Pentti Linkola on poissa. Hän oli niin erityislaatuinen ihminen, että kylmäksi hän ei jättänyt montaakaan. Linkola oli kirjailija, ympäristöfilosofi, toisinajattelija, kehityskriitikko, luonnonsuojelija, ormitologi, kalastaja ja esseisti. Linkola monasti moitti demokratiaa ja oikeassa hän siinä onkin, että juuri demokratia mahdollistaa saman menon jatkumisen. Koronakriisi on herättänyt nyt monet ymmärtämään miten välttämätöntä kapitalismi ja kuluttaminen on nykyihmiselle, mutta se ei tarkoita, että Linkolan teesit olisivat vääriä. Sisimässään meistä useimmat tietävät, että hän on täysin oikeassa puheissaan populaation määrästä tai liiallisesta kuluttamisesta. Harvat meistä vain on kykeneviä tai halukkaita aloittamaan askeesissa elämisen. Kaupungeista käsin on helppoa paasata ympäristönsuojelusta mutta harva elää luonnon kanssa sopusoinnussa kuten Linkola teki.

Toisinajattelijat ovat usein niitä jotka ajassaan ovat monien karsastamia tai parjattuja mutta joiden näkemykset tulevat arvoon arvaamattomaan myöhemmin. Terävänäköiset havainnoijat usein ajattelevat toisin kuin laumat jotka eivät paljoa ajattele. Linkola oli kannoissaan vankkumaton ja seisoi aina sanojensa takana vaikka lunta olisi tullut tupaan. Se jos mikä on kunnioitettavaa.  Linkolalle läheisemmät tiesivät hänen olleen myös ihmisenä lämmin ja hyvä kuuntelija.

Suuri hatunnosto  siis Linkolalle.