Monikulttuurisuudesta on keskusteltu runsaasti. Olen myös itse pohtinut aihetta ja tullut entistä vakuuttuneemmaksi että monikulttuurisuutta ei tulisi pyrkiä edistämään. Lukuisten tutkimusten mukaan monikulttuurisissa yhteiskunnissa ihmiset luottavat vähemmän toisiinsa. Monikulttuurisuus ei myöskään vähennä ihmisten välistä vastakkainasettelua ja rasismia vaan potentiaalisesti lisää niitä. Kansallinen identiteetti on ihmisille erittäin tärkeä asia. Kansakunnan yhtenäisyys ruokkii monenlaisia hyödyllisiä asiota jotka korostuvat kriisitilanteissa. Kansallisvaltioiden yksi tärkeimpiä tehtäviä on huolehtia omista eduistaan ja arvoistaan. Kaikki valtiot lienevät jossakin määrin monikulttuurisia. Puhun tässä yhteydessä laajamittaisesta monikulttuurisuudesta.

 

Ihmiset ovat biologisesti ajatellen laumaeläimiä jotka ovat aina muodostaneet omia homogeenisiä laumojaan. Tähän perustunee osaltaan myös sotien suunnattoman pitkä historia. Omat juuret ja identiteetti on ihmiselle psykologisesti erittäin tärkeitä asioita. Tästä syystä esimerkiksi perheet ovat ihmiselle tärkeitä. Tunnetusti myös rikollisuus lisääntyy monikulttuurisuuden lisääntyessä. On erittäin haastavaa sovittaa yhteen täysin erilaisia arvomaailmoja ja kulttuureita. Uskonto on merkittävä tekijä lisäämässä haastetta tässä tavoitteessa. Voidaan ajatella että mitä suurempia ihmismääriä vieraasta kulttuurista toiseen siirtyy, sitä vähemmän heillä on motivaatiota luopua sellaisista uskonnollisista arvoistaan jotka ovat ristiriidassa uuden kulttuurin kanssa. Ghettoutuminen on selvä osoitus siitä, että mitä enemmän oman kulttuurin edustajia vieraassa maassa on, sitä vähemmän he sulautuvat uuteen kulttuuriin ja integroituvat. Kiteytetysti sanottuna monikulttuurisuus ei tuota mitään sellaista hyvää joka voisi kompensoida sen aiheuttamat monet ongelmat.

 

Kirjoitukseni tarkoitus ei kuitenkaan ollut ruotia pitkästi monikulttuurisuuden ongelmallisuutta vaan purkaa muutamia havaintoja ja ajatuksia mitä eri keskusteluista on tullut tehtyä. Tärkein huomio on mielestäni se, että monikulttuurisuuden hyödyllisyyden puolesta esitetään erittäin vähän argumenttejä. Isoin osa argumenttejä esitetään sitä vastaan. Toinen huomio on se, että monikulttuurisuuden puolustaminen nähdään ikäänkuin liberaalien arvojen jatkeena. Lukijalle tiedoksi, olen itsekin liberaali. Koska liberaalit arvot korostavat suvaitsevaisuutta, nähdään monikulttuurisuus kannatettavana. Mielestäni tässä kohtaa mennään kuitenkin pahasti metsään, sillä monikulttuurisuus ihanteena on kokonaan eri asia kuin vaikkapa seksuaalisen tasa-arvon tai ihmisoikeuksien kannattaminen liberalismin hengessä. Jälkimmäiset koskevat ihmisiä yksilötasolla kun taas monikulttuurisuuden kannattamisen voi nähdä enemmän poliittisena kannaottona joka ei kohdistu tiettyyn ihmisyksilöön.

 

Perimäisenä liberaalina arvona lienee ihmisten oikeuksien ja hyvinvoinnin korostaminen suvaitsevaisuuden ohella. Tässä mielessä mainitut seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja ihmisoikeuksien toteutuminen tuottavat ihmisille hyvinvointia. Monikulttuurisuus pitkälle toteutettuna ei suinkaan lisää, vaan vähentää ihmisten hyvinvointia. Vaikuttaakin pitkälti sille että monikulttuurisuutta kannatetaan pääasiassa tunnepohjaisesti eikä niinkään argumenttien tai tutkimustenkaan valossa. Monikulttuurisuus on ihanteena hieno ja arvostettava. On hienoa ajatella maailmaa jossa ihmiset tulisivat keskenään hyvin toimeen uskontoon, etnisyyteen tai kulttuuriin katsomatta, ja kokisivat yhdessä kollektiivisesti samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin pienemmissäkin ryhmissä. Kuitenkaan tätä ihannetta on mahdotonta pitää realistisena mahdollisuutena.

 

Keskusteluissa tulee usein esille myös se, että monikulttuurisuuden vastustaminen nähdään usein jonkinlaisena taantumuksellisena näkemyksenä, jopa konservatiivisena. Itse asiassa vaikka konservatiiveissa lienee enemmän monikulttuurisuuden vastustajia, kuuluisi se vähintään yhtä perustellusti liberaalien tehtäväksi. Jos haluamme puolustaa sananvapautta, mielipiteenvapautta, tasa-arvoa ja monenlaisia hienoja arvojamme, teemme sen parhaiten identiteetiltään yhtenäisessä kansallisvaltiossa jossa on mahdollisimman vähän täysin vastakkaisilla arvoilla varustettuja kanssaihmisiä. Koska lähtökohtana täytyy pitää sitä, ettemme voi opettaa ketään maahanmuuttajaa vastoin hänen uskonnollista vakaumustaan, on väistämätöntä että tulee runsaasti erilaisia ongelmia kun arvot ovat täysin vastakkaiset. Tämä ilmenee keskinäisen kunnioituksen puuttumisena, eristäytymisenä, rikollisuutena, ghettoutumisena, viharikoksien kasvuna sekä rasismina. Kaikki nämä seuraukset rikkovat liberaalia ja suvaitsevaa yhteiskuntaa. Usein ongelmista seuraa myös se, että kaikkinainen kriittisyys esimerkiksi uskontoa kohtaan pyritään leimaamaan vihapuheeksi tai rasismiksi, erityisesti jos se kohdistuu maahanmuuttajien edustamaan uskontoon. Sananvapauden rajoittaminen edelleen lisää ihmisten turhautumista ja vihamielistä suhtautumista. Kun monikulttuurisuuden ongelmat alkavat olla käsin kosketeltavia kuten esimerkiksi ruotsissa, on sananvapautta ja kriittisiä näkemyksiä rajoitettu siksikin, ettei ennestään hankala tilanne eskaloituisi edelleen. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää että keskustelut käytäisiin ennen kuin monikulttuurisuus on edennyt pitkälle koska tilanne on sen jälkeen pitkälti peruuttamaton. Esimerkkinä edellä mainituista ongelmista englannissa tapahtuneet vuosia kestäneet raiskaukset joista viranomaiset vaikenivat rasismisyytösten pelossa:

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014083118620216_ul.shtml

 

Katson että monikulttuurisuuden ongelmista vaikein ongelma on uskonto. Ihminen on mukautuva eläin joka omaksuu uusia tapoja ja osaa sopeuttaa hyvin toimintaansa. Uskonto kuitenkin jarruttaa erittäin tehokkaasti ihmisen halua omaksua tapoja ja arvoja jotka ovat hänen uskontonsa arvojen ja dogmien vastaisia. Keskusteltuani aikojen kuluessa monien suomalaisten kristittyjen kanssa, en usko saaneeni ainoallakaan argumenteillä yhdenkään kristityn suhtautumaan esimerkiksi tasa-arvoiseen avioliittolakiin myönteisesti. Tältä pohjalta en usko että esimerkiksi islaminuskoisten kohdalla onnistuisimme juurikaan lainkaan muuttamaan heidän näkemyksiään ihmisarvoa ja tasa-arvoa kunnioittaviksi. Luulen päinvastoin heidän omien arvojen korostuvan tultuaan vieraaseen kulttuuriin. Loppupeleissä uskonto lienee ainoita asioita mitä he tuovat kotoaan ja joka muistuttaa heitä kotimaastaan.

 

Loppuun haluan vielä muistuttaa että esimerkiksi amerikan intiaaneille ei käynyt erityisen hyvin omaleimaisena ainutlaatuisena kulttuurina. Usein kun kysymyksessä on jokin esimerkiksi pieni alkuperäiskansa, me heräämme toivomaan, että se myös saa säilyä sellaisena. Samaan aikaan unohdamme että olemme myös itse omaleimainen kulttuurimme ja vaalimisen arvoinen. Mikäli kaikki maailman kansat sekoittuisivat, se ei tekisi maailmasta monikulttuurisempaa, vaan se vähentäisi monien kulttuurien esiintymistä.

 

Kun valtio tekee monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon liittyviä linjauksia, sen tulisi pystyä perustelemaan millä tavoin ja mitä asioita monikulttuuriruus hyödyttää siinä määrin, että sen haitat kompensoituvat. Tällaisia perusteluja en muista koskaan kuulleeni. Sen sijaan samaisilta monikulttuurisuutta kannattavilta liberaaleilta muistan kuulleeni hyviäkin argumenttejä miksi tasa-arvoinen avioliittolaki on kannatettava.