Tämän juhannuksen muistan ylpeyden juhannuksena. Olen viimeiset hetket muistellut keväällä kuollutta isääni ja tuntenut hänestä syvää ylpeyttä sitkeänä ja rehtinä miehenä. Lisää ylpeyden aihetta antoi niinkin yllättävä taho kuin Britannia. Me kaikki itsenäisten kansallisvaltioiden ystävät voimme olla ylpeitä siitä rohkeudesta mitä Britannian kansa on osoittanut. EU ei ole palvellut kansalaisten kokonaisetua. Se on tuottanut vain byrokratiaa ja huonoja kompromisseja sekä yrittänyt tuhota kansakuntien ominaispiirteitä yhtenäistämispolitiikallaan. Jos joku unionista on hyötynyt, se on ollut poliittinen eliitti ja muutamat suuryritykset. Pienyritykset ovat saaneet taakakseen vain kohtuutonta byrokratiaa ja turhia direktiivejä, eikä kansalaistenkaan luottamusta saavutettu kurkkujen käyryyttä säätelemällä.

 

EU ei ole kunnioittanut erilaisten kansallisvaltioiden erilaisia tarpeita ja itsenäisyyden merkitystä kansallisvaltioille. Erään Merkelin löperö pakolaispolitiikka lienee osasyy siihen miksi Britit viimekädessä kyllästyivät unioniin. Kansallisvaltion tehtävä on huolehtia kansalaistensa eduista ja hyvinvoinnista. Kun nämä tarpeet sivuutetaan on lopulta edessä kansan pettymys. Poliittinen eliitti yrittää uskotella meille että Britannian ratkaisu oli murheellista Euroopan kannalta. Aika näyttää kuinka käy, mutta nyt Brittannian kohtalo on enemmän sen omissa käsissä.

 

Britannian ratkaisu herättää toiveen josko tämä olisi jonakin päivänä mahdollista meilläkin. Valitettavasti taitaa vain olla niin ettei suomalaisella päättäjällä löydy riittävästi kanttia järjestää vastaavaa kansanäänestystä. Toiveet itsemääräämisoikeuden takaisin saamisesta onkin siis laitettava EU:n vähittäisen hajoamisen puolelle. Euroopan unionin jäsenenä en ole kokenut ylpeyttä eurooppalaisuudestani mutta eurooppalaisena koen ylpeyttä Britannian itsenäisyyden palautumisesta.

 

Hyvää Britannian itsenäisyyspäivää sekä juhannusta!