Tässä ajassa ja etenkin vihervasemmiston suunnalla kuulemme yhtenään puheita erilaisten vähemmistöjen puolustamisen tärkeydestä. Vihervasemmiston tavoitteena on tietenkin saada monet eri vähemmistöt äänestämään juuri heitä. Pohditaan kuitenkin hetki kysymystä miksi vähemmistöjä pitäisi puolustaa.  Suomenruotsalaiset ovat maasamme selvä vähemmistö. Osaako joku keksiä miltä osin  tämä hyvinvoiva, vauras, hyvin työllistynyt ja muutoin elinvoiva vähemmistö tarvisi jonkinlaista suojelua?  Ruotsinkielen asemasta on puhuttu paljon. Kielen asema on aina luonnollinen ja korreloi sen puhujien määrän kanssa. Jos vähemmistöyttä itsessään pidetään jonkinlaisena itseisarvona tai suojelun kohteena, syntyy sellaisia eriskummallisia  tilaneita missä enemmitön pitää opetella koulussa toista maailmalla tarpeetonta heimokieltä vaikka senkin ajan voisi käyttää jonkin maailmankielen oppimiseen. Itse kokisin sen loukkauksena ja vähättelynä jos joku alkaisi suhtautua minuun ikäänkuin suojelevasti tai kuin olisin heikompi vain vähemmistöyteni vuoksi. Suomenruotsalaiset ovat hyvää väkeä noin keskimäärin mutta eivät he mitään suojelua tai paapomista kaipaa.

Entäs sitten homoseksuaalit. Mitä suojelua tai erityishuomioita he tarvitsee oman vähemmistöytensä vuoksi? Nyt kun saimme maahan tasa-arvoisen avioliittolain, ei homoseksuaaleja ainakaan viranomaistaholta enää kohdella huonommin. Homoja on aina ollut ja tulee aina olemaan joku prosenti väestöstä. He eivät katoa mihinkään ja he elävät samanlaista elämää veronmaksajina omine askareineen kuin muutkin. Miltä osin ja missä tilanteessa homoja pitäisi vähemmistöytensä vuoksi huomioida erikseen tai paapoa? Entäs sitten me suomalaiset joita on vain reilu 5 miljoonaa maailman yli 7miljardista ihmisistä ja puhumme vielä harvinaista kieltäkin. Olemmeko me odottaneet, että meitä pitäisi kohdella kansainvälisessä yhteisössä jonakin vähemmistönä? Emme ole. Kaikkien vähemmistöjen asiat eivät ole yhtä hyvin kuin joidenkin toisten vähemmistöjen. Epäkohdat voidaan korjata ilman, että itse vähemmistöydestä tehdään itseisarvoa tai suurta numeroa.

Tässä ajassa vallitsee vihervasemmistolaisten ja kulttuurimarxistien alulle panema trendi jossa ihmiset on saatu lähes kilpailemaan keskenään siitä kuka nuolee eniten erilaisten vähemmistöjen takalistoa ja kuka on täten "hyvä ihminen". Jos tärkein juurisyy ja motiivi vähemmistöjen puolustamiseen on hyvän ihmisen statuksen hankkiminen itselleen muiden samanmielisten edessä, syntyy tilanne jossa vähemmistöys muuttuu VIP-kortiksi erilaisiin etuisuuksiin tai positiiviseen syrjintään. Ihmisten nuoleskelu on aina rumaa. Jos esimerkiksi Suomi on heikentänyt saamelaisten elinoloja, tulee asia korjata. Ei siksi, että Saamelaiset ovat vähemmistö, vaan koska se on väärin. Epäkohdat tulee korjata ja pyrkiä tasa-arvoon, mutta ei suinkaan nuolla kenenkään, ei edes vähemmistöjen  hanuria.

Vähemmistöjä ei pidä opettaa siihen, että he voivat vedota omaan vähemmistöyteensä ja käyttää  yleistä ilmapiiriä hyväkseen etujensa ajamiseen, jossa ihmiset kilpailee "hyvän ihmisen" tittelistä. Ruotsissa tilanne on muslimien osalta päässyt juuri tästä syystä sellaiseksi, että oikeuslaitos on antanut lukuisia mielivaltaisia tuomioita siitä, että on tapahtunut syrjintää kun joku ei olekaan suostunut positiiviseen syrjintään esimerkiksi työelämässä. Vähemmistöistä ei pidä syntyä ihmisryhmää jonka edessä muiden on oltava aina varpaillaan ja varuillaan. Parasta on kun vähemistöjä kohdellaan kuten muitakin kohdellaan. Loppupeleissä me kaikki voimme löytää asian jonka perusteella kuulumme aina johonkin vähemmistöön. Vähemmistöt on enemmistö.