Suomalaisia syntyy vähän ja päättäjät ovatkin kannustaneet kansalaisia synnytystalkoisiin. Huoli on huoltosuhteesta. Yhä pienemmän määrän ihmisiä täytyy rahoittaa yhä suuremman eläkeläisjoukon palvelut ja eläkkeet. Toinen suuri poliitikkojen huolenaihe on ilmastonmuutos. Lisääntymällä yksilö käytännössä tuplaa oman hiilijalanjälkensä. Suomi on ottanut tavoitteekseen toimia ilmastonsääntelyn utopiassa eturintamassa ja esimerkillisenä mallioppilaana.  Se tosiasia, että Suomi ei voi marginaalisena saastuttajana vaikuttaa ilmastoon ei ole estänyt tämän utopian tavoittelua kun on pitänyt perustella mm. autoilijoiden kuritus. Jos Suomen täytyy olla ilmastonmuutoksen eturintamassa päästövähennysten suhteen, niin luulisi että se haluaisi samalla logiikalla kannustaa kansalaisia ehkäisyyn. Jos Suomi pitää perusteltuna leikata autoilun päästöjä vaikka Kiina lisää hiilivoimaa niin oletettavasti samalla logiikalla Suomessa pitäisi vähentää syntyvyyttä vaikka Afrikassa ihmiset lisääntyy hurjaa tahtia.

Jos kerran ne paljon puhutut robotit tulevat ja synnyttävät meille lisäarvoa, niin missä se ongelma silloin luuraa huoltosuhteessa? Vai voisiko olla niin, että kehitys ei tarkoita aina samaa kuin edistys? Vai voisiko huoltosuhteen pahenevat ongelmat korjata esimerkiksi priorisoimalla rahankäyttöä niin, että leikataan esimerkiksi yritystuet ja haittamaahanmuuton kuustannukset nollaan, ja siirretään varoja niihin kohteisiin joissa tämä väestönrakenteen muutos vaikuttaa eniten?