Näin 40-50 ikävuoden välissä on oikeastaan elämän ja kuoleman kysymys muuttaa elintapojaan mikäli niissä on petrattavaa. Tupakan lopettaminen aikoinaan vaati useamman yrityskerran ennen kuin onnistui lopullisesti. Samaa kaavaa on noudattanut yritykset vähentää keskivartalon rasvaa ja muuttaa ruokavalio sellaiseksi missä ei jatkuvasti popsita makeaa tai suolaista. Ensimmäinen yritys lerpahti ja tapahtui sortuminen vanhaan mutta jospa nyt tahtotila olisi parempi. Samaan kuvioon kuuluu tietenkin puolentunnin ripeät kävelylenkit lähes päivittäin. Vuodenvaihteesta saakka projekti on ollut käynnissä ja olo on jo hieman parantunut ja verenpaineen suunta on hitaasti alaspäin. Kuten niin monet asiat elämässä myös tämä vaatii lujaa tahtoa ja suomalaisella sitä pitäisi riittää.

Se mistä tällä kertaa halusin kuitenkin blogata ei ollut vatsani vaan elintarvikkeiden laatu. Nimittäin tämä projekti on saanut aikaan tietoisuuden lisääntymistä muun muassa suolan määrästä elintarvikkeissa. Valmisruoat eivät ole muutenkaan suositeltavaa ravintoa mutta kun hieman alkaa katsoa tuoteselosteita tajuaa, että suolan syöntisuositus (5grammaa vrk miehillä) ylittyy kuin huomaamatta tuplautuneena tai jopa yli ilman että erikseen tarvii suolapurkkia ravistella. Myös leivissä on hävyttömästi suolaa ellei osaa valita sitä vähäsuolaista vaihtoehtoa.

Kun katsoo ruokakaupassa yleissilmäyksen hyllyihin, tajuaa nopeasti ettei ole lainkaan ihme että mm. suolistosyövät  tai lihavuus on lisääntyneet. Vaatii oikeasti mielikuvitusta keksiä mitä kaupasta voi ostaa jos aikoo syödä terveellisesti mikäli on aiemmin tottunut laittamana ostoskoriin tuotteita lähinnä fiilispohjalta. Mielikuvitusta vaatii sekin että oppii maustamaan itse tehdyt ruoat niin ettei tarvita paljoa suolaa. Suola tunnetusti lisää verenpainetta ja verenpaine taas aiheuttaa sydän-ja verisuonisairauksia. Meillä poliitikot haluaa säädellä kaikenlaisia tarpeettomiakin asioita mutta ihmettelen miksi näinkin tärkeään asiaan kuin valmisruokien suolanpitoisuuteen ei olla puututtu lailla. Pitääkin katsoa joku kansanedustaja joka voisi ottaa asiasta kopin ja alkaa edistämään asiaa.