Hesari uutisoi miten 62% suomalaisista kokee, että islam on pohjimmiltaan ristiriidassa täkäläisen kulttuurin ja arvojen kanssa. Ihmettelen missä umpiossa ovat eläneet ne  38% jotka eivät tiedä, että islamin arvot ovat räikeässä ristiriidassa länsimaisten arvojen ja ihmisoikeuskäsitysten kanssa. Hyvä kuitenkin että Hesari jutussaan kertoo kansan enemmistön olevan selvillä asioista.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005699271.html?share=f524c9f79b226a6116ca967bd3b52bab

Jutussa edelleen kerrotaan, että suomalaisilla on vaikeaa hyväksyä muslimeita naapurikseen tai perheeseensä. Ihmettelen miksi lähestulkoon kaikissa jutuissa jotka liittyvät islamiin ja sen suvaitsemiseen, pallo heitetään aina suomalaisten tai länsimaalaisten ihmisten kontolle. Paljon mielenkiintoisempi kysymys kun olisi, että missä määrin muslimit ovat halukkaita hyväksymään meidät vääräuskoiset ja Jumalattomat ihmiset meidän omissa maissamme, tai missä määrin he kokevat, että länsimaiset arvot ovat kannatettavia.

Pallo tulisi heittää heille jotka saapuvat länteen eikä peräänkuuluttaa kantaväestöiltä mitään muutosta. Suomalaisten ja eurooppalaisten kantaväestöjen asenteet islamia kohtaan heijastelee kokemuksista ja tilastotiedoista. Islamilainen maahanmuutto Euroopassa ei ole niin uusi ilmiö, että asenteita voisi selittää ennakkoluuloilla tai tietämättömyydellä. Pääministerimme peräänkuulutti muutama vuosi sitten uskonnollista lukutaitoa vastaukseksi niihin haasteisiin mitä lisääntynyt islamilainen maahanmuutto aiheuttaa.

Kaiken aikaa ja joka tuutista yritetään syöttää meille sellaista ajatusta, että kaikki menisi hyvin ko.maahanmuuton kanssa kunvan vain ME alamme ymmärtää paremmin islamia ja islamilaista kulttuuria ja kunhan vain ME muutamme asenteitamme. Tällainen ajatusmalli on läpeensä mätä. Se toimisi vain siinä tapauksessa, että ongelmien juurisyy olisikin meidän ennakkoluuloissamme ja asenteissamme. Ruotsalaiset ovat olleet  erittäin suvaitsevaa ja erilaisuutta huomioonottavaa ei-rasistista väkeä. He ovat ottaneet ison joukon muslimeita vastaan ja osoittaneet heille, että he ova lämpimästi tervetulleita. Tästä huolimatta Ruotsin ongelmat ghettoineen, rikollisuuden räjähtämisineen ja sosiaalisine ongelmineen ovat lähes kaikkialla tunnettu tilastollinen ja todennettu tosiasia.

Toisessa Hesarin jutussa  esitetään myös propagandamaisesti sellaista ajatusmallia, että kriittisyytemme islamia kohtaan kumpuaisikin vain siitä, ettemme tunne islamia tai muslimeita.

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005700357.html

Tietenkään, emme voi tuntea islamia läpikotaisin ollaksemme keskimäärin islamin asiantuntijoita. Siitä huolimatta kykenemme tekemään oikean suuntaiset johtopäätökset siitä, onko islamilainen muuttoliike länteen, ollut hedelmällistä ja yhteiskuntia rakentavaa. Sanotaan, että hedelmistään puu tunnetaan. Jutussa vihjaillaan, että koska tunnemme henkilökohtaisesti vähän muslimeita, se olisi juurisyy kriittisyyteemme. Mielestäni se, että tuntisimme muslimeita enemmän henkilökohtaisesti, aiheuttaisi ainoastaan perusteetonta kriittisyyden vähenemistä islamia kohtaan. Hieman samaan tapaan liityttäessä jäseneksi vaikka Jehovan todistajiin, oletettavasti kriittisyys Jehovan todistajia kohtaan vähenee sitä mukaa kuin tunneside uskontoon lisääntyy.

Eurooppalaisiin arvoihin kuuluu se, että pidämme YK:n ihmisoikeusjulistusta arvossa. Islamissa tälle ihmisoikeusjulistukselle on islamilainen vastine eli Kairon julistus https://fi.wikipedia.or/wiki/Kairon_julistus_ihmisoikeuksista_islamissa

Kairon julistuksen on allekirjoittanut 57 islamilaista valtiota. Julistuksesa vastustetaan uskonnonvapautta ja halutaan ihmisoikeudet sharian mukaisiksi. Islamilainen kulttuuri on kyllästetty nuivalla asennoitumisella vääräuskoisuutta kohtaan. Niin kauan kun islamissa opetetaan islamilaisia arvoja jotka ovat räikeässä ristiriidassa kulttuurimme ja arvojemme kanssa, on mahdottomuus, että suomalaisten tai eurooppalaisten asenteet merkittävästi muuttuisivat.