Kärjistäen ilmaisten ihminen on luonteeltaan lammas. Jos se ei suoranaisesti viihdy laumoissa, niin se ainakin ajattelee kuin lammas.Ja ainakin ihminen tyypillisesti suojelee ihmissuhteita mukauttamalla ääneen sanottuja mielipiteitään ja pahimmillaan jopa ääneen sanomattomia ajatuksiaan sellaisiksi jotka vastaa oman sosiaalisen ryhmän odotuksia. Kuvitellaampa liki mahdoton tilanne. Ajatellaan, että on menossa Vihreiden puoluekokous jossa puidaan puolueen poliittista linjaa ja ehdotuksia. Puolue on yhtenään toistanut edustajiensa suulla sanomaa siitä, miten turvapaikanhakijoita tulee ottaa maahan ja mielellään vielä olla antamatta heille karkoituspäätöksiä. Koska nämä asiat ovat puolueessa kuin uskonnollinen dogmi, ei jäsenistö todennäköisesti tule lainkaan kyseenalaistaneeksi näitä päämääriä. Ajatellaan että sinä olet tässä puoluekokouksessa mukana pitkäaikaisena Vihreiden kansanedustaja. Ajatellaan edelleen, että olet tutkinut ja pohtinut asioita ja päätynytkin siihen, että olisi huomattavasti humaanimpaa rajoittaa pakolaisten vastaanottamista rahan ja resurssien säästämiseksi ja niiden säästyneiden resurssien kohdentamista suoraan auttamiseen kriisikohteissa keskittyen erityisesti hädänalaisten lasten auttamiseen. Tiedossasi on, että esitettyäsi tämän oman humaanimman, järkevämmän ja tehokkaaman tavan auttaa, saat koko puolueen jäsenistön tuomitsevat katseet ja paheksunnan kyseenalaistettuasi puolueen mallin. Valitsetko tässä tilanteessa puolustaa asiaasi jonka katsot perustellusti olevan enemmän hyvää tuottava, vaikka tiedät saavasi ihmisten paheksunnan, vai mukautatko mielipidettäsi ja pysyt vaiti säilyttääksesi ihmissuteesi ja jäsenistön kunnioituksen? Uskoakseni suurin osa mukauttaa mielipidettään säilyttääkseen ihmissuhteensa ja nauttiakseen "hyvän" tyypin arvostusta. Toisin sanoen todellinen mielipide ja joskus ihan totuuskin uhrataan ihmissuhteiden alttarille vain siksi, että liian moni ihminen on suvaitsematon erilaisia mielipiteitä kohtaan.

Rinnastaisin ajattelun rikostutkintaan sikäli, että kuten tasokkaassa ajattelussa niin myös rikostutkinnassa lähdetään liikkeelle jälkien seuraamisesta. Ajattelu on ikäänkuin ulkoa ohjautuvaa. Liian usein näemme sellaista ajattelua jossa ensin päätetään mielipide perustuen yleensä tunnesyihin ja sitten aletaan etsiä vahvistusta tämän mielipiteen taakse. Päädytään nopeasti tilanteeseen joka ei kestä kriittistä tarkastelua. Ajattelussa äärimmäisen keskeistä on poistua mukavuusalueelta ja luopua ajatuksesta, että totuuden tulisi jollain tavoin olla itsellemme suopea tai yhteneväinen omien ihanteidemme tai aatteidemme kanssa. Maailma ei ole korrekti, joten vain harvoin tapahtuu niin onnellisesti että totuus jossakin asiassa olisi meitä miellyttävä. Ajattelussa tulee kyseenalaistaa lähtökohtaisesti kaikki. Vaikeinta ihmisille on kyseenalaistaa sellaiset hyvin tunnepitoiset asiat joita on vaalittu kauan ja hartaudella. Vielä vaikeammaksi se muuttuu jos merkittävä osa lähipiirin ihmisistä on samanhenkisiä. Jos sosialiset kontaktisi muodostuu ihmisistä jotka on jakaneet vuosikaudet esimerkiksi saman uskonnon, on hyvin vaikeaa lähteä kyseenalaistamaan tätä uskontoa.

Laadukkaassa ajattelussa ihmisen ego on alisteinen totuudelle. Totuudenjanon tulee olla vahvempi kuin egoistisen oikeassa olemisen tarpeen. Siksi on ihmiselle eduksi jos hän on muuttanut mielipiteitään elämänsä aikana aina kun hän on oivaltanut uutta tai saanut lisää informaatiota.