Nyt kun saimme vasemmistohallituksen nyt kyllähän se monia hiertää ja pännii. Niin myös minua. Blogi toimii siinä oivana kanavana purkaa höyryjä. Minä ymmärrän sen, että aikoina ammoisina työläisten työpanosta aliarvioitiin ja palkat olivat surkeita. Minä ymmärrän sen, että monen palkat ovat liian pieniä ja puutetta esiintyy. En kuitenkaan ymmärrä vasemmistolaisten tapaa ajatella, että valtiolla tulisi olla vastuu elättää kansalaisensa. Tästä päästään perimäiseen kysymykseen siitä mitä raha on. Raha on vaihdon väline. Normaalisti ihminen vaihtaa oman työpanoksensa ja osaamisensa rahaan. Lähtökohtaisesti siis yksilöllä on vastuu itsestään. Sellaiset poikkeustilanteet kuin tarve sosiaaliturvalle tulee nähdä nimenomaan poikkeuksena siihen, että vastuu itsensä elättämisestä on itsellä. Sosiaaliturva on luksusta jonka funktion tulee olla isompien vahinkojen välttämisessä sillä aikaa kun ihminen saa elämänsä taas kasaan. Taikka sitten se voi olla pysyväisluonteista tukea / korvausta yhteiskunnalta esimerkiksi sairaiden, vammaisten tai vanhusten kohdalla jotka ovat jo osansa yhteiskunnan hyväksi kantaneet tai jotka eivät ymmärrettävästi kykene itseään elättämään.

Vasemmistolaisten suhtautuminen esimerkiksi valtionvelkaan kuvaa hyvin heidän asenteitaan talouteen.  Joidenkin mielestä koska rahaa voi luoda lisää tyhjästä, se vähentäisi jotenkin yksilön vastuuta itsestään ja valtionvelka on yhdentekevää. Raha kyllä luodaan keskuspankkien toimesta "tyhjästä" mutta  se pitää maksaa takaisin korkojen kera "oikealla" rahalla. Siksi inflaatio on talouteen sisäänkirjattua. Vasemmistolaisten suhtautumisessa valtioon on mielenkiintoinen ristiriita. Yhtäältä he jopa kapinoi valtiota vastaan (ovathan anarkistit vasemmistolaisia) ja kansallisvaltio on monelle kirosana, mutta toisaalta he odottaa, että valtio huolehtisi ihmisten toimeentulosta.

Jokainen valistunut yksilö tietää ettei valtio saa rahojaan tyhjästä vaan se kaikki saadaan kaupankäynnistä ja erityisesti viennistä. Vasemmiston kannattaisi joskus pohtia rahan kiertoa ja sen syntymekanismia jotte he ymmärtäisi ettei ole olemassa ilman yrityksiä kuin kurjuutta ja köyhyyttä. Meidän yrityksemme ovat meidän kruununjalokivemme joiden tuotteilla rahoitetaan koko yhteiskunta, myös kunnan ja valtion työpaikat. Tämä nähdään siinä, että viennin takkuillessa seuraa nopeasti leikkauksia. Siksi on sama kuin ampuisi itseään jalkaan kun kannatetaan yrityksille lisää veroja ja nähdään yritykset jonakin riistäjinä ja asetetaan ne vastakkain duunarin kanssa kuten joskus viime vuosisadan alussa. Duunarien ja työttömien etu on se, että yrityksillä on mahdollisuus tehdä kovia tuloksia ja investoida lisää. Vain siten syntyy lisää tarvetta työvoimalle ja osaavista tekijöistä ollaan valmiita myös maksamaan.

Pahin yhdistelmä lienee ihminen jolla on vasemmistolainen ajatusmaailma mutta suuri mielenkiinto rahaan. Tällainen ihminen on itsensä kanssa umpikujassa. Uskoakseni suurin osa vasemmistolaisista omaa yhtä suuren halun rahaan kuin porvaritkin. Heidän lääkkeensä ratkaista tämä ongelmansa on kuitenkin kapina niitä vastaan jotka jo ansaitsevat hyvin. Kun allekirjoittanut tässä painii lievän verenpaineensa kanssa niin enhän minäkään kapinoi niitä vastaan joilla on verenpaine kunnossa, vaan yritän ratkaista omilla valinnoilla omaa ongelmaani, noin vertausta käyttääkseni. Elämme kapitalismissa joka tarkoittaa oikeutta omistaa tuotantovälineitä. Jos vasemmistolainen haluaa hankkia rahaa, hänellä on siihen täsmälleen samat lailliset mahdollisuudet kuin nykyisillä porvareillakin. Minä en väitä, että on aina helppoa päästä menestymään yrittäjänä mutta kukaan ei voi väittää että isokaan osa yrittäjistä olisi syntyneet kultalusikka suussa. Suurin osa on raivannut tahdolla ja kovalla työllä itsensä eteenpäin. Tässä mielessä vasemmistolainen mentaliteetti on kuin myrkkyä ihmisen edistymiselle elämässään. Jos kapinahenki on se mikä leimaa ihmisen ajattelua ja ainainen purnaus siitä että rikkaat rikastuu yms. niin ihminen automaattisesti evää itseltään mahdollisuuden edistyä. Asenne ei takaa onnistumista mutta se on kaiken lähtökohtana. Onko joku kuullut urheilijasta jolla ei ollut lainkaan uskoa itseensä tai edes lahjoihinsa eikä yrittänyt sinnikkäästi mutta silti oli huipulla?

Olen sanonut tämän ennenkin ja toistan sen uudelleen koska se on raaka totuus. Mikä erottaa porvarin vasemmistolaisesta? Se, että kun vasemmistolainen näkee vaikka menestyvän yrityksen / ihmisen niin hänen ensimmäinen ajatuksensa on että mitenhän tuon rahat saisi sosialisoitua pois tai millähän onnenkantamoisella tuokin on tuohon päässyt. Porvarillisesti ajatteleva inspiroituu toisen menestyksestä ja tuumii voisiko tuon tehdä vielä paremmin tai minäkin pystyn tuohon. On siis oltava voittajan asenne vaikka asiat olisi suoraan sanoen päin pyllyä. Monen menestyneen yrittäjän tilillä on ollut joskus nolla euroa ja konkurssikin on voinut olla lähellä tai ihan toteutuneena. Monen pienemmän yrityksen tilanne on sellainen missä on pakko pitää työntekijöitä mutta yrittäjälle jää itselleen vähemmän palkkaa kuin työntekijänsä saa käteen. Silti nämä haluavat olla vaikuttamassa omaan elämäänsä ja tekevät työnsä sydämellä. 

Loppuun retorisena kysymyksenä..Kumman palkkaisit..

A) Henkilön jolla on hyvät tutkinnot ja koulutukset mutta asenne on jo työtä hakiessa sellainen, että paljonko tästä saa palkkaa ja jaksaisikohan sitä tehdä

vai

B) Henkilön jolla on puutteita paperilla mutta osaa ymmärtää omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja tuo nämä työnantajan tietoon ja henkilöstä puhkuu suunnaton edistymisen ja oppimisen riemu sekä halu toimia yrityksen parhaaksi

 

Asenne ja tahtotila ratkaisee.