Hallitus puuhastelee aktiivimalli kakkosta jota työministeri hehkuttelee innoissaan. Mallissa on haettava neljää työpaikkaa kuukauden aikana karenssin uhalla. Äkkiseltään ajatellen ei ole iso asia laittaa viikossa yhtä työhakemusta menemään. Mahdotonta on kuitenkaan nähdä mikä tässä mallissa on se mekanismi, joka tuottaisi jotain lisäarvoa työllisyyden hyväksi, ellei sitten lasketa yrityksissä hakemustulvan käsittelyyn kulutettua aikaa ja rahaa sellaiseksi. Koko systeemi on pelkkä typerä muodollisuus koska yksikään epäaktiivinen työtön ei muutu asenteiltaan aktiiviseksi lähettäessään karenssin pelossa työhakemuksia. Jos työtön ei halua töitä tai hän ei kykene työhön (jotkut työttömät kuuluisi sairaseläkkeelle) hän voi lähettää työhakemuksia sellaisiin työpaikkoihin, joihin ei varmasti tule pääsemään. Hän voi myös tehdä työhakemuksesta itsestään hyvin epäkiinnostavan työnhakijan halutessaan ja välttää työhaastatteluun pääsyn. Vastaavasti työn saannista motivoituneet työttömät ovat aktiivisia jo tällä hetkellä ja valitettavan usein kuullaan tarinoita miten sadatkaan työhakemukset ei tuottaneet tulosta esimerkiksi iän vuoksi.

Jos hallituksessa olisi oikeita porvareita, he ymmärtäisi kokonaisuuksia ja sen, että lisäarvon saamiseksi on saatava työpaikkoja lisää yrittäjyyden ja viennin lisäämisen kautta. Mielessäni ajattelen miten erilaisia ratkaisuja syntyisi, jos hallituksessa istuisi edes vuoden entisajan käytännönläheisiä teollisuuspatruunoita ja oikeita porvareita. Liikemiesälyä omaavat porvarit osaavat ymmärtää, että työpaikkojen syntyminen on vain seurausta kapitalistisesta toimeliaisuudesta ja pyrkimyksestä tuottaa taloudellista hyvinvointia. Työpaikat syntyvät sivutuotteena kun ensin ratkaistaan yrittämisen ja viennin pullonkauloja. Maassamme on lukuisa joukko PK-yrityksiä jotka voisivat aloittaa ulkomaanviennin mutta ovat haluttomia kasvattamaan toimintaansa osaksi riskien pelon takia. Valtio voisi leikata isoilta yrityksiltä yritystuet pois ja rahoittaa sillä PK-yritysten viennin aloittamista. PK-yrityksissä on enemmän kasvunvaraa kuin jo valmiiksi monikansallisissa suurissa yrityksissä. Suuri on se vaihtoehtoisten ja toimivien ratkaisujen määrä millä työpaikkoja voisi synnyttää aidosti lisää mutta joita hallitus on kyvytön näkemään. Ainakaan lippujen ja lappujen määrän lisäämisellä tätä tavoitetta ei saavuteta.