Eilisessä bloggauksessa ”saarnasin”. Tänään vuorossa on profetiointi. Profetia kuuluu seuraavasti: Euroopassa syttyy 5 vuoden kuluessa sota. Peloittelua ja liioittelua? Ei suinkaan, vaan varteenotettava skenaario sen perusteella miten maailma tänään makaa. Venäjällä menee taloudellisesti erittäin heikosti. Öljyn hinta on laskenut hirmuisen alas ja Euroopan langettamat sinänsä oikeutetut talouspakotteet purevat. Venäjä pyrkii hoitamaan sisäpoliittiset ongelmansa ulkopolitiikalla. Venäjän ja Putinin ( lähes sama asia diktatuurissa ) kyvyttömyys nähdä omissa toimissaan vikaa kääntää venäjän propagandakoneiston katseen länsimaihin. Kansallismielisyys kasvaa.

 

Venäjällä ei juuri opposition ääniä sallita. Politiikan kriitikot löytävät kahvimukeistaan poloniumia ja salamurhia tapahtuu. Kun kansa sitten alkaa kurjistua ja köyhtyä, ei se käännä katsettaan Venäjän johtoon tai Jumalana pitämäänsä Putiniin, vaan ongelmat vieritetään länsimaiden syyksi. Putin vaikuttaa persoonalle joka ei tappiota tai virheitään tunnusta. Venäjän kärsinyt ja puutteessa elänyt kansa arvostaa vahvaa johtajaa. Valitettavasti usein se vahvuus tarkoittaa diktaattorien kohdalla myös monia vähemmän imartelevia ominaisuuksia. Venäjä on ajamassa itseään tilanteeseen josta ei ole kunniallista ulospääsyä. Talouden kurimuksesta huolimatta rahaa tuntuisi riittävän asevarusteluun ja sotimisen harjoitteluun.

 

Vaikea on ymmärtää miksi Suomi ei ole historiastaan Venäjän kanssa oppinut juuri mitään. Nato olisi Suomelle elintärkeä kumppanuus. On itsestäänselvää, että Suomella ei ole Venäjää vastaan puolustuskykyä nykypäivänä. Käytännössä puolustusvoimillamme on vain symbolinen merkitys. Täysin yhdentekevää on myös puolustusvoimien budjetin korottaminen. Sillä ei ole mitään vaikutusta mahdollisen sodan lopputulokseen jos emme ole Naton täysjäseniä. Isäntämaasopimus Naton kanssa oli ehkä Suomen historian vaarallisin siirto. Otimme Naton haitat ja vahvistimme puolueellisuuttamme mutta olemme kuitenkin ilman turvatakuita. Naton jäsenyyttä ei pitäisi kysyä kansalta. Kansa ei voi olla se taho joka tekee sotilaspoliittisia ratkaisuja tai päättää puolustuksestamme. Kansalta ei sodan sattuessakaan kysellä mitä se on tilanteesta tai ratkaisuista mieltä.

 

Kovin mielelläni olisin ”profetiani” kanssa väärässä.