Yrityksen tehtävä on luonnollisesti tehdä aina voittoa jotta siihen sijoittaneet saisivat järkevää tuottoa. Kannattaako rahastaa asiakasta kerran kunnolla ja hyväksyä riski, että asiakas äänestää jaloillaan? Yleensä yritykset ajattelevat tulevaisuutta ja pyrkivät saamaan riittävän katteen tavalla, että myös asiakas voi olla tyytyväinen. Vanhuspalvelut ovat siitä kinkkinen toimiala, että on hankalaa sovittaa yhteen yrityksen tehtävää tavoitella voittoa ja pitää samaan aikaan palveluiden hinta riittävän alhaisena ja palvelun taso riittävän korkealla. Hoitoa tarvivien vanhusten on vaikeampi äänestää jaloillaan. Mielestäni kaikessa yrittämisessä tulisi pyrkiä win-win tilanteeseen jossa molemmat osapuolet voittavat. Kun asiakkaat ovat hädintuskin oikeustoimikelpoisia, voidaan kysyä voiko win-win tilanne toteutua. Ainakaan ei pidä laskea yrityksen hyväntahtoisuuden varaan vaikka maailmassa onkin paljon korkean etiikan yrityksiä.

On olemassa joukko toimialoja ja infraan liittyviä tuotteita jotka tulisi pitää valtion käsissä. Kapitalismin tehtävä on kerryttää veroja ja työtä millä nämä palvelut kustannetaan. Leikkisästi voisi ajatella että kapitalismi on se joka meidät ruokkii ja mahdollistaa sen, että valtio voi harjoittaa humaania sosialismia joka tarjoaa kaikille kansalaisille terveydenhuollon, koulutuksen, vanhuspalvelut jne. Siksi voi kysyä on järjevää myydä sähköverkkoa ulkolaisille yhtiöille joilla ei ole minkäänlaista yhteiskuntavastuuta? Onko järkevää antaa vanhuspalvelut ulkolaisten tai edes kotimaisten sijoittajien käsiin ja uskoa naiivisti, että palvelun taso on korkeaa samalla kun kustannustehokkuus toteutuu?

Ihmettelen Kokoomuksen ja Orpon näkemyksiä siitä, että hoitajamitoitus olisi huono asia. Orpo totesi että koska ihminen ei ole desimaali, ei lakiin kirjattu desimaali auta asiaa. Perustelu on järjetön. Tietenkin hoitajien määrä suhteessa hoidettavien määrään on ratkaiseva tekijä hoidon laadun kannalta ja hoitajien jaksamisen / ehtimisen kannalta. Vanhukset ovat tehneet jo osansa tämän yhteiskunnan hyväksi ja he ansaitsevat säädyllisen hoidon. Poliitikkojemme vastuu on säätää asiat niin, että tämä toteutuu. Rahasta se ei voi olla kiinni niin kauan kuin miljardeja käytetään yritystukiin ja haittamaahanmuuttoon tai kehitysapuun eri kohteissa joka on toimimattomaksi todettua.