Lobbaus ja filosofia

Lobbaus nähdään yleensä poliittisena vaikuttamisena mutta tarkoitetaan sillä tässä blogissa nyt yleisemminkin kaikkia vaikuttamisyrityksiä. Se voi tarkoittaa ihmisten keskinäistä pyrkimystä vaikuttaa toistensa mielipiteisiin tai se voi olla vaikuttamisyrityksiä verotukseen. Filosofialla taas tarkoitetaan pohdintaa ja erilaisten asioiden syvällistä analysointia ilman henkilökohtaista tarvetta välttämättä edistää tai ajaa jotain tiettyä asiaa. Kiinnostavaa on se, että monasti ihmisten puheissa filosofinen pohtinta ja pohdinnan lopputulema voidaan nähdä jonkin asian edistämisenä (lobbaamisena). Esimerkiksi blogistin edellinen blogi abortista voitaisiin jossakin julkisemmassa foorumissa tai yhteyksissä ymmärtää abortin kieltämisen lobbaamisena vaikka se luonteeltaan on filosofinen.

Otanko lobbarin vai ajattelijan roolin

Ajatellaampa AY liikettä. Sen tehtävä ei ole ottaa huomioon työelämän sääntöjen vaikuttavuutta esimerkiksi työttömien asemaan tai yhteiskunnan talouden kestävyyteen. Sen tehtävä on ainoastaan edistää sen jäsenten etuja ja asiaa. Tätä kutsutaan edunvalvonnaksi. Vaikka AY liikeen johtajisto ymmärtäisikin edunvalvontansa tarkoittavan yhteiskunnassa monenlaisia asioita eri ihmisille,he eivät ota filosofin roolia koska suorittavat edunvalvontaa. Kun allekirjoittanut pienyrittäjänä on oikeutettu yrittäjävähennykseen, ei minun motiivini ole ajatella asiaa filosofisesti vaan otan ihan puhtaasti lobbarin roolin puheissani ja mahdollisuuksien tullen pyrkisin edistämään asiaani.

Kun sitten taas otan ajattelijan roolin ja alan pohtia eri asioita, pyrin jääväämään itseni ja omat tarpeeni. Pohtiminen on kuin tutkimusmatka jossa argumenttien ja saadun informaation tulee johdatella lopputulemaan. Tällöin ajattelijan tulee hyväksyä se tosiasia, ettei lopputuloksen tarvi olla yhteneväinen hänen omien odotustensa tai toiveidensa kanssa. Näin itse asiassa useinmiten vielä tuntuisi tapahtuvankin. Rikoksiakaan tuskin voisi tutkia sellaisella periaatteella että ensiksi lyötäisiin ilman todisteita lukkoon jonkun syyllisyys ja vasta sen jälkeen yritettäisiin kerätä  todisteet häntä vastaan. Rikostutkinta on ikäänkuin ulkoapäin ohjautuvaa eli siinä ainoastaan seurataan todisteita ja ne johdattavat mahdollisesti syyllisen kintereille. Samalla tavalla ajattelun tulee olla vapaata informaation ja argumenttien seuraamista ja tulkintaa ja lopputulema saa olla mitä tahansa. Me saamme informaation muualta ja toimimme vain instrumenttinä niiden analysoinnissa ja prosessoimme niistä johtopäätöksemme.

Muutamia omasta mielestäni hyviä nyrkkisääntöjä

1. Jos lobbaat jotain asiaa, lobbaa mutta älä väitä tätä tasapuoliseksi ajatteluksi tai totuudeksi

2. Jos ajattelet, unohda tyystin omat toiveesi ja hyväksy se että lopputulema saa olla omien intressiesi vastainenkin

3. Silloin kun kantojasi vastaan esitetään parempia argumenttejä, sivuuta ylpeytesi ja muuta tarvittaessa  mielipidettäsi

4. Huomioi ajattelussa arguntointivirheet ja pyri eliminoimaan ne pois

5. Ajattelua itsessään pitää ajatella jotta voisi kehittyä ajattelussa ja nopeuttaa sitä sisäistä mekanismia joka suodattaa nopeasti pois useimmat argumentointivirheet

6. Näe ajattelu myös itsellesi argumentointina

7. Egoa ei ajattelussa tarvita