Blogissa on käsitelty politiikkaa viimeaikoina runsaasti. Nyt heittäydytään hetkeksi aivan toisenlaiseen aiheeseen nimeltä juoruaminen ja erilaisuus. Juoruaminen tuntuu olevan osa sosiaalista dynamiikkaa. Kun voidaan kertoilla tarinoita jostakusta yhteisestä tutusta, niin tämä lisää sosiaalista yhteyttä. Vielä paremmin tämä toteutuu kun juorun kohteesta voidaan kertoa jotakin koomisia tai huvittaviakin asioita. Asioita jotka synnyttävät karikatyyrisen kuvan juorun kohteesta koska asioiden kontekstia ei tunneta. Ihmisiä kiinnostaa enemmän hauskat tai dramaattiset jutut kuin itse totuus.

Ihminen on evoluutiopsykologisesti kehittynyt siten, että se lokeroi asioita ja tekee nopeita johtopäätöksiä. Tästä ominaisuudesta on joskus ollut lajille hyötyä mutta nykypäivän ympäristössä se aiheuttaa enemmän harmia. Kun kaislikossa joskus rapisi, oli hyödyllistä päätellä nopeasti, että siellä vaanii villieläin ja vetäytyä suojaan, vaikka siellä tosiasiassa olisikin ollut vain hiiri.  Kun ihminen on jollakin tai useallakin tavalla keskiverrosta poikkeava, häneen kiinnitetään helpommin huomiota. Jos ihminen sattuu  vaikka olemaan sekä tunteella elävä taitelijaluonne, että analyyttinen rationalisoija, niin tällaista yksilöä ei saada muiden toimesta helposti lokeroitua ja siksi hän herättää hämmennystä. Siispä ratkaisu on lokeroida hänet oudoksi ja hämmästellä häntä. Tämän jälkeen hänestä voidaan kertoa erilaisia juoruja ja täysin vieraillekin ihmisille syntyy kyseisestä yksilöstä hyvin karikatyyrinen kuva. Tätä karikatyyristä kuvaa lisää se ettei tarinan kuulijat tiedä kerrottujen asioiden konktestia.

Voidaan kysyä kumpi on oikeasti outoa, sekö että jotkut ihmiset ovat ajattelultaan ja persoonaltaan moniuloitteisia ihmisiä joita on hyvin vaikea lokeroida mihinkään muottiin, vaiko se, että monilla ihmisillä on vaikeuksia käsitellä erilaisuutta sen vuoksi että he itse elävät niin suppessa  maailmassa. Taitelijat eivät useinkaan elä tai ajattele kuten keskiverto ihmiset. Mielikuva heista on usein boheemi. He kuitenkin elävät monasti rikkaampaa elämää kuin ne kanssaihmiset jotka yrittävät saada otetta jostakin erilaisesta yksilöstä lokeroidakseen hänet. Moni luo ihmisistä nopeasti käsityksiä siitä millainen joku ihminen on. Ihminen on usein paljon enemmän kuin jokin yksittäinen omasta päästäkin usein luotu mielikuva.

Outoutta ei oikeastaan ole edes olemassa. On olemassa vain tietämättömyyttä ja konteksteistaan irrallisia mielikuvia. Jos joku kävelisi aina käsillään kauppaan niin suurin osa luultavasti pitäisi häntä erikoisena tai outona ja sellaisina juorut hänestä leviäisi. Fiksuimmat ihmiset olisivat niitä jotka haluavat oppia ymmärtämään elämää ja asioita enemmän ja pysähtyisivät pohtimaan tuon käsillään kävelyn merkitystä tai kenties jopa neroutta jota useimmat ehkä eivät vain ymmärrä. Tai kenties käsillään kävely on vain luovaa hulluutta ja kävelijä tekee sen vain nauraakseen ihmisten kyvyttömyydelle käsitellä erilaisuutta. Ehkä käsillään kävelijä tarkkailee ihmisiä oppiakseen lisää ihmisistä ja elämästä, vaikka ihmiset luulee tarkkailevansa häntä..