Kiitos esi-isät jotka taistelutantereilla maatamme puolustitte, kiitos esi-isät jotka tätä maata rakensitte uutterasti. Kiitos lotat jotka vapaaehtoisesti osanne vaikeina aikoina annoitte. Kiitollisuus kuvaa parhaiten tuntoja Suomen täyttäessä 100 vuotta. On aivan liian helppoa unohtaa millaisia uhrauksia on annettu tämän maan puolesta. Tästäkin torpasta josta blogiani kirjoitan, lähti veljekset aikanaan sotaan. Toinen (pappani) palasi ja toinen jäi. Vastaavia tarinoita on maamme täynnä ja toivottavasti milloinkaan ei unohdu ne uhraukset. Toivottavasti milloinkaan ei kuole kansallismielisyys ja rakkaus maatamme kohtaan. Niin paljon olemme saaneet, että on kunnia asia saada tehdä parhaansa tämän maan hyvinvointia puolustaessa.

Moni asia vaatii maassamme parannusta ja monia asioita voi kritisoida. Kuitenkin niin kauan kuin muistamme juuremme, kansallisen identiteettimme, historiamme ja esi-isien uhraukset, meillä on toivoa muuttaa asioita. Niin lukematon määrä asioita on meillä myös hyvin. Hieno tapa sota-aikoina oli pyrkiä saamaan kaatuneet kotimultiin. Siksi on nyt paikka jonne kynttilää viedä.

Sanat ovat liian vähän kun pitää kuvata tuntoja isänmaata ja esi-isiämme kohtaan. Tietäkööt edesmenneet, että tässä maassa on aina runsaslukuinen määrä ihmisiä jotka arvostavat teidän tekojanne ja vaalivat niitä arvoja joita te kunnioititte.

Onneksi olkoon 100 vuotias Suomi. Rakastamme sinua.