Eero Heinäluoma totesi ettei vastaanottorahan saktioita olla käytetty. Suomella olisi mahdollisuus leikata vastaanottorahaa mikäli turvapaikanhakija ei osallistu vastaanottokeskuksen koulutukseen suomalaisesta yhteiskunnasta. Päivi Räsänen paljasti leikkaamatta jättämisen syynkin toteamalla: ”Pelätään, että henkilöt reagoivat turvallisuutta vaarantaen siihen, jos heiltä vähennetään vastaanottorahaa

Tästä seuraa muutama oikeutettu kysymys.

Millaiset edellytykset maallamme on onnistua sellaisen maahanmuuton kanssa jonka kanssa toimimista ohjaa pelko?

Eikö se lisää eriarvoisuutta, että yhtäältä kantasuomalaisia rangaistaan siitä jos he työttöminä eivät osallistu työvoimahallinnon diipadaapaa-kursseille ja samaan aikaan maahanmuuttajilta ei leikata avustuksia vaikka he ei osallistuisi erittäin tärkeään koulutukseen?

 

Ei ole erityisen vaikeaa yrittää samaistua  esimerkiksi 55 vuotiaan työttömän ihmisen tuntemuksiin joka yrityksistä huolimatta ei ole ikäsyrjinnän vuoksi saanut uutta työtä ja hänet pakotetaan joutaville kursseille jotta hän ei menettäisi lisää rahaa. Moni tämän ikäinen työtön on jo ehtinyt tehdä mittavan työuran yhteiskuntamme hyväksi ja hän joutuu sietämään sitä, että turvapaikanhakijoilla on täysin erilaiset standardit yhteiskunnan puolelta.

Eikö voisi odottaa, että vähintä mitä maahan muuttavilta pitää voida odottaa, on koulutus joka valmentaa yhteiskuntaamme. Tällainen koulutus ei pitäisi olla millään muotoa valinnainen vaan ehdoton pakko ja edellytys maassa oleilulle.