Valtion huoltosuhde heikkenee, köyhyys lisääntyy, väestö ikääntyy, terveysmenot kasvaa, pätkätyö lisääntyy ja siksi eläkeet pienenee. Saamme usein kuulla näistä ongelmista. Nämä kaikki ongelmat ja moni muukin talouden ongelma olisi ratkaistavissa 50 eurolla. Tai jos tarkkoja ollaan, valtio voisi tienata samaan aikaan kun se hoitaa kaikki nuo edellä mainitut ongelmat pois. Ratkaisu vaatisi vain kaksi asiaa. Luovaa poliittista päätöksentekoa ja aikaa.

Osakemarkkinat ovat tuottaneet viimeiset 200 vuotta keskimääräistä 8% vuosituottoa globaalisti. Jos valtio perustaisi jokaiselle syntyvälle Suomen kansalaiselle arvo-osuustilin jonne valtio sijoittaisi ihmisen itsensä puolesta 50 euroa kuukaudessa indeksirahastoihin jotka uudelleensijoittavat saadut osingot, olisi tuloksena hyvin vauraita keski-ikäisiä kansalaisia. Kun valtio hoitaisi tämän 50 euron sijoituksen ihmisen itsensä puolesta 50 vuoden ajan, olisi 8% keskituotolla kertynyt jokaiselle 50 vuotiaalle Suomen kansalaiselle  399,230 euron potti. Tämä potti puolestaan tuottaisi vuosittain saman rahamäärän tuloja mitä keskiverto työpaikasta saa palkkaa. Mielenkiintoisinta tässä on se, että valtion koko 50 vuoden aikana käyttämä pääoma on vain 30 000 euroa per nuppi, jonka se voisi periä takaisin rahastosta kun rahasto luovutetaan kansalaisen omaan käyttöön. Kaikki muu raha on pelkkää korkoa korolle-tuottoa. Valtio ikäänkuin vain lainaisi tuon sijoitettavan rahan kansalaisille.

Tällä tavalla toimien Suomessa olisi erittäin varakasta kansaa joka kykenisi maksamaan terveyspalveluista, ostamaan laadukasta ruokaa ja elämään vähemmällä stressillä vanhemmiksi ja terveemmin. Valtion menot laskisi erittäin voimakkaasti koska huoltosuhde olisi terveellä pohjalla. Halutessaan ihminen saisi esimerkiksi +30 vuotiaana tämän arvo-osuustilinsä ja sijoituksensa omaan käyttöönsä ja voisi käyttää rahat haluamallaan tavalla. Jos sijoitukset ottaisi käyttöönsä ennen 50 vuoden ikää, valtio tietenkin lopettaisi sijoittamasta tämän henkilön rahastoihin sen 50 euroa. Ihminen itse voisi halutessaan laittaa arvo-osuustilin rahastoihin lisää rahaa ja vauhdittaa korkoa korolle-efektin toimintaa.

Mistä tämä valtion sijoittama 50 euroa sitten otettaisiin? Meillä maksetaan asumistukia, lapsilisiä, työttömyyskorvauksia ja eläkevakuutusmaksuja yms yms. 50 euron leikkaus näistä kaikista yhteensä, tai työssä käyvän ihmisen eläkemaksuista, ei tuntuisi yhtikäs missään. Tämä 50 euron meno palautuisi moninkertaisena takaisin ajan kuluessa vauraana keski-ikäisenä väestönä jonka kulutusta voisi verottaa mukavasti. Tosin kovin paljoa ei tarvisi enää verottaa, koska kansa olisi vaurasta ja terveempää, ja sosiaalimenot pieniä. Näkisin, että tämä 50 euron kuukausisijoitus voitaisiin napsaista kaikkein sulavammin eläkevakuutusmaksuista. Yhdenkään vähävaraisen ei tarvisi luopua mistään.

Periaatteessa olen ollut valtion holhoamista vastaan. Koska suurin osa väestöä ei ole perillä korkoa korolle-ilmiön mahtavista hyödyistä omassa taloudessaan, valtio hoitaisi sijoittamisen yksilön puolesta. Tyypilliset rahastosijoittajat ovat aloitaessaan turhan vanhoja korkoa korolle-ilmiön hyötyjen maksimoimiseksi. Valtion apu sijoittamisessa hyödyttäisi valtiota ja koko kansaa. Maailman osakemarkkinat toimisi ikäänkuin veturina pienen Suomen taloudessa.

Nyt joku arvelee, että eikö sijoittaminen ole riskialtista ja siinä voi menettää rahat. Indeksisijoittaminen on hyvin hajautettua ja siinä yksittäisen yhtiön heikko menestys tai konkurssi kompensoituu rahaston muiden yritysten tuotoilla. Viimeiseen 200 vuoteen ajoittuu monia talouskriisejä ja maailmansotia. Silti keskituotto on ollut 8% vuodessa. 50 vuoden sijoitushorisontti on niin pitkä, että se tasaa finanssikriisien heilunnat erittäin hyvin. Kuukausittainen rahaston osto taas ajoittaa ostot keskimäärin oikeaan hintaan pitkässä juoksussa eikä ole riskiä ajoittamisen kanssa kuten suuria kertasummia sijoittaessa.

Jos kaiken tämän lisäksi peruskoulusta otettaisiin pois tarpeeton ruotsin opetus, voisimme opettaa kouluissa taloudenpitoa sekä sijoittamista ja saada aikaan taloudellisesti valveutuneita kansalaisia. Kansakunnan vaurauden siemenet olisi kylvetty. Viimeisen 200 vuoden aikana tämä malli olisi toiminut edellä kuvatulla tavalla huomattavan suurta lisäarvoa tuottaen yhteiskuntaan. Jos jostain syystä markkinat eivät tuottaisikaan tulevaisuudessa samaa keskituottoa, parantaisi se siitä huolimatta valtiontaloutta ja ihmisten elintasoa. Tämän rinnalla olisi lisäksi edelleen vanha ja tuttu eläkejärjestelmä hätävarana.