Pitkästä aikaa on hetki aikaa syventyä blogin kirjoittamiseen. Kuinkas muutenkaan, käsittelee blokkaus Yhdysvaltojen presidentinvaaleja. Sanottakoon alkuunsa että allekirjoittanut piti molempia ehdokkaitta täysin sopimattomana kyseiseen tehtävään. Ehdokkaita kiinnostavampaa on kuitenkin median käyttäytyminen. Median ( lue propagandakoneiston) käytös on ollut demokatiaa halventavaa alusta saakka. Ihmisille on systemaattisesti lobattu ajatusta, että on kaksi ehdokasta mutta vain Clinton on hyväksytty vastaus presidentiksi. Olkoonkin, että molemmissa ehdokkaissa on puutteita ja moitittavaa, on media kuitenkin keskittynyt yksipuolisesti Trumpin parjaamiseen.

 

Trumpin parjaamisen keskiössä on ollut hänen junttimaiset ja sopimattomat puheensa ja näkemyksensä erinäisistä asioista. Jos kuitenkin asetetaan vastakkain puheet ja teot, niin mielestäni teot tulisi painaa vaakakupissa enemmän. Valtaeliittiin pitkään kuuluneen Clintonin teot ovat jääneet vaille isoa huomiota mediassa. Clintonin ura näyttäytyy lähes systemaattisena rikosten tehtailuna ja korruptiona. Media on lanseerannut ajatusta Clintonista hyviksenä ja Trumpista pahiksena ja sivuuttanut kokonaan Clintonin toiminnan ihmisyyttä vastaan aiemmin vallan kahvaa heiluttaessaan. Ehkä Trump sai runsaasti kannatusta juurikin siksi, että ihmiset kokivat että he osaavat itsekin tehdä omat äänestyspäätöksensä ilman, että media mustamaalaa toista ehdokasta koko ajan. Median tehtävänä olettaisi olevan puolueeton uutisointi eikä toisen demokraattisissa vaaleissa valittavan ehdokkaan parjaaminen. Vaaleissa ei mennyt vain usko siihen, että suurvalta kykenee nostamaan toinen toistaan fiksumpia ja rehdimpiä presidenttiehtokkaita asialliseen ja kunnioittavaan kamppailuun, vaan vaalit veivät sen vähänkin uskon mediaa ja tutkijoihin joka ennen vaaleja vielä oli jäljellä.

 

En lähde arvailemaan tuottaako Trumpin valinta amerikkalaisille hyvää vai huonoa hedelmää, mutta se lienee selviö että Clintonin valinta olisi jatkanut korruptoitunutta nykymenoa. Koomista vaalien jälkeen on ollut mielenosoitukset Trumpin valintaa kohtaan. Mielenosoitukset ovatkin toisin sanoen demokratiaa vastaan. Valitsijamiesjärjestelmää voi aiheestakin kritisoida mutta miksi vasta vaalien jälkeen? Olisiko mielenosoittajat kannattaneet valitsijamiesjärjestelmää ja demokratiaa vain siinä tapauksessa, että Clinton olisi voittanut vaalit?

 

Yhtenään on suomessakin käyty keskustelua populismin nousun syistä. On esiintynyt kaikenmaailman populismintutkijaa. Vastaus kysymykseen populismin noususta lienee kuitenkin kovin yksinkertainen. Jos vanhan vallan käyttäjät olisi ei-korruptoituneita osaavia poliitikkoja jotka ovat kyvykkäitä tuottamaan kansoille hyvää hedelmää ja huolehtimaan kansalaistensa eduista, ei ihmiset alkaisi pitää vaihtoehtoina helppoja ratkaisuja ja nasevia iskulauseita suoltavia populistipoliitikkoja. Toki pitää muistaa, että kaikki politiikka on populistista.

 

Huvittavaa on myös se, että aina valittu presidentti painottaa ensimmäisessä puheessaan kansan yhdistymistä ja haavojen parantamista. Ensin vaalikamppailussa vastakkainasetellaan sekä rikotaan ja sen jälkeen pidetään puheita kansan yhtenäisyyden tärkeydestä.

 

Ei vain epäkorrektia vaan myös kornia.