Luonnonsuojelu on asia jossa mennään toisinaan yksi näkökulma edellä ja hukataan usein kokonaisuus. Itämeren hyljepopulaatio on kasvanut kasvamistaan vuodesta toiseen. Hylkeitä on haluttu suojella suojelemisen perään unohtaen samalla sen, että ihmisen kuuluisi olla hylkeen luonnollinen vihollinen. Hyljepopulaation karkaaminen käsistä on meriluonnolle äärimmäisen vahingollista. Luonnonsuojelijat näkevät hylkeen ainoastaan söpönä ja alituista suojelua vaativana eläimenä unohtaen samalla sen, että jo tällä hetkellä hylkeet rokottavat itämeren lohikantaa 3 kertaa enemmän kuin kalastus.Jo vuonna 2010 hylkeet söivät vuodessa Itämerestä lähes puoli miljoonaa lohta. Tämän päälle tulee taimenet, siiat ja muu hylkeelle maittavat kalat. Tutkimukset tietävät sanoa että hylkeet ja norpat syövät kalaa Itämerestä noin 72 miljoonaa kiloa. Tämän kaiken kalan ne paskovat takaisin merta rehevöittämään.

Hylkeet eivät pelkästään syö kaloja ravinnokseen vaan ne myös sankkoina laumoina karkoittavat kaloja niiden kutupaikoilta ja elinympäristöstä missä kalat viihtyvät. On käsittämätöntä puhua samaan aikaan luonnonvaraisen lohen suojelusta ja suojella luonnonlohen suurinta vihollista hyljettä. Jos hylkeille olisi sallittu jo kaksi vuoskymmentä sitten täysi metsästysoikeus, olisi ihminen verottanut hyljepopulaatiota koko ajan sen verran, että hylkeistä ei olisi muodostunut Itämeren suurinta ekologista katastrofia. Muistan aikoinaan kun Karpo teki ohjelmassaan testin siitä miten helposti ihmiset laittavat nimiään adresseihin "hyvän" asian puolesta ymmärtämättä lainkaan mistä oikeasti on kysymys. Hieman samalla tapaa monet vihreät ajattelevat hylkeistä, että se vaatii alituista suojelemista koska suojeluhan on aina oikein ja siitä saa hyvän mielen. Nyt suojelua vaatisi jo monet kalakannat hylkeiltä.

Hylkeen metsästys on äärimmäisen haastavaa. Vaikka hylkeillä olisi ollut vapaa metsästysoikeus jo 20 vuotta sitten, ei hylkeitä olisi metsästetty sukupuuttoon laajoilla merialueilla. Se olisi kuitenkin antanut hylkeelle luonnollisen vihollisen ja pitänyt hyljekannat sellaisella tasolla, että myös muilla merenelävillä on mahdollisuus pärjätä. Nyt tilanne on riistäytynyt kokonaan hallitsemattomaksi ja monet kalakannat tulevat romahtamaan. Samalla vähenee rannikolla koko ajan kalastus ja lähikalan tuottaminen vähenee, joka tarkoittaa sitä että kalaa pitää tuoda kuluttajien tarpeisiin ulkomailta. Tämä ei tietenkään ole ekologista toimintaa vaan vaatii paljon mm.fossiilisia polttoaineita.

Vaarana on, että jos hyljekanta saa kasvaa rajattomasti, se voi sairastua ja luonto karsii silloin kertaheitolla hylkekannan sukupuuton partaalle. Mikään populaatio ei voi vain kasvamistaan kasvaa rajattomasti. Todellinen luonnonsuojelu ymmärtää luonnon monimuotoisuuden ja erilaisten tekojen seuraukset luonnossa. Jos ihminen on ajanut maapallolla sukupuuttoon monia eläinlajeja, niin samalla on voinut myös vääristyä käsitys siitä, että ihmisen kuuluukin olla monille eläimille vihollinen yhtenä eläinlajeista ja osana ravintoketjua. Tämä tietenkin oikeissa mittasuhteissa resursseihin nähden. Hylkeen osalta olemme ajamassa ahdinkoon monia kalakantoja ja tekemässä karhunpalvelusta meriluonnolle. Suomen kalatalouden pelastus on tuhannet järvemme josta pyydetään kestävällä tavalla terveellistä lähikalaa kauppoihimme. Maamme kalastus pitää vesistöjä kunnossa, tuottaa pienellä määrällä fossiilisia polttoaineita arvokasta ja terveellistä ja uusiutuvaa lähiruokaa ihmisille kestävästi ja tuottaa samalla työpaikkoja monella sektorilla. Kotimainen kala on terveellisintä ja ekologisinta mahdollista ruokaa.Todella sääli kuitenkin, että rannikkomme kalastus ja kalakannat on uhrattu luonnonsuojelun nimissä hylkeelle. WWF:n kalasuositukset näyttää vihreää valoa pääosin kaikille tärkeimmille kotimaisille kaloille ja kehoittaa suosimaan niitä. Sääli vain edes WWF ei ole ottanut keskusteluun ylisuurten hyljekantojen  tuhoavaa vaikutusta rannikon kalakannoille.