Tanskan sosiaalidemokraatit haluaa rajoittaa pakolaisten pääsyä maahansa. Yllättävää tässä uutisessa on ainoastaan se, että avaus tulee sosiaalidemokraateilta. Selittävä tekijä lienee se, että Tanska on verrattain pieni maa monessa suhteessa ja realiteetit ja resurssit tulevat vastaan nopeasti. Kun realiteetit iskee vasten kasvoja, on pakkokin ottaa järki käteen. Haluttiin sitä ääneen tunnustaa tai ei, mutta tosiasiassa niin kauan kuin taikasana "asylum" tarkoittaa subjektiivista oikeutta rajan ylitykseen, on vastakkain hyvinvointivaltion puolustaminen ja "maailman parantaminen". Vaikea on kuitenkin nähdä miten maailma paranee sillä että hyvinvointivaltiot luopuvat omasta hyvinvoinnistaan.  Tilannetta voisi verrata siihen, että osa ihmisistä sairastaa ja loput sairastuttaa itsensä ihan vain solidaarisuudesta.  Toinen selittävä tekijä lienee se, että Tanskan sosiaalidemokraatit ovat oppositiossa. He tietävät, että järkeistämällä poliittista linjaa, voi saada enemmän ääniä kuin olemalla vastuuton unelmoija ja leväperäinen oman kansansa tulevaisuuden suhteen.

Katsoimme maailmaa mihin ilmansuuntaan tahansa, voimme nähdä kaikkialla puutetta ja kärsimystä enemmän tai vähemmän. Empaattisinkin ihminen on pakotettu tunnustamaan maailmanparannuskuplansa puhjettuaan, että olemme täysin kädettömiä puuttumaan maailman ongelmiin. Populaatio kasvaa nopeammin kuin ehdimme maailman ihmisiä pelastamaan. Voimme ottaa Eurooppaan vaikka koko Afrikan väestön mutta olemmeko silloin tehneet jotain hyvää? Emme ole. Olemme silloin tuhonneet oman hyvinvointimme ja levittäneet pahaa oloa ympärillemme ja riistäneet itseltämme sen vähäisenkin kyvyn tehdä kestävää ja resurssien määrään perustuvaa humanitääristä työtä.