Ihminen on luonteeltaan laumaeläin. Tämä näkyy hyvin ajattelusamme ja toiminnassamme joka muistuttaa usein lammasta. Tästä on sekä hyötyä että haittaa. Toisinaan saamme huomata kuinka isot ihmisjoukot ryhtyvät auttamaan jotakuta avuntarvitsijaa koska monet muutkin tekevät niin. Etenkin nykyisenä sosiaalisen median aikana tällainen auttaminen voi saavuttaa nopeasti mukavan mielyttävät mittasuhteet. Laumaluonteemme näkyy myös siinä, että  jonotamme vaikka tuntikaisia saadaksemme eurolla muoviämpärin. Kaupankäynnissä   ilmiö on tuttu. Kun ruokakaupan palvelutiskillä on ruuhkaa, se vetää lisää ihmisiä. Siellä on pakko olla jotain jännittävää ja kiinnostavaa koska muutkin ovat siellä. Luonnollisesti samasta syystä nettimarkkinoinnissa yritykset toivovat Facebook-sivulleen tykkäyksiä.

 

Laumaluonteemme suurimmaksi sudenkuopaksi muodostunee kuitenkin ajattelumme ja mielipiteemme muodostuminen vallitsevien trendien perusteella. Riippumatta siitä miten hyvin näkemys on argumentoitu, se saa joko väheksyntää tai kannatusta osakseen hyvin pitkälti sen perusteella mikä trendi asiasta vallitsee kollektiivisesti. Voisi ajatella, että iso osa ihmisistä on opportunisteja. Ihmiselle on palkitsevampaa olla opportunisti ja saada selkäänsä taputuksia kuin toimia ajattelussaan mahdollisimman rationaalisesti toisinaan valtavirtaa vastaan. Toimimme ajattelussamme yleisesti niin, että ensin luomme jonkin meitä mielyttävän käsityksen jostakin asiasta. Tämän jälkeen pyrimme puolustamaan käsitystämme. Käsittääkseni tämä on yksi ensimmäisiä ajattelumme sudenkuoppia. Käsitystemme tulisi olla hyvin pitkälti ulkoa ohjautuvia ollakseen mahdollisimman hyvin itsellemme perusteltavissa.

 

Kun ihminen ensin päättää jonkin itselleen sopivan näkemyksen jostakin asiasta, hän alkaa puolustaa tätä näkemystä poimien tuekseen ne argumentit jotka puoltavat hänen käsitystään ja sivuuttavat argumentit jotka sotivat käsitystä vastaan. Mitä enemmän ihmisiä on samalla kannalla, sitä todennäköisempää on, että kriittisyys omaa käsitystä kohtaan vähenee. Haluamme olla oikeassa ja tuntuu hyvälle olla oikeassa yhdessä muiden kanssa. Toinen mielestäni parempi vaihtoehto on olla luomatta aluksi kovinkaan vahvaa käsitystä jostakin asiasta ja pyrkiä etsimään mahdollisimman puolueettomana tutkijana argumenttejä puolesta ja vastaan. Tällä periaatteella argumenttien taso ratkaisee lopullisen kantamme asiaan ja kykenemme paremmin myös puolustamaan kantaamme. Toisin sanoen näkemyksemme ohjautuu näin hankkimamme informaation ja argumenttien kautta enemmän kuin yleisesti kannatetun trendin mukaisesti tai opportunismin hengessä. Lähtökohtana on hyvä muistaa, että ollakseen mahdollisimman rehellinen ajattelussaan, ei johtopäätöksiemme suinkaan tarvitse olla itseämme mielyttäviä. Iso osa ajattelua on löytämistä.