Ruotsin Malmössä oli maanantaina aseellinen välienselvittely. Kolme ihmistä kuoli ja kolme haavoittui. Sen verran normiksi tämä on Ruotsissa muuttunutkin, että nopeasti uutisoidaan pienesti asia ja unohdetaan sitten mahdollisimman nopeasti. Ainainen selitys kuuluu, että kyse on jengien välisistä yhteenotoista. Oli kyse jengeistä tai ei, niin absoluuttinen fakta on se, että väkivallan räjähdysmäinen kasvu länsinaapurissa linkittyy tietynlaiseen maahanmuuttoon. Monelleko syntyy lukiessa toistuvia uutisia Ruotsin joukkoraiskauksista, granaatti-iskuista, autojen polttamisista tai ammuskeluista mielikuva, että Sven ja Börje ovat laittaneet ranttaliksi? Niin, ei kyllä minullekaan. Eikä tarvi mielikuvien varassa ollakaan koska asiasta on todennettua dataa kertynyt länsinaapurissa jo pitkän tovin. Kaikki tietävät mihin ilmiöön käsiin räjähtänyt rikollisuus Ruotsissa linkittyy mutta sen ääneen sanominen tulkitaan rasismiksi.

Eilinen isku toi mieleen Maria Pettersonin raportin Malmöstä muutaman vuoden takaa. Kyseinen raportti on ehkä maamme journalismin  historian vääristellyin ja epärehellisin raportti jota onkin naureskeltu monella suunnalla. Raportin sanoma meni tiivistetysti suunnilleen siten, että koska toimittaja kykeni tekemään lyhyen visiitin Malmöön eikä häntä ammuttu tai kranaatteja heitelty, on Malmö ihan turvalllinen paikka kuten vaikka Helsinki. Outoon valoon raportin asettaa sekin, että Malmön turvallisuustilanteesta on raportoitu kansainvälisissä uutismedioissa jo yli vuosikymmen sitten. Kuka tahansa voi nopeasti selvittää nykyaikana asioiden todellisen laidan.

Malmö kuten useat muut länsinaapurin kaupungit ja kaupunginosat, ovat kärsineet jo pitkän tovin granaatti-iskuista, autojen polttamisista, poliisin kivittämisistä, raiskauksista, murhista yms. väkivallasta ja rikollisuudesta. Jokainen voi mielessään miettiä että mikä on se tietynlaisen maahanmuuton tuottama lisäarvo joka kompensoi käsiin räjähtäneen rikollisuuden haitat kantaväestölle? Ainakaan verotulojen lisääntyminen se ei ole koska työttömyysaste on kyseisen maahanmuuton osalta erittäin korkea.

Ruotsi on esimerkki siitä, miten paljon kärsimystä hyväuskoisuus, naiivius ja naivistinen humaanius voi aiheuttaa yhdessä vallan kanssa. Se johtaa tilanteeseen jossa kielletään kulttuurilliset ylitsepääsemättömät ongelmat ja uskonnon arvojen vaikutus ihmisen käytökseen ja sopeutumiseen. On äärimmäisen sääli Ruotsin kansan ja tulevaisuuden osalta, että  kehittynyt ja turvallinen maa ollaan uhrattu naiivistisen humaaniuden alttarille ja laitettu oma kansa maksamaan kallis lasku tästä jo alkujaan täysin epärealistisesta unelmasta missä kaikki ihmiset eläisivät toisiaan kunnioittaen sovussa keskenään katsomatta lainkaan sitä, onko heidän arvoissaan mitään yhteistä.

Jos maahanmuuttajaryhmältä puuttuu kunnioitus uuden kotimaansa arvoja, uskonkäsityksiä ja elämäntapaa kohtaan, on kyseinen maahanmuutto tuomittu epäonnistumaan vaikka lakejakin noudatettaisiin. Kunnioitus on ehdoton edellytys siihen, että ihmisen välinen hedelmällinen toiminta on mahdollista. Kunnioituksen puute heijastuu tietyssä maahanmuutossa erittäin selvästi halki koko Euroopan. Kunnioituksen syntymiselle ei taas ole mitään edellytyksiä niin kauan kuin uskonto ja kulttuuri opettaa, että vääräuskoiset toisinuskovat ovat toisarvoisia ihmisiä ja heidän elämäntapansa on väärä. Ne maahanmuuttajaryhmät jotka saattavat saapua kaukaakin, mutta joiden kulttuurissa on sopeutumista edistäviä elementtejä, menestyvät maahanmuutajina ja heitä myös kunnioitetaan vastavuoroisesti kantaväestön osalta.