Eduskuntavaalit ovat ensi vuonna. SDP johtaa gallupeissa, kuinkas muutenkaan. Jokainen ymmärtänee sen, että taloudellisesti tiukkoina aikoina on politiikassa kannettava vastuuta ja leikattava sieltä ja täältä. Hallituksella olisi kuitenkin ollut mahdollisuus leikata turhista ja tuottamattomista asioista, kuten yritystuista. Se ei sitä tehnyt. Työpaikoista on pulaa mutta hallitus päätti kurittaa työttömyydestä kärsiviä aktiivimallilla saaden siitä kätevän leikkaustyökalun ja tilastojensiistijän. Vastuuta tulee kantaa eikä sitä voida kantaa jakamalla kaikille kaikkea. Vastuun pitää tarkoittaa myös viisasta lisäarvoa eri sektoreille tuottavaa politiikkaa joka synnyttää enemmän toivoa kuin epätoivoa ja nöyryytystä kuten esimerkiksi aktiivimalli tekee.

Uskon, että hallituken tahto ja tavoitteet ovat olleet hyvät, kyvyt ja ymmärrys vain puuttuvat. Olisihan hallituspuolueiden oman kannatuksenkin näkökulmasta heidän omakin etu, että maassa ihmiset voisi paremmin. SDP Rinteen johdolla puhelee vallan levotomia ja käyttää populistisia "kaikille kaikkea, paitsi ei rikkaille"-puheitaan nyt hyvällä maaperellä hyväkseen kun kansa kokee syvää tyytymättömyyttä hallitusta kohtaan. Uskon, että tätä nykyistä umpisurkeaa hallitusta tulee vielä ikävä kun seuraava todennäköisesti vasemmistohallitus on saanut tehdä työtään muutaman vuoden. Vasemmiston ajatusmaailma kun perineisesti on mennyt siten, että velkaa voidaan tehdä huolettomasti lisää ja rikkaiden omaisuutta tulee sosialisoida valtion kirstun kautta köyhimmille.

Köyhyys on maassamme iso ongelma, eikä se ratkea koskaan sillä, että rikkaiden omaisuutta sosialisoidaan köyhimmille. Mitä enemmän näin tehdään, sitä enemmän rikkaita kannustetaan lähtemään maasta pois, ja sitä enemmän köyhille lankeaa veronmaksutaakkaa. Köyhyyttä ei ratkaista antamalla rikkaiden kukkarosta avustuksia. Köyhyys ratkaistaan synnyttämällä lisäarvoa sinne missä sen tarve on suurin. Rikkaat ihmiset ovat köyhien kannalta parasta mitä maassa voi olla, koska he vähentää köyhien veronmaksutaakkaa. Tästä huolimatta SDP ja vasemmistopuolueet yleensäkin, tuntuu käyttävän hyväkseen äänestäjien primitiivisempiä ominaisuuksia kuten kateutta.

Ajattelisin, että ihmiset voidaan karkeasti jakaa taloudellisessa ajattelussa kahteen ryhmään. Inspiroitujiin ja kadehtijoihin. Ajatellaan, että ympäristössämme esiintyy taloudellisesti menestyneitä, vauraita ihmisiä. Inspiroitujat ajattelevat, että jonakin päivänä minäkin pystyn samaan tai jopa parempaan. Kadehtija ajattelee, että on suuri vääryys että joku on noin vauras koska maassa on paljon köyhiä. Kumpi ajatusmalli on hedelmällisempi tuottamaan lisäarvoa vähemmän rikkaan ihmisen elämään? Uskallan väittää, että inspiroituvasta vähävaraisesta tulee erittäin paljon todennäköisemmin itse vauras, kuin kadehtijasta joka huutaa, että on vääryys että jollakin on noin paljon. Asenteet ruokkivat eniten valintojamme. Täysin samalla tavalla sellainen urheilija tai urheilujoukkue tuskin saavuttaa menestystä jonka valmentaja ruokkii pelkkää epäuskoa ja toivottomuutta valmennettaviinsa.

Vasemmisto ei ole koskaan pyrkinyt synnyttämään lisäarvoa yhteiskuntaan. Hyvinvoiti syntyy ainoastaan tekemällä kauppaa maailman kanssa ja ruokkimalla ihmisten menestymishaluja. Jos sosialisoisimme rikkaiden rahat köyhien hyväksi tänä vuonna, niin mistä saisimme lisää leipärahaa köyhille ensi vuonna kun  rikkaat eivät enää maksaisi verojakaan muita enemmän? Mistä syntyisi ihmisten motiivi kohentaa elintasoaan kun jo valmiiksi olisi tiedossa, että varat kuritetaan pois taskuista joka tapauksessa?

Joku voisi sanoa tähän, että entäs sitten nykyinen porvarihallitus, mitä hyvää se on tehnyt köyhien hyväksi? Uskallan väittää ettei yhtään mitään. Uskallan myös väittää, ettei nykyinen hallitus ole tehnyt lainkaan porvarillista ja kapitalistista politiikkaa.  Oikea porvari on aina lisäarvon perässä. Se ymmärtää miten lisäarvoa synnytetään ja miten se jakautuu yhteiskunnan hyväksi. Ajatellaan esimerkiksi aktiivimallia. Se ei tuota lainkaan lisäarvoa lisääntyneen työn ja rahan muodossa, vaan se ainoastaan katkeroittaa työttömät ja lisää yritysten työtä epämotivoituneiden ja kyrpintyneiden sekä kyykytettyjen työttömien hakemuksista. Porvari joka ymmärtää lisäarvon synnyttämisen päälle, lähestyisi työttömyysongelmaa täysin eri näkövinkkelistä. Hän miettisi, että tulee selvittää perinjuurin miksi niin monet pienyritykset eivät halua työllistää vaikka se olisi kannattavaakin. Hän kysyisi PK-yrityksiltä miksi, ette halua lähteä vientimarkkinoille tuotteinenne ja pyrkiä ratkomaan näitä ongelmia. Edelleen lisäarvon perässä oleva porvari haluaisi kannustaa työttömiä ja luoda heille toivoa erilaisin kannustimin leikkausten sijaan koska hän ymmärtäisi, että lisäarvo ei synny ihmisiä nöyryyttämällä.

Kunnon porvari ymmärtäisi myös, että ne miljardit jotka annetaan vuosittain suuryritysten tukemiseen, tuottaisivat lisäarvoa lisääntyneinä työpaikkoina käytettyinä varoina ihan jossakin muussa kohteessa. Yristystut voitaisiin käyttää esimerkiksi tukemalla taloudellisesti PK-yrityksiä jotka aloittavat viennin ulkomaille ja työllistävät lisää henkilöstöä. Tämä tuki voitaisiin maksaa kahdessa erässä siten, että viimeinen erä tuesta maksetaan, kun yrityksen suunnitelmat viennistä ovat konkretisoituneet. Tällöin yritystuki olisi rahaa joka palautuu ajan kanssa takaisin yhteiskuntaan ja vähentää työttömyydestä aiheutuvaa köyhyyttä osaltaan. Varmasti olisi myös monia muita vaihtoehtoisia ja nykyistä mallia parempia keinoja käyttää yritystuet kannattavasti yhteiskuntamme hyväksi lisäarvoa luoden.

Nykyisen hallituksen aikana seurannut talouden kasvu ei ole seurausta hallituksen erinomaisuudesta, vaan ainoastaan maailman suhdanteiden parantumisesta. Toki mieluusti he kunnian siitä itselleen ottavat. Ihan varmasti hallitus on jotakin hyvääkin saanut aikaan, mutta allekirjoittanut ei juuri nyt sitä keksi. Ojasta allikkoon tulemme kuitenkin seuraavissa vaaleissa menemään kuten niin usein ennenkin. Jos joudut valitsemaan aina edustajasi kakkoslaadun laarista, niin saat aina varmuudella kakkoslaatua vaikka valitsisit sokkona. Mielestäni äänestysaktiivisuutta voisi pitää jonkinlaisena kansan sivistyksen mittarina. Jos vaalikaudesta toiseen äänestysaktiivisuus on korkealla tasolla vaikka jokainen puolue vuorollaan osoittaa kyvyttömyytensä menettäen aina hallituksessa suosiotaan ja lisäämällä sitä paskapuheillaan populistisesti oppositiossa, niin mitä se kertoo kansasta joka antaa aina uudelleen ja uudelleen sumuttaa itseään löperöillä puheilla ja säilyttää silti uskonsa nykyiseen demokratiaan äänestääkseen?