"Monikulttuurisuuden ideologia on ajanut kansalliset vähemmistöt niin sanotun kompensoivan suvaitsevuuden eteen. Sen mukaan ajatellaan, että jokaisen johonkin vähemmistöön kuuluvan länsimaalaisen pitäisi hyväksyä kaikki muutkin vähemmistöt ja aivan kaikki, mitä nämä muualta tulevat vähemmistöt edustavat. Kompensoivan suvaitsevuuden vallitessa monikulttuurisuutta ja maahanmuuttoa pyritään edistämään vetoamalla kantaväestöön kuuluvien ihmisten omaan jäsenyyteen jossakin muussa kuin etnisessä vähemmistössä.

Esimerkiksi seksuaalivähemmistöön kuuluvilta ihmisiltä odotetaan ja jopa vaaditaan maahanmuuton ja monikulttuurisuuden kannattamista sillä perusteella, että olemme itse jo yhden vähemmistön jäseniä. Oletuksena on, että meidän pitäisi tuolla yhdellä perusteella olla ”yleisesti suvaitsevia” eli pyytää ikään kuin anteeksi omaa erilaisuuttamme ja hyväksyä sen pantiksi kaikenlainen erilaisuus. Monet suostuvat tähän valheellisuuteen, sillä he kokevat elävänsä alistettuina yhteiskunnassa. Siksi monet homotkin ovat menneet muslimien puolelle ja vaatineet yleistä suvaitsevuutta taatakseen oman asemansa. Tämä on kuitenkin ollut täysin epäjohdonmukaista ja epäviisasta. Puolustukseksi voidaan sanoa, etteivät he ole tehneet niin tyhmyyttään vaan heikkouttaan. Todellisuudessa kaiken suvaitsevuuden pitää olla valikoivaa. Tämä johtuu jo suvaitsemisen käsitteen rakenteesta: suvaitseminenhan on arvovalintojen tekemistä ja siten joka tapauksessa valikoivaa.

Katsotaanpa miksi kompensoiva suvaitseminen ei ole loogisesti pätevää. Ensinnäkin (1) suvaitseminen sinänsä sisältää ristiriitaisen intention vaatiessaan luopumaan omasta järkiperäisesti perustellusta maailmankatsomuksesta pelkän suopeuden vuoksi. Suvaitsevuuden käsitteen rakenne on kompleksinen, sillä suvaitseminen on sietämistä vastoin todellisia asenteita (eli valehtelemista). Tämä ristiriitaisuus välittyy yleensä toleranssin penääjien omaan ajatteluun.

Toiseksi (2) jo monikulttuurisuutta sinänsä voidaan pitää epäjohdonmukaisena ajatusrakennelmana, sillä kukaan ei voi uskottavasti kannattaa yhtä aikaa useaa keskenään ristiriitaista kulttuurijärjestelmää. Mahdollisimman konkreettisesti sanottuna: koska islamilainen kulttuuri todellakin (ei vain omasta mielestäni) suhtautuu kielteisesti homoseksuaaleihin, homojen ei kannattaisi pyrkiä edistämään islamin leviämistä.

Kolmanneksi (3) on vastattava siihen, mitä tuo ”yleinen suvaitsevaisuus” merkitsisi. Sikäli kuin se voi vallita vain ristiriitojen tuottamisen, voimassapitämisen ja sietämisen kautta, kyse onkin oikeastaan välinpitämättömyydestä. Tämä taas herättää kysymyksen, onko kansalliseen etuun liittyvissä kysymyksissä syytä olla välinpitämätön, varsinkaan, kun kansallista etua koskevat asiat nousevat esiin heti valtioiden tai kansanryhmien ajauduttua konflikteihin." Lähde: Jukka Sakari Hankamäki, monikulttuurisuus  http://www.hankamaki.fi/Monikulttuurisuus.php

 

 

Allekirjoittaneen mielestä nimenomaan seksuaalivähemmistöjen ja ihmisarvoa puolustavien vihervasemmistolaisten tulisi suhtautua islamiin nuivasti koska islam ei suhtaudu minkäänlaisella vastavuoroisuudella suvaitsevaisuuteen. Islam on jatkuvassa taistelussa tasa-arvoa, liberaaliutta sekä länsimaista ihmisoikeuskäsitystä vastaan. OIC on 57 islamenemmistöisen maan järjestö joka vastustaa YK:n ihmisoikeusjulistusta ja haluaisi ihmisoikeudet sharian mukaisiksi. Tämä kuvaa hyvin kuinka kollektiivisesti islamissa vastustetaan niitä arvoja joiden puolesta länsimaat on taistelleet pitkään.

 

 Olisi mahtavaa jos voisimme vain rakastamalla ja suvaitsemalla saada suvaitsemattomat suvaitsemaan. Valitettavasti kun uskonto säätelee islamissa useimpien arvomaailmoja, eivät arvot tule sillä miksikään muuttumaan että me suvaitsemme ja rakastamme. Suvaitsemattomuutta ei tulisi suvaita jos halutaan edistää suvaitsevaisuutta. Seksuaalivähemmistöjen edustajat tietänevät hyvin miten vaikeaa on muuttaa suomalaisten kristittyjen näkemyksiä seksuaalivähemmistöjen suhteen. Heidän tulisi ymmärtää, että islamin suhteen näkemysten vaihtaminen tasa-arvoa suosivaksi on vielä huomattavan paljon vaikeampaa kuin liberaalissa yhteiskunnassa kasvaneiden kristittyjen käsitysten muuttaminen. Helpompi on rakastamalla ja suvaitsemalla saada käännettyä suomalainen umpirasisti ja homofoobikko myötämieliseksi suvaitsevaisuudelle ja tasa-arvolle, kuin uskontoon arvokäsityksensä ulkoistaneen ja lukinneen teistin. Asetelma on erikoinen jos pelkästään suomalaisen homofiibikkorasistin näkemykset saavat suvaitsevaisuutta peräänkuuluttavat lähes raivon partaalle mutta samaan aikaan suhtaudutaan välinpitämättömästi uskontoon joka on kohdellut kaltoin seksuaalivähemmistöjä iät ajat eikä sillä ole aikomustakaan kirjoittaa pyhiä kirjoituksiaan suvaitseviksi.

 

Haluaisinkin näin ollen antaa haasteen jokaiselle tasa-arvoa puolustavalle ihmiselle joka kannattaa islamisaation jatkumista. Yrittäkää ensin rakastamalla ja keskustelulla kääntää suomalaisen umpirasistin homofoobikon käsitykset ja pohtikaa prosessin jälkeen miten vaikeaa tulee olemaan muslimien tai kristittyjen arvomaailmojen muuttaminen samoilla metodeilla.