Timo Soinin kommentit abortista puhuttavat mediassa. Suuri joukko feministejä ja muita ihmisiä on apinanraivon lailla meuhkaamassa siitä miten Timo Soini vastustaa naisten oikeuksia. Timo Soinin tehtävä ei tietenkään voi ulkoministerinä olla kampanjointi oman uskonnollisen vakaumuksensa kautta aborttia vastaan. Aborttia tulisi käsitellä moraalisfilosofisena kysymyksenä ennenkaikkea. TuskinTimo Soini sen paremmin kuin abortin puolustajatkaan ovat pohtineet asiaa moraalifisofisena kysymyksenä paljoakaan.

Eutanasia on hyvin selkeä eettinen kysymys. Kun aikuinen vakavasti sairas ihminen henkilökohtaisena toiveena esittää pyynnön kuolinavusta koskien omaa elämäänsä, on asia suhteellisen selkeä eettinen kysymys. Abortti taas on niin monimutkainen eettinen kysymys, että katsoisin sen puolesta ja sitä vastaan esitettyjen argumenttien kilpailevan lujasti keskenään ja olevan aika tapauskohtaisia. En osaa nähdä, että aborttia voisi joko vastustaa tai puolustaa kategorisesti.

Meidän tulisi määritellä ensiksi miten ymmärrämme ihmisyyden. Jos tietoisuuden syntyminen katsotaan ihmisyyden määritelmäksi niin mihin asetamme rajan? Onko tietoisuus olemassa kun sikiö tai valmis ihminen kokee kipua? Onko sydämen lyönti merkki ihmisyydestä? Vakavasti kehitysvammaiset tai pahasti muistisairaat saattavat kokea tietoisuuden meitä terveitä rajatummin. Syntymättömän lapsen sydän alkaa lyödä hyvin paljon aiemmin kuin laillinen aborttiraja tulee täyteen.

Abortin puolustajat vetoavat yleensä naisen oikeuksiin. Naisella on tietysti oikeus omaan kehoonsa ja elämäänsä, mutta jossakin on oltava raja, milloin painopisteen on siirryttävä heikoimman osapuolen eli syntymättömän lapsen oikeuksien puolustamiseen. Nainenhan on osasyyllinen omaan raskauteensa ellei kysymyksessä ole raiskaus, mutta lapsi on täysin syytön tilanteeseen. Molempien oikeuksia me emme kykene toteuttamaan joten on tehtävä arvovalinta. Kuvitellaampa, että on olemassa nuori elämänhaluinen ihminen jonka maailmaan tulo on olllut aikanaan riippuvainen ainoastaan siitä, että aborttia halunneet vanhemmat ovat olleet aborttipyyntönsä kanssa liikenteessä vain viikkoa jälkeen aborttirajan. Olisiko tämän elämähaluinen nuorukainen tyytyväinen jos lainsäätäjä olisi ennen hänen alkuaan, säätänyt aborttirajaa viikkoa pidemmälle? Tuskin.

Abortin puolustajat huutavat yhteen ääneen naisten oikeuksia. Kuitenkin tiedämme, että abortin tehneet naiset kokevat usein syvää syyllisyyttä, joka osoittaa ettei abortti ole lainkaan niin yksinkertainen moraalinen kysymys. Raskaana olevien naisten tiedetään myös kokevan varsin varhaisessa vaiheessa toisen olennon läsnäolon. Raiskaustapauksissa abortti saattaa olla helpompaa eettisista näkökulmista koska nainen on tahtomattaan joutunut tilanteeseen. Siitä huolimatta syntymätön lapsi on yhtä syytön tilanteeseen. Kysymys kuuluukin, onko raiskauksella aikaansaadulla sikiöllä vähemmän oikeuksia kuin huolimattomuudella aikaansadulla, ja jos niin miksi? Yhtä syyttömiä oman kehityksensä alkuun ovat he.

Vammaisuuden osalta syntyy jälleen moraalinen dilemma. Jos sanomme, että vammaisuus on riittävä peruste abortille, niin itse asiassa tulemme sanoneeksi epäsuorasti jo olemassaoleville vammaisille ja heidän läheisilleen, että heidän ihmisarvonsa on pienempi kuin terveiden ja heidän elämänsä ei voi olla elämisen arvoista. Jos vammaisen elämän katsotaan olevan elämisen arvoista, ei vammaisuudella voida perustella enää aborttia.   Toisella puolella taas on kysymys siitä, minkä asteinen vammaisuus ja missä määrin se haittaa elämänlaatua niin paljon, että abortti olisi inhimillisintä. Tätä moraalista dilemmaa vaikeuttaa abortin osalta vielä se, että vammaisuus havaitaan yleensä varsin myöhäisessä raskauden vaiheessa, jolloin abortin tekeminen kohdistuu yhä valmiimpaan ihmiseen.

Kun aborttia pohtii eikä mene vain lammasmaisesti feministien tai muiden aborttia puolustavien mukana, huomaa nopeasti ettei kysymys ole lainkaan yksinkertainen. Tästä syystä Timo Soinin mielipide abortista on aivan yhtä oikeutettu kuin abortin puolustajien. Timo Soinia voi kuitenkin moittia siitä, että hän on käyttänyt virka-asemaansa hyväkseen oman uskonnollisen agendansa edistämiseen. Timo Soinin tapaus on kuitenkin osoittanut taas kerran sen, miten ihmiset menevät ryhmäpaineen mukana ja hakevat "oikeilla" mielipiteillään itselleen hyväksyntää "hyvänä" ihmisenä ja ihmisoikeuksien puolustajina pohtimatta paskaakaan asioita. Naisen  oikeudet aborttikysymyksessä on koko pohdinnassa vain yksi pieni detalji hyvin monimutkaisessa moraalikysymyksessä.