Maailmallakin on uutisoitu paljon siitä miten meillä nuoret naiset ovat maan johdossa. Jossain vaiheessa hallitusta kutsuttiin tasa-arvoisimmaksi koskaan sen vuoksi, että enemmistö ministereistä on naisia. Naisia on menneisyydessä kohdeltu epätasa-arvoisesti mutta asia ei korjaannu sillä, että naisvoittoista hallitusta kutsutaan tasa-arvoiseksi. Tasa-arvo on muutoinkin toisarvoinen asia silloin kun puhutaan maan johtamisesta. Sukupuoleen ja sukupuoliensa edustajien määrään katsomatta tulisi kokemuksen ja osaamisen ratkaista paikat.

Ylipäätään sukupuoleen katsomatta nuoruus voi toki edustaa dynaamisuutta mutta nuoruuden mukana tulee samalla kokemattomuus ja usein puusilmäinen ideologisuus, Nuori voi toimia menestykseekkäästi vaikka toimitusjohtajana mutta politiikka on monipuolista yhteisten asioiden hoitamista jossa juuri mikään ei voi olla tärkeämpää kuin elämänkokemus ja poliittinen kokemus. Siihen on olemassa syynsä miksi esimerkiksi sukupolvenvaihdoksia ei yritysmaailmassa tehdä yleensä kevyesti ja laiteta parikymppinen johtamaan yritystä. Politiikka on siitä hassua, että periaatteessa kuka tahansa millä tahansa osaamisen tasolla voi päästä vaikka valtiovarainministeriksi koska paikkaan tarvitaan vain kansan ja oman puolueen mandaatti mutta ei lainkaan esimerkiksi kokemusta taloudesta.

Ongelmallisempaa kuin se, että onko nuoret naiset nyt maan johdossa on se, että nämä edustavat pääosin samaa vihervasemmistolaista ideologiaa. Meillä on hallitus jonka alunperin muodosti luottamuspulaan kariutunut pääministeri ja vaalien kakkos ja kolmossijan saaneet puolueet loistavat poissaolollaan. Kaiken lisäksi hallituksessa istuu Keskusta joka sai vaaleissa murskatappion. Eikä Haavistonkaan toiminta oikein luottamusta herätä.

Sipilän hallitus oli onnetonta hapuilua ja ratkaisut olivat monasti epäviisaita mutta kuten arvata saattoi jo silloin, tulee Sipilän hallitusta ikävä. Se että kaipaa takaisin umpisurkeaa hallitusta kertoo jotain poliittisten päättäjiemme kyvykkyydestä. Meillä on vain kourallinen sellaisia poliitikkoja joiden viisaus ja ymmärrys olisi hyödyllistä maallemme. Johtuneekohan tämä siitä, että fiksuimmat ihmiset joista olisi poliitikon tehtävään, tietävät politiikan raadollisuuden ja kokevat sen niin turhauttavaksi toiminnaksi, etteivät hakeudu uralle ollenkaan.