Populismi ei sanana sinällään ole negatiivinen sävyltään. Negatiiviseksi se on saatu särähtämään korvissamme vain siksi, että mediassa yhtenään se esitetään nimenomaan negatiivisessa sävyssä. Toisaalta populismia on usein harjoitettu tavalla joka on heikentänyt sen arvostusta. Näitä keinoja on olleet mm. erinäiset iskulauseet ja hokemat, yksinkertaisten ratkaisujen tarjoaminen muihinkin kuin oikeasti yksinkertaisiin ongelmiin, kansan kehuminen, läpinäkyvä vallantavoittelu vallan itsensä vuoksi ilman aikomustakaan välittää kansasta jne jne..

Ongelmaksi on muodostunut se, että nykyisellään puolueen tai yksittäisen poliitikon on hyvin vaikea olla samaa mieltä liiaksi kansan kanssa koska kolmannet tahot kuten media leimakirvestä heiluttaen nopeasti lyö populistin leiman sanojansa otsaan. Toisin sanoen populismi termistä on muodostettu sille poliittiselle eliitille jonka tavoitteena ei edes ole kansansa hyvän edistäminen, kätevä työväline rajoittaa kansan tahdon eli demokratian toteutumista. Niin kauan kuin voidaan leimata eri puolueita populistipuolueiksi, voidaan perustella oma poliittinen elitismi ja kansan tahdon vastainen politiikka.

Koska kaikki poliittiset puolueet ovat enemmän tai vähemmän populisteja, jakaisin populismin kovin mieluusti kahteen alaryhmään jotensakin seuraavalla tavalla:

 

Negatiivinen populismi:

Populismia jossa kansankiihoituksen keinoin pyritään puheilla saavuttamaan kansan suosiota ja näin päästä valtaan. Valtaan päästyä ei edes pyritä toteuttamaan fraasimaisesti iskulauseissa hoettuja asioita joita tiedetään äänestäjien odottavan. Negatiiivinen populismi on pelkkää vallantavoittelua ilman minkäänlaista vastuuta kansaa ja sen hyvää kohtaan.

Positiivinen populismi:

Populismia jossa aidosti pyritään toimimaan kansan edunvalvojana ja näin ollen vaalipuheita seuraa myös konkretiassa vahva pyrkimys toteuttaa kansan toiveita. Positiivinen populismi on todellista demokratiaa jossa kansalla on aidosti mahdollisuus vaikuttaa äänestämällä.

 

Ihmiset ovat pohjimmiltaan hyväksyntää hakevia laumaeläimiä. Tästä seuraa se, että vain harva meistä on riittävän rohkea ollakseen yksin tai marginaaliryhmän kanssa eri mieltä kuin suurin enemmistö joka ei useinkaan ajattele asioita erityisen pitkälle. Ryhmäpaineen vaikutus on erittäin suuri ja ihmisen täytyy olla vahva ilmaistakseen skeptisyytensä  asioista joita yleisesti pidetään  relevantteina tai tosina.

Valitsemmeko mielipiteemme perusteellisen pohdinnan kautta vai oikaisemmeko ja menekkekö helpoimman reitin kautta luoden ajan trendin mukaan kantamme ja saaden samalla kanssaihmisten enemmistön hyväksynnän?