Ohjaaja Aku Louhimies on joutunut julkisen lynkkauksen kohteeksi. Tapahtumista tiedän sen mitä mediassa on kerrottu, joten en ota kantaa siihen millaisia sikailuja on tapahtunut. Syytöksissä on varmasti jotain perää koska anteeksipyyntökin on useampaan kertaan kuultu Louhimiehen suusta. Vastenmieliseksi asiat tekee kuitenkin se, että tuomiot on jaettu median välityksellä ihminen totaalisesti leimaten ja vielä kulttuuriministerinkin toimesta halveksuen vaikka mitään oikeuden antamaa tuomiota ei asiassa ole.

Laajemminkin kulttuurissamme vallitsee lynkkausmentaliteetti hyvin voimakkaana. Tässä tapauksessa julkisen lynkkaamisen taustalla oli esitetyt konkreettiset teot, mutta monasti lynkkaamiseen johtaa myös pelkkä mielipide. Pohjimmiltaan kyse on suuren yleisön osalta siitä, että onnistuuko tällaista ikävää tapausta kommentoimalla profiloimaan itsensä muiden silmissä ns. hyväksi ihmiseksi. Sama ilmiö on nähty maahanmuttokeskustelussa. Vaikka kaikki tosiasiat ja argumentit tukee sitä, että humaanimpaa olisi auttaa ihmisiä kriisimaissa tai pakolaisleireillä, kuin majoittaa sekalaista väkeä länsimaihin haaskaten samalla oikean humanitäärisen työn resursseja, on nopeasti leimattu asiaa kriittisesti tarkastelevat ihmisvastaisiksi ja pahoiksi ihmisiksi.

Ihminen usein arvottaa oman profiilinsa korkeammalle kuin tosiasiat ja viisauden. Kun ihminen haluaa kertoa muille olevansa hyvä ihminen, hän ei sano sitä itseään  korottaen "olen hyvä ihminen", vaan hän ilmaisee tämän asian kiertoteitse sanomalla esimerkiksi "vastustan Louhimistä ja hänen elokuviaan" tai " vastustan niitä ihmisvihollisia jotka eivät päästäisi kaikkia halukkaita hakemaan turvapaikkaa". On miljoona eri tapaa korottaa itsensä muiden silmissä epäsuorasti kannattamalla tai vastustamalla asioita vai niihin liitettyjen mielikuvien ja stereotypioiden kautta.

Vain vahva ja ajatteleva ihminen jolla on halua arvioida asioita laajemmin, kykenee olemmaan eri mieltä vaikka enemmistö olisi noitavainoihin osallistuvia "hyviä ihmisiä". Ruotsissa teki hiljattain itsemurhan entinen Tukholman teatterin johtaja metoo-kampanjan seurauksena. Oli syytökset oikeita tai ei, on järkyttävää kun ihmiset voivat jonkun kampanjan nimissä joukolla lynkata ihmisen julistaen hänet kaikelle kansalle paskaksi ihmiseksi antamatta edes mahdollisuutta itselleen arvioida asiaa järkevästi ja tekoihin suhteutettuna. Tätä raivoa vielä lisää ihmisen taipumus lammasmaiseen laumakäyttäytymiseen jossa lynkkaus on keskiössä eikä suinkaan itse ilmiöiden ymmärtäminen tai niiden ehkäisy. Tärkeämpää on joukon mukana vouhottaminen kuin asioiden rauhallinen pohtiminen.

Tällainen julkisen nöyryytyksen mentaliteetti antaa mahdollisuuden myös väärinkäytöksiin eli vääriin syytöksiin. Kun saadaan mukaan joukko ihmisiä noitavainoilemaan, ei syytetty voi tehdä mitään asialle. On tapahtunut lukemattomia itsemurhia pienemmissäkin piireissä väärien syytösten vuoksi. Tällaisissa tapauksissa suuren yleisön tehtävä ei pitäisi olla asettua syytetyn tai syyttäjien puolelle vaan pysyä vaiti ja antaa heidän hoitaa asiat jotka tapaukseen liittyvätkin. Viimekädessä oikeus on se joka jakaa tuomiot. Kokonaan toinen tilanne on, jos kysymyksessä on esimerkiksi tuote joka valmistetaan esim orjatyövoimalla tai laiminlyöden kaikki taloudelliset tai ympäristölliset vastuut. Tällöin on hyvä, että kuluttajia informoidaan epäkohdista jotta synnytetään painetta yritykselle muuttaa toimintatapojaan. Jos joku nyt jättäisi ostamatta Louhiniemen elokuvan kohun takia, tulisiko hän boikotoineeksi ohjaajaa vai näyttelijöitä vaiko molempia?