Rupesin tuossa pohtimaan, että monikohan ihminen on aatteellisesti opportunisti. Ajatellaampa vaikka syrjäytynyttä, työtöntä taikka heikosti palkattua duunaria. Eräänä päivänä hän saa lottovoiton tai keksii bisneksen jolla rikastuu nopeasti. Muuttuuko hänen aatteensa samalla hetkellä varakkaampien oikeuksia puolustavaksi? Tai entä varakas joka menettää kaiken. Muuttaako varakas köyhtyessään aatteellista näkemystään?

Henkilökohtainen aatteeni on kaikissa elämän varrella nähdyissä tilanteissa ollut aina omistamista ja vaurastumista suosivaa ajattelua. Tuumaan edelleenkin ajatella, että vaikka katuojaan päätyisin puolustan mielummin politiikkaa joka lisää ihmisten vaurastumista. Tämä vasemmistohallitus sai aikaan kysymyksen  siitä mitä oikeastaan tarkoittaa köyhien puolustaminen. Lääke köyhyyteen ei voi olla valtion antama satanen vaan sen on oltava jotain omasta toiminnasta seuraavaa elintason nousua. Enkä tarkoita tällä ihmisiä jotka ovat iän, sairauden taikka muiden syiden vuoksi sivussa työelämästä. Näiden ihmisten saamia tukia voisi nostaa jos useampi työtön saataisiin oikeaan työhön. Vasemmistolaisen ajattelun perusongelma on nähdä raha jonakin luonnonvarana jonka voisi tasata ihmisten kesken. Vaikka se ideana kuulostaisi kivalle ei maailma toimi siten koska raha on vaihdon väline.

Köyhien parasta puolustamista on politiikka joka lisää muiden mahdollisuutta vaurastumiseen. Jos yritysveron alentaminen ja sijoittajien helliminen saa sen vasemmiston vihaaman "riistokapitalistin" ahneuksissaan omaan tuppukylään investoimaan, on seurauksena todennäköisesti työpaikkoja työttömille. Toisista hyötymistä pidetään jotenkin vääränä vaikka se on kaiken  A ja O. Jos minun asiakkaani ei hyötyisi minun myymistäni tuotteista, en saisi niitä kauaa kaupaksi. Minä saan voiton siitä, että asiakaani ostaa tuotteeni ansaitakseen niillä rahaa. Juuri se on yksi syrjäytyneiden keskeisin arvottomuuden kokemus että he kokevat etteivät voi olla hyödyksi. Työpaikalla saattaa olla jopa jatkuvuutta jos työnantaja pääsee hyötymään työntekijöistään taloudellisesti, kuten päivänselvästi asian kuuluukin olla. Vain vasemistossa tässä nähdään jotain väärää vaikka samalla tapaa tämä duunari hyötyy työstään suhteessa työttömiin saadessaan rahaa vastineeksi työstään.

Bisnes-enkelit ovat mainioita. He auttavat uusia nousevia yrityksiä tietotaidoillaan ja sijoituksillaan ja saavat osuuden tuloksesta mikäli yritys onnistuu. Tällainen on reilua ja avointa toisista hyötymistä jossa kohtaa sekä omat että yhteiset intressit. Duunarin eikä yrittäjän ei tulisi koskaan tyytyä kuin win-win tilanteeseen. Molempien ei tarvitse saada samaa osuutta taikka rahaa koska toimijatkin ovat eri kokoisia ja eri kulurakenteilla, mutta molempien tulee hyötyä toisistaan reiluhenkisellä tavalla.