https://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000006132347.html

Tällaiset tapaukset saavat kysymään missä on oikeudenmukaisuus. On käsittämätöntä, että vanhoissa taloissa on myyjä vastuussa 5 vuotta kaupan jälkeen siitä, että kohde oli kuranttia tavaraa. Tässäkään tapauksessa myyjä ei edes itse tiennyt rakennuksen todellista kuntoa. Vastuun tulisi olla rakentajalla. 5 vuoden aikana vanhaan rakennukseen ehtii muodostua jo uuden omistajan toiminnan vuoksi erilaisia vikoja.

Omaan ymmärrykseeni sopisi se, että uuden tavaran kohdalla myyjä vastaa siitä, että tuote on sitä mitä pitääkin. Vanhoissa tavaroissa ostajalla on korostunut vastuu tutkia ja selvittää se, että käytetty tai vanha tuote on sitä mistä hän haluaa maksaa. Asiaa voi ajatella vaikka auton kohdalla. Uutta ostaessa ei ole syytä tutkia auton kuntoa koska tuote on uusi ja sillä on takuu. Vanhan kohdalla vain typerys ostaisi auton ilman, että selvittäisi sen kuntoa ja tekisi tutkimuksensa perusteella ostopäätöksen. Jos minä lyön rahani rikkinäiseen vanhaan autoon, eikai se myyjän syy ole, että minä teen huonoja valintoja? Eri asia sitten on taas tilanteet missä myydessä mainostetaan tuotteen olevan priimaa ja ehjä ja sitten paljastuukin, että eihän se ehjä ollut. Ilmeisesti taloja myydessä kannattaisi varmuuden varalle kirjata kauppakirjaan aina, että "myydään kunnostettavaksi vikoineen ja puutteineen" vaikka kyse olisi asumisvalmiista talosta.

Ei ole ihme, että vanhojen omakotitalojen hinnat laskee kun oikeuskäytäntö on sellainen, että myyjä voi joutua vastaamaan vuosienkin perästä isoistakin laskuista. Oikeustajuun ei sovi sekään, että näissä korvaussummissa oikeudenkäyntikulut näyttelee yleensä merkittävää roolia. Josta pääsemmekin siihen, että moni jätttää erilaisissa tilanteissa hakematta oikeutta koska ei voi luottaa siihen, että oikeuden päätös olisi oikeudenmukainen ja kulut kohtuullisia oikeutta hakiessa.