Häkellyttävää on toisinaan seurata tai osallistua keskusteluun missä tasa-arvon, suvaitsevaitsevaisuuden ja seksuaalivähemmistöjen puolustajina profiloituvat ihmiset puolustavat hyvin mielellään islamia. Otaksun tämän tapahtuvan kauniisti ilmaisten suuresta ajattelemattomuudesta. Erikoisinta on tilanteet missä itse seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö puolustaa islamia. Ilmeisesti silloin ajattelu menee niinkin yksinkertaista rataa, että koska  olen vähemmistössä itse, niin minun täytyy puolustaa kaikkia muitakin vähemmistöjä vain vähemmistöön kuulumisen vuoksi ikäänkuin itseisarvoisesti. Järjettömintä mitä suomalainen homoseksuaali voi tehdä, on puolustaa äärimmäisen homovastaista islamia. Samoin on laita feministien suhteen.

Kun suomalainen kristitty vastustaa tasa-arvoista avioliittolakia, niin nopeasti ovat nämä samat ihmiset haukkumassa kristittyjä ja vastustamassa heidän ajatteluaan. Kuitenkin kaikki tietävät, että islamilainen maailma on homovastaisuudessa maailman kärkeä. Millään muulla tätä ristiriitaa ja kaksoistandardia on vaikea selittää kuin sillä, että joko etninen tausta tai se vähemmistöys vaikuttaa lopputulemaan. Henkilökohtaisesti pidän tätä älyllisenä idiotismina noin epäkorrektisti ilmaisten.

Ajassamme on nähtävissä trendi, että jotkut vähemmistöt toivoisivat erityiskohtelua ja alituista paapomista neutraalin suhtautumisen sijaan. Alkuperäinen tarkoitus kai oli, että ne vähemmistöt joiden asiat ovat olleet huonosti esimerkiksi syrjinnän vuoksi, saisi tasa-arvoisen lähtötilanteen.  Selkäydinvammainen pyörätuolipotilas kuuluu kävelykykyisten joukossa vähemmistöön. On perusteltua, että rakennamme pyörätuolipotilaita varten ramppeja julkisiin rakennuksiin jotta myös he kykenee asioimaan itsenäisesti. Jos taas islaminuskoinen ihminen on muuttanut suomeen, kuuluu hänen velvollisuuksiinsa tulijana mukautua meidän elämänmenoomme, eikä saada ohituskaistoja uskonnollisen vähemmistöytensä vuoksi. Hänen vuoksi ei siis tarvita mitään erityistoimenpiteitä koska hän halutessaan kykenee tekemään samat asiat kuin muutkin. Jos taas ei kykene, vastuu siitä ei kuulu meille koska hän oli se joka tänne omasta tahdostaan saapuikin. On siis olemassa vähemmistöjä joita on perustellumpaa huomioida yhteiskunnassa eri tavoin kuin joitakin toisia vähemmistöjä. 

Voiko vähemmistöön kuuluva olla rasisti tai väärässä? Vähemmistöön kuuluminen ei anna minkäänlaista suojaa niitä samoja ilmiöitä kohtaan mitä tavataan muussakin väestössä. Jos suomalainen islamia puolustava vähemmistödikkaaja menisi muutamaksi vuodeksi asumaan useisiin islamistisiin maihin, hän tuskin pitäisi islamin suhtautumista esimerkiksi homoseksuaaleihin tai toisinuskoviin saati sitten toisinajatteleviin kovinkaan suvaitsevana. Ihmisoikeusjärjestöjen kritiikin kohteena on vuodesta toiseen islamistiset maanosat. Eräät vähemmistöt vaikuttaa olevan varustettu ikäänkuin jollakin mielensäpahoittamis-ohjelmalla, jossa oikein odotetaan tilaisuutta päästä uhriutumaan. Tämä johtaa siihen että nähdään esimerkiksi rasismia joka puolella.

Jos islam olisi meille kokonaan tuntematon asia maassamme, ja sitten jokin kantasuomalainen ryhmittymä alkaisi edistää ja puhua täsmälleen samanlaisia arvoja ja suhtautumista esimerkiksi naisiin tai homoseksuaaleihin, mikä islamissa on arkipäivää, niin on päivänselvää että mm. feministit olisi kovaäänisesti kritisoimassa tätä ryhmittymää. Koska islam edustaa suomessa vähemmistö-uskontoa, niin tämä vähemmistöys antaa ikäänkuin suojaa kritiikiltä eräiden tahojen mielestä. Uskontokritiikissä tämä asia näkyy hyvin selvästi. Saat kritisoida kristinuskoa mielinmäärin ja vähemmistödikkaajat ja feministit ovat hiirenhiljaa tai jopa osallistuvat kritiikkiin. Mutta kritisoipa islamia niin olet nopeasti rasisti tai ainakin väärässä kritiikkisi kanssa.

Henkilökohtaisesti yritän olla mahdollisimman sokea kaikille vähemmistöille. En puolusta tai vastusta ketään vain siksi, että kuuluvat johonkin vähemmistöön. Sen sijaan vastustan sellaista ajatusta, että vähemmisöjä tulisi kohdella jotenkin paapoen tai varoen kritiikkiään asioista vain siksi, että joku sattuu kuulumaan vähemmistöön. Irakilainen homoseksuaali  on Irakissa vähemmistöä joka saa pelätä henkensä edestä että hänen suuntautumisensa paljastuu. Jostain syystä feministejä tai tasa-arvon sekä seksuaalivähemmistöjen puolustajia ei voisi vähempää kiinnostaa miten islamissa suhtaudutaan naisiin tai seksuaalivähemmistöihin. Loogista olisi ajatella, että siellä missä sortoa ja suvaitsemattomuutta on eniten, niin siihen suuntaan menisi kritiikin terävin kärki. Ilmeisesti logiikka ei ole ihmisen vahvimpia alueita.