Ben Zyskowicz toi esille eduskunnan täysistunnossa tärkeän huomion todeten seuraavasti:

 

“He edustavat tätä toista ääripäätä tässä keskustelussa, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Minun mielestäni se vaan pitää rehellisesti sanoa eikä pyrkiä siihen, että tämä rajat kiinni -porukka on ainoa ääripää keskustelussa ja nämä, jotka edustavat toista ääripäätä, muka ovat vain ihmisoikeuksien puolustajia ja muutenkin kaiken hyvän edistäjiä”

 

Puolustamalla nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa ja pakolaisten rajatonta vastaanottamista ihminen saa helposti profiloitua itsensä muiden silmissä hyväksi ihmiseksi. Sen sijaan vaatimalla rajoja kiinni ihminen profiloi herkästi itsensä suvaitsemattomaksi ja tylyksi ihmiseksi. Keskustelun ytimessä pitäisi oman hyvyyden tai arvojen esilletuomisen sijaan olla nykyisen pakolaiskriisin kokonaiskuva ja seuraukset vastaanottavalle maalle, että pakolaisille itselleen. Hyvä tarkoitus voi muuttua hyviksi seurauksiksi vasta kun huomioidaan riittävän monta tekijää eikä toimita puhtaasti tunnepohjalta.

 

Toisinaan tylylle aluksi tuntuvat ratkaisut voivat tuottaa lopulta enemmän hyviä asioita kuin äkkiseltään ajattelisi. Kokonaiskuva asiasta harhautuu nopeasti vääräksi pelkästään siksi, että rajoja kiinni vaativassa porukassa on oikeastikin paljon tylyjä ihmisiä asian mennekiineina. Tällöin moni alkaa ajatella, että haluaa jo pelkästään tämän vuoksi puolustaa vastakkaisia näkemyksiä riippumatta siitä onko ne seurauksien näkökulmasta perusteltuja tai tuottavatko ne viimekädessä hyvää. Jälleen esille tulee se, ettei se ratkaise mitä sanotaan, vaan kuka sanoo. Kärjistäen voisi kysyä moniko haluaisi seisoa samassa rintamassa ajamassa jotakuta sinänsä perusteltua asiaa jos hankkeen veturina toimisi jokin tunnettu tyranni?

 

Aiemmin olen blogissani kirjoittanut siitä miten tärkeää kansallisvaltion on huolehtia kansansa ja veronmaksajiensa kokonaisedusta koska muussa tapauksessa vastakkainasettelu lisääntyy maahanmuuttajia vastaan. Kehitysmaiden ei juuri odoteta tekevän humanitääristä työtä koska ne eivät ole asemassa jossa se on mahdollista. Suomi on asemassa jossa se kykenee edelleen rajoitetusti tätä tekemään kunhan kantokyky huomioidaan niin, ettei oma kansa koe kärsivänsä tästä.

 

Rajojen sulkeminen hyödyttäisi kaikkia osapuolia. Resurssit säästyisi humanitäärisen työn keskittämiseen kohteisiin joissa varmuudella on apua tarvitsevia eikä siirtolaisia. Emme tulisi kannustaneeksi ihmisiä käyttämään rahojaan ihmissalakuljettajien hyväksi ja palaamaan lopulta kotiinsa köyhempinä kuin olivat lähtiessään. Kansalaiset tietäisivät että politiikot toimivat vastuullisesti huomoiden taloudelliset ja sosiaaliset realiteetit. Jos autettavia autettaisiin suoraan kohteissa tai noudettaisiin suoraan kriisikohteista kuten Syyriasta, voisimme pitää myös epätodennäköisempänä, että joukossa on rikollisia. Tilanne olisi kontrolloitavissamme ja voisimme keskittyä maana todellisen pakolaisuuden syihin emmekä vain seurauksiin. Nykyinen rajat auki – politiikka tuo ainoastaa sekasortoa Eurooppaan ratkaisematta kuitenkaan mitään ongelmaa. Kontrolloitu auttaminen on varmuudella viisaampaa kuin kontrolloimaton tilanne jossa nyt elämme Euroopassa.