Pitkästä aikaa blogia kirjoittamassa. Tulkoot siis tästä bloggauksesta riittävän epäkorrekti. Nyt puhutaan suu puhtaaksi että pätkähtää. Allekirjoittanut on aikoinansa vielä kristiuskoon uskoneena kokenut ikuisen helvetin erittäin ongelmallisena. Nyt ei-uskovan läheisen menettäneenä tämä kysymys on iskenyt entistä syvemmin pintaan kuunneltuani eräiden kristittyjen paasausta pelastuksesta.

 

Mietitään nyt perkele sentään hetki asiaa järjelläkin eikä vain uskonnollisessa hurmoksessa. Kristinuskossa helvetti ei suinkaan lankea ihmisen synneistä, vaan ainoastaan uskon puutteesta. Perustelen tämän sillä, että kristityt pelastuvat synneistään huolimatta. Loppusijoituspaikan erottavana tekijänä ei siis voi olla synnit, vaan usko tai sen puute. Toisin sanoen kristinuskossa pelastuu lahjomalla tuomari palvonnalla. Systeemi on läpeensä korruptoitunut jos tuomiota ei määritäkään teot, vaan se kuka ne on tehnyt ja onko syytetty mielistellut tuomaria riittävästi. Onhan sekin nyt mielisairasta ajatella, että monia ihmisiä surmannut mutta uskoon tullut rikollinen saattaisi löytää itsensä lopulta taivaasta kun uskosta osaton mutta suhteellisen hyvin elänyt lajikumppani kärvistelisi helvetissä.

 

Erikoisemmaksi tilanne muuttuu kun pohditaan että kristinuskossa Jumala ei näe uskovien syntejä tuomiolla Jeesuksen ansiosta. Toisin sanoen Jumala huijaa itse itseään sokaisemalla silmänsä Jeesuksen avulla. Uskovien todelliset teot ovat kuitenkin yhtä tapahtuneita tosiasioita kuin ei-uskovienkin kohdalla. Kysyä myös sopii miten syyttömän veren vuodattaminen pyhittäisi kenenkään tekoja. Käsittääkseni syyttömän rankaiseminen on vääryyksistä suurimpia vaikka tämä syytön olisi siihen vapaaehtoinenkin. Kristinuskossa ei ole niin nuukaa kuka kärsii teoista rangaistukset, kunhan vain joku kärsii.

 

Henkilökohtainen epäkorrekti mutta ilmeisen todenmukainen käsitys on kristittyjä kuunneltuani se, että heillä on keskimäärin enemmän ongelmia tunneälyn kanssa. Kun ihminen on menettänyt ei-uskovan läheisensä, niin mielestäni osoittaa selvää tunneälyn puutetta kuvitella, että tämän menetyksen kokenut ihminen sitten kääntyisi kristityksi palvomaan sellaista Jumalaa jonka periaatteiden mukaan hänen kuollut omaisensa (ja kaikki muut ei-uskovat maailmassa) mitä todennäköisemmin kärsisi ikuista tuomiota uskon puutteen vuoksi. Millainen ihminen haluaa viettää ikuisuuden sellaisen hahmon kanssa joka tekee ikuista piinaa omalle läheiselleen? Jos joku tätä haluaa hän tekee sen pelosta ja kiristettynä.

 

Kristinuskon anti ihmiskunnalle on kutakuinkin seuraava. Se eksyttää ihmiset pois luontaisesta moraalistaan. Se antaa ihmisille viestin ettemme voi kehittyä ihmisinä paremmiksi koska olemme kokonaan täysin paskoja ja epäonnistuneita syntisäkkejä mutta kelpaamme vain jos nuoleskelemme tarpeeksi tuomaria. Se aiheuttaa siihen uskoville aiheetonta surua ja murhetta läheistensä loppusijoituksen suhteen. Kristinusko on mitä suurimmassa määrin Jumalanpilkkaa. Mahdollinen todellinen Jumala tuskin olisi erityisen imarreltu mikäli ihmiset pitäisivät häntä mafioson kaltaisena kiristäjänä ja väkivaltaisena narsistisena diktaattorina joka pakottaa rakastamaan itseään ikuisen rangaistuksen uhalla.

 

Ihmiskunnan kannalta on sääli että kristinusko ja islam, nämä kaksi valtauskontoa ovat kaikin tavoin epäkelpoja moraaliselta anniltaan ja saavat ihmisen huonot piirteet kukoistamaan. Korrektissa maailmassa uskontoja halutaan pitää samanarvoisina kun on uskonnonvapauskin. Tosiasiassa uskonnot eivät ole likimainkaan samanarvoisia kun pohditaan niiden antia maailmalle. Uskontojen opetukset ja neuvot sekä arvot ovat kertaluokkaa niin erilaisia, että olisi hullua ajatella että niiden anti maailmalle olisi jotenkin samanarvoista tai tasaväkistä.

 

Aikuisen ihmisen joka uskoo helvetin ja paholaisen olemassaoloon sekä on valmis palvomaan Jumalaa joka asettaisi itensä kanssa yhdenvertaisia ihmisiä ikuiseen piinaan, sietäisi hävetä. Tällainen itsekeskeisyyteen ja katteettomiin lupauksiin perustuva moraaliton uskonto on ihmiselle ainoastaan häpeäksi. Jos Jumala on olemassa niin hän voisi käyttää raamattua eräänlaisena testinä ihmiselle siitä onko ihminen valmis luopumaan oikeudentunnostaan kunhan hänelle luvataan jotain miellyttävää.