseen, ei se millään muotoa edistä ihmisen pärjäämistä. Länsimaisessa valtiossa hyvin moni on noussut pois köyhyydestä omine avuineen kantamalla vastuuta elämästään vaikka lähtökohdat olisi olleet heikot. Tietenkin on myös niin, että hyvin alikehittyneissä maissa edes yksilön tahto tai asenne ei takaa onnistumista. Siksi näiden maiden tukemisen ehdoksi tulisi asettaa hallinnon ja rakenteiden kehittäminen.

Varmasti jokainen tiedostaa, että maailma on epäoikeudenmukainen.  Varmuudella ratkaisu ei ole ainakaan kapina, anarkismi tai uhriutuminen. Kun ajatellaan valtioita niin voidaan pohtia, että onko se sattumaa että esimerkiksi pohjoismaat ovat olleet monella mittarilla hyvinvointivaltioita. Se ei ole sattumaa vaan se on ansaittua. Suomi oli läpeensä köyhä kehitysmaa jossa ihmisiä kuoli nälkään.aiemmin. Sen lisäksi Suomi koki vielä sisällissodan ennen sotia Neuvostoliiton kanssa. Meillä on kuitenkin ollut tahtoa ja vastuuta sekä kykyä organisoida toimiva yhteiskunta.

Kun ajattelee kehitysmaita ja alikehittyneitä maita, ne ovat usein luonnonolosuhteiltaan ja luonnonvaroiltaan todella ideaaleja synnyttämään vaurautta. Se ei kuitenkaan ole sattumaa miksi nämä maat eivät pärjää. Korruptio jyllää ja maat ovat heikosti organisoituja.  Teemmekö me oikein kun lahjoitamme rahaa näihin maihin vaatimatta muutoksia? Tähän kysymykseen vastaa erittäin hyvin Ghanan presidentti: https://www.youtube.com/watch?v=8zqScRa_Ypw

Yhteenvetona voidaan ajatella, että suurta maailmaa ja sen epäkohtia yksilö tuskin voi muuttaa. Yksilö voi muuttaa helpoiten oman tai lähipiirinsä elämän muuttamalla ensiksi ajattelutapaansa. Vastuu omasta elämästä on ensisijaisesti ihmisellä itsellään. Valtio voi osaltaan auttaa että ihmisillä on maksimaaliset edellytykset tavoitella onnistumista. Yksi asia on kuitenkin aivan varmaa. Kapinahengestä, katkeruudesta ja kateudesta polttoaineensa saava aatemaailma ei voi luoda koskaan ympärilleen hyvinvointia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei niitä ihmisiä voitaisi auttaa ja tukea jotka ovat syystä tai toisesta menettäneet kykynsä auttaa itse itseään tai joilla on itsellään voimakas tahto muuttaa elämäänsä.