Blogi on viimeaikoina jäänyt vähemmälle huomiolle. Turun tapahtumien keskustelua seurattuani, koin pakottavaa tarvetta purkaa ajatukseni tunkiolle, eli tänne blogiin. Eräät tahot tuntuvat olevan enemmän huolissaan suomalaisten koventuneista asenteista kuin turvattomuuden lisääntymisestä. Kumpi oli ensin, muna vai kana? Ensin oli Eurooppalaiset terroriteot ja kasvanut rikollisuus ja vasta sitten koventui asenteet. Kaiken aikaa monia on hiertänyt se, että moniin ongelmiin olisi hyvin yksinkertaisia ratkaisuja joiden keksiminen ei edellytä kaksisia älynlahjoja.

Fakta 1. Euroopan ja Suomen kyky auttaa on rajallinen.

Fakta 2. Johtuen faktasta 1, on humanitäärinen apu kohdennettava tarkasti niiden hyväksi jotka varmasti apua tarvii

Fakta 3. Suurin osa Eurooppaan saapuvista turvapaikkaa hakevista ei ole turvapaikan tarpeessa

Humanitäärinen työ tulee siis toteuttaa huomioimalla kansalliset intressimme ja etumme (turvallisuus ja talous) sekä autettavien ihmisten hätä. Toteuttaako Eurooppa nyt politiikkaa jossa nämä asiat olisi tasapainossa ja kansojen hyväksyttävissä? Vastaus on yksiselitteisesti EI.

Gallupien mukaan suomalaisista enemmistö vaatii turvapaikkapolitiikkaan kovia tiukennuksia. Tiukennukset toimisi sekä kansamme hyvinvoinnin jatkumisen hyväksi, että turvapaikkaa tarvivien hyväksi.

Ongelmat voitaisiin ratkaista hyvin helposti seuraavalla tavalla. Tiedossamme on ne maat jotka katsotaan riittävän turvallisiksi, että niihin voidaan palauttaa turvapaikanhakijoita. Tiedämme myös maat jotka katsotaan vaarallisiksi. Meidän tulisi käännyttää jo rajalta nämä ihmiset jotka saapuu hakemaan turvapaikkaa riittävän turvallisista maista. Toiseksi meidän tulisi noudattaa jonkinlaista kiintiötä siinä, että suurin osa turvapaikkaa vaarallisista maista saapuvista, on lapsia ja naisia, eli käännyttää miehiä rajoilta. Otaksun, että suurin osa vanhemmista on valmiita uhraamaan vaikka henkensä lapsensa elämän puolesta. Koska resurssit ova rajalliset, tulisi lapsien turvaan panostaa jotta maksimoidaan avuttomampien avunsaanti. Mikäli tätä mallia ei haluttaisi käyttää, voisimme edes edellyttää että kun turvapaikkapäätös annetaan, on hakijat henkilökohtaisesti paikalla ja valmiita siihen, että heidät siirretään säilöön siksi aikaa kunnes karkoitus pannaan täytäntöön. Ei voi olla niin, että oli päätös myönteinen tai kielteinen niin maahan saa joka tapauksessa jäädä. Meidän tulee lähteä siitä että päätökset ovat oikeita, ja kunnioittaa niitä.

Näin toimien antaisimme maailmalle sen viestin, että tänne on turha hakeutua jos tietää ettei ole oikeasti avun tarpeessa. Samalla ne jotka apua tarvivat aidosti, tietäisi että välitämme ja teemme parhaamme auttaaksemme. Miksi kansalaisten asenteet on tiukentuneet suhteessa turvapaikanhakijoihin? Syy on siinä, että meillä on omasta takaa taloudellisia ongelmia ja paljon syrjäytyneisyyttä ja tyytymättömyyttä. Olemme pettyneitä siihen miten typerästi poliitikkomme puolustaa kansallisia etujamme. Kansa kokee että vähistä rahoistamme autamme väärää väkeä. Jos politiikkaa muutettaisiin ehdottamallani tavalla, kansalaiset ymmärtäisi ja hyväksyisi paljon paremmin pakolaisia koska voisimme olla varmoja, että suurin osa on aidosti apua vailla. Samalla kansan ei tarvisi kokea huolta kasvaneen turvattomuuden takia.

Kukaan tuskin pitäisi poliitikkojamme sinisilmäisinä ja typerinä mikäli he ottaisi jämäkän otteen ja toteaisi ykskantaan, että nyt keskitytään lapsien auttamiseen ja huolehditaan samalla siitä että resurssimme tulee kohdennetuksi oikeudenmukaisella tavalla. Turunkin tapahtumat olisi todennäköisesti jäänyt tapahtumatta mikäli maamme toteuttaisi edellä mainittua politiikkaa.

Huomionarvoista on myös se, että ne ihmiset jotka äänekkäimmin vastustavat nykyistä mallia, on usein ihmisiä joilla ei ole mitään menetettävää. Tästä monelle syntyy sellainen vaikutelma, että nämä ovat vain höyrypäiden suvaitsemattomien kiihkoilijoiden pieni joukko. Tosiasiassa kyselyiden perusteella suurin osa suomalaisia haluaa tiukentaa pakolaispolitiikkaa kuten maahanmuuttopolitiikkaakin. Ihmiset joilla on korkea asema ja paljon menetettävää, ei vain uskalla puhua liikaa ajatuksiaan koska meillä on vielä toistaiseksi olemassa voimakas koneisto joka demonisoi ja tuomitsee ihmiset "vääristä" mielipiteistä. Ongelmien tulee kärjistyä huomattavan paljon lisää, että useimmat uskaltaa sanoa kantansa ääneen.

Poliitikot näpertelevät nyt uusien tiedustelulakialoitteiden kanssa antaakseen meille kansalaisille illuusion siitä, että he tekevät jotain asioille. Todellisuudessa millään tiedustelulla ei tällaisia tapahtumia ehkäistä. Oikeasti toimivat ratkaisut ovat jotain ehdottamani kaltaisia ja ne ovat poliitikoille ihan liian epäkorrekteja koska heidän pitää kumartaa eu:n suuntaan.