Useimmat meistä länsimaalaisista ovat kohdanneet kristittyjä fundamentalisteja. Kristittyjä fundamentalisteja voinee kutsua myös uskonkiihkoilijoiksi. Luoteeltaan se on yleensä rasittavaa paasausta omasta totuudesta taikka muiden tuomitsemista. Kiihkokristillisyydestä pääsee yleensä eroon laittamalla sormensa korviin ja viheltämällä. Kun keskustellaan islamista, kuulee usein islamia puolusteltavan sillä, että fundamentalisteja on myös kristityissä. Unohdamme kuitenkin, että vaikka fundamentalismia esiintyy kumpaisessakin tapauksessa, niin erottavana tekijänä toimii uskonto oppeineen. Siksi kristittyjen toteuttama fundamentalismi on seurauksiltaan aivan erilaista kuin muslimien toteuttama fundamentalismi.

 

Kristinuskossa on ainakin näin ateistin näkökulmasta paljon epäkohtia. Kuitenkin kristinuskon perussanoma on armossa ja anteeksiannossa. Kristinuskoa saattaa arvostella kristityille ankarastikin ja useinmiten lopputulema on se, että kristitty muistuttaa kuinka Jeesus rakastaa sinua ja saattaa jopa rukoilla puolestasi. Länsimaalaiset kristityt ovat myös eläneet liberaalissa yhteiskunnassa jossa selkäytimeemme on juurtunut ainakin jossakin määrin käsitykset ihmisoikeuksista, tasavertaisuudesta, demokratiasta ja sananvapaudesta. Mikä tärkeintä, olemme tottuneet siihen, että asioita saa kritisoida ja kyseenalaistaa.

 

Islamin kohdalla asiat ovat jokseenkin päinvastoin kristinuskoon verrattuna. Siinä missä kristinuskon raakalaismaisemmat opetukset ovat vanhan testamentin puolella, on islamissa useimmat maltilliset opetukset kumottu uudemmilla brutaalimmilla opetuksilla. Islamia ei juuri suoda kritisoitavan ja kyseenalaistettavan. Islamilainen yhteistyöjärjestö (OIC) on 58 pääasiassa islamilaisenemmistöisen maan yhteistyöelin. Järjestö on julkistanut vuonna 1990 Kairon julistuksen, joka on vastine YK:n ihmisoikeusjulistukselle. Kairon julistus pyrkii mukauttamaan ihmisoikeudet sharian mukaisiksi. Tämä antaa hyvän kuvan siitä, miten kollektiivisesti islamissa vastustetaan länsimaisia arvoja, kuten sananvapautta, naisten oikeuksia, demokratiaa, uskonnonvapautta tai tasavertaisuutta.

 

Voidaan myös nähdä, että muslimit suhtautuvat keskimäärin huomattavasti suuremmalla vakavuudella uskontoonsa kuin kristityt keskimäärin. Näin ollen fundamentalismi ei siis ole vaikutuksiltaan suinkaan samanlaista ja vertailukelpoista, vaan vaikutukset ympäristöön on vahvasti sidoksissa uskonnon opetuksiin ja käytäntöihin sekä kulttuuriin. Fundamentalismi ei tarkoita aina terrorismia tai kiihkoilua, vaan sitä, että pyhä kirjoitus on erehtymätöntä ja täydellistä. Ei liene liioiteltua sanoa, että fundamentalismia esiintyy muslimien keskuudessa huomattavasti enemmän kuin kristittyjen parissa.

 

Olemme saaneet seurata toistuvasti uutisia, joissa arvostellaan Jehovan todistajien uskontoa ja heidän käytäntöjään. Kyseisen uskonnon kritisointi onkin perusteltua monien epäkohtien vuoksi. Jostain syystä mediassa ei kuitenkaan juuri nähdä kriittisiä otsikoita islamista, vaikka islam on suuri uskonto ja sisältää massiivisen määrän epäkohtia. Valitettavasti kehitys kulkenee siihen suuntaan, että kaikkinainen julkinen kriittisyys islamia kohtaan halutaan vaientaa. Kukaan tuskin pitää Jehovan todistajien uskontoa arvostelevia rasisteina, mutta islamin kritiikki on haluttu tukahduttaa leimaamalla kritiikin esittäjät rasisteiksi, islamofoobikoiksi tai suvaitsemattomiksi. Yhdellekään uskonnolle ei tulisi suoda yleismaailmallista ehdotonta koskemattomuutta.

 

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kairon_julistus_ihmisoikeuksista_islamissa

 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamilainen_yhteisty%C3%B6j%C3%A4rjest%C3%B6

 

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012091816092107_uu.shtml