Tämänkertaisen blokkauksen otsikosta on lupa provosoitua. Provosointi ei kuitenkaan ole tarkoituksena vaan herättää lukija pohtimaan rahan merkitystä. Väitteeni kuuluu niin, että raha on ihmisarvon kannalta yksi tärkeimpiä ellei jopa tärkein tekijä. Jos otamme hetkeksi maapallon käteemme ja tarkastelemme sen elämää eri puolilla planeettaa niin hyvin nopeasti huomaamme että köyhyys on yksi eniten epäinhimillisyyttä  aiheuttava asia. Kehitysmaissa ihmisiä konkreettisesti kuolee köyhyyteen. Kehittyneissä maissa köyhyys on taas suhteellista mutta erittäin monen ihmisen elämänlaatua romuttava ongelma on rahattomuus. Köyhät perheet eivät voi syödä yhtä terveellisesti kuin vauraat ja lasten harrastusmahdollisuudetkin ovat aika sidottuja rahapussin suuruuteen. Köyhyys aiheuttaa stressiä ja ennenaikaisia kuolemia, jopa itsemurhia. Ja jos ei muuta niin ainakin näköalattomuutta ja ahdistusta. Köyhyydessä ei ole mitään arvokasta tai jaloa, ei mitään tavoittelemisen arvoista, eikä mitään joka toisi onnellisuutta. Köyhyys on kehittyneimmissä maissa jopa suurempi tragedia kuin kehitysmaissa koska se johtaa eriarvoistumiseen sekä arvottomuuden kokemiseen.

Näin vaalien alla monet puolueet kalastelevat ääniä hyvin inhimillisen kuuloisilla puheilla siitä, kuinka inhimillisyys ja ihminen tulee ennen kapitalismia tai rahaa. Olipa puolueella tai ihmisellä miten hyvä tahto tahansa auttaa puutteessa olevia, hänen kätensä ovat sidotut ilman rahaa. (ellei puhuta aineettomasta auttamisesta tai henkisestä tukemisesta). Kun katsomme melkein mitä tahansa hyvinvointia mittaavaa indikaattoria, havaitsemme että vauraimmissa maissa ihmisten hyvinvointi ja terveys ovat parempia kuin köyhissä maissa. Kapitalismi ei ole itsessään hyvä tai paha. Kun monikansallinen suuryritys riistää luonnonvaroja ja jättää jälkeensä ympäristövahinkoja ja maksaa hävyttömän pieniä nälkäpalkkoja työntekijöille, ei kyseessä ole kapitalismin synti vaan ahneuden ja moraalittomuuden synti. Kapitalismi on kuin puukko, jolla voi vuolla sytykkeitä takkaan, viipaloida lihaa tai saada ihmisen hengiltä. Käyttötavasta vastaa ihminen, ei puukko.

Monet kokevat katkeruutta tulonjaon "epäreiluutta" kohtaan. Koetaan, että rikkaat vievät jotain pois köyhiltä. Todellisuudessa asia on juuri toisinpäin. Taloutemme ei ole nollasummapeliä jossa vauraampien rahat olisi pois köyhempien selkänahasta. Mitä enemmän meillä on rikkaita veronmaksajina, sitä vähemmän valtiolla syntyy tarvetta korottaa pienituloisten veroja. Jos vauraimmat kansalaiset lähtisi maasta, jäisi jälkeen veronkorotuksia köyhille. Kapitalismi tulisi ajatella toivoa herättävänä asiana. Amerikka on maa joka on täynnä tarinoita kuinka yritteliäs tai joskus onnekaskin ihminen pääsi ryysyistä rikkauksiin. Hyvin moni suomalainen käyttää Veikkauksen pelejä ja lottoaa voidakseen unelmoida edes hetken vauraammasta elämästä. Jo se osoittaa, että raha kyllä kiinnostaisi suurinta osaa. Ristitiita tuleekin siinä, että yhtäältä raha kyllä kiinnostaa suurinta osaa, mutta samalla kuitenkin vastustetaan kapitalismia joka mahdollistaa vaurastumisen perusedellytykset. Voiko joku älyllisesti rehellisenä sanoa, että sosialismin valinneet maat tuottaisivat parempaa ihmisarvoa kuin useimmat kapitalistiset valtiot?

Elämme erittäin jännittäviä hetkiä ennen eduskuntavaaleja. Demarien Rinne on todennut, että ihannehallitus olisi punavihreä. Jos tämä Rinteen haave muuttuu todellisuudeksi, se tarkoittaa rakkaan maanne rappiotilaa seuraavien vuosien aikana. Silloin ikävä tulee jo nykyistäkin umpisurkeaa hallitusta. Vasemmiston lääkkeet ovat iät ajat olleet samat. Tulosiirrot ja velan tekeminen ilman huolen häivää. Tulonsiirrot eivät poista köyhyyttä vaan ne ylläpitävät köyhyyttä ja omanarvontunnon romuttumista. Köyhyys ei poistu tulonsiirroilla vaan sillä, että meillä on maa johon yritysten kannattaa investoida ja jotka tarjoavat työmahdollisuuksia. Asiaa voi yksinkertaistaa ajattelemalla tilanne missä kaikki ovat yhtä köyhiä. Mistä tulonsiirrot otettaisiin? Ainoa lääke on lisäarvon synnyttäminen ja vasemmiston ajatusmaailmassa se on aina ollut kuin kirosana.

Nykyistä hallitusta ja erityisesti Sipilää voi moittia ja kritisoida monesta asiasta, mutta on myös sanottava että että valtiomme on  nyt taloudellisesti terveemmällä pohjalla kuin hallituskauden alussa. On mahdoton nähdä että mahdollisen seuraavan punavihreän hallituksen jälkeen taloutemme olisi kunnossa. Elämme huolestuttavia aikoja.

 

 

.