https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005604153.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=2&utm_source=tf-other&share=f912160249409909c660bff138bf808f

 

Tanskassa vallitsee laaja konsensus siitä, että maahanmuuton ongelmille on tehtävä jotain hyssyttelun ja odottamisen sijaan. Tanskalaisilla on verrattain lyhyt matka tehdä Juutinrauman kautta opintomatkoja esimerkiksi Malmöön seurailemaan ghettoutumisen iloja. Suurin osa ruotsalaisia, tanskalaisia, suomalaisia ja ylipäätään eurooppalaisia ymmärtänee Tanskan koventuneet linjaukset. Pieni maa jonka kantokyky on nopeasti uhattuna niin taloudellisesti, sosiaalisesti kuin perusturvallisuuden ja kulttuurinsakin osalta, mikäli noudatetaan Ruotsin mallia maahanmuutossa ja painetaan villaisella vielä kaikki ongelmatkin. Tästä asiasta ei siis liene edes tarvetta kirjoittaa.

Syrjintä onkin mielenkiintoisempi ja filosofisempi kysymys pohdiskella. Tanskan pääministeri toteaa rehellisesti: "me syrjimme, mutta kohtuullisesti". Jos menemme syrjinnän alkulähteille niin tasan jokainen meistä ihmisistä toteuttaa jossain asiassa syrjintää. Me vain toteutamme sitä niin tottuneesti ja automaattisesti ettemme tule pysähtyneeksi miettimään koko asiaa. Me syrjimme ikääntyneitä työmarkkinoilla. Me kohtelemme eriarvisesti Jehovan todisitajia ja muuta väestöä asevelvollisuuskysymyksessä. Omassa elämässämme syrjimme kaikein radikaaleimmin väärän näköisiä, väärän aatteen kannattajia, liian rikkaita ja liian köyhiä. Jo hiekkalaatikkoiässä aloitamme syrjimään ja emme ota leikkiin mukaan ihan jokaista halukasta. Vain mielikuvitus on rajana löytää kaikki syrjinnän kohteet yhteiskunnissamme ja elämässämme.

On olemassa syrjintää joka on sekä moukkamaista, että perusteetonta. Kuitenkin on olemassa myös täysin ymmärrettävää syrjintää. Jos päästäisimme kenet tahansa halukkaan opiskelemaan ja työllistymään kirurgiksi tai lentokapteeniksi ilman syrjimistä, monet joutuisivat silloin maksamaan kovan hinnan syrjimättä jättämisestä. Toisinaan voi olla tärkeää kysyä kysymys: Voiko jokin ihanteidemme vastainen teko olla perusteltua siksi, että se vähentää ihmisten kokemaa kärsimystä? Ehdottomasti kyllä. Eurooppa on jo joutunut maksamaan kovan hinnan siitä, että se on toteuttanut liian pitkälle omia ihanteitaan päästämällä rajojensa yli sunnilleen kaikki halukkaat.

Emme voi hyväksyä omien ihanteidemme pantiksi mitä tahansa seurauksia. Jos esimerkiksi Ruotsi olisi maahanmuuttopolitiikassaan harjoittanut pientä syrjintää ja evännyt tietyistä maanosista tulevan maahanmuuttovirran, Ruotsi olisi ehkäissyt massiivisen määrän väkivaltarikoksia,murhia, raiskauksia, autojen polttamisia, poliisin kivittämisiä jne jne. Joka ikinen vuosi Ruotsissa kasvaa ruotsalaisten maksama hinta siitä, ettei Ruotsi ollut ajoissa halukas asettamaan tervettä järkeä ylitse oman naiivin ihanteensa.

Olemme Euroopassa nurinkurisessa tilanteessa. Me haluamme pyhittää arvomme niinkin pitkälle syrjimisen ehkäisyssä, että tulemme jo sitä kautta lisäämään sellaisten aatteiden ja uskontojen asemaa Euroopassa, jotka haistattavat pitkät meidän ihmisoikeuskäsityksillemme. Toisin sanoen jos Eurooppa pitää loputtomiin kiinni syrjinnän ehkäisystä, se tulee itse syrhinnän kohteeksi hitaasti mutta varmasti.

Positiivinen syrjintä on mielenkiintoinen vinouma. Se ei nimittäin ole lainopillisesti lainkaan syrjintää. Eli kun esimerkiksi kaupunki päättää palkata henkilöstöä ja suosii maahanmuuttajia palkkauksessa suomalaisten ohitse, se ei täytä syrjinnän määritelmää lain edessä vaikka kyse on syrjinnästä. Kuten meillä jokaisella on oikeus päättää keitä otamme kotiimme vierailulle, myös valtioilla on oikeus ja oikeastaan moraalinen velvollisuus katsoa tarkkaan mitä ryhmiä se päästää maahansa.